Tytöllä syömishäiriö??

["Kummi"]

Olen siskoni tyttären kummitäti, ja aina ollu hyvin läheinen hänen kanssaan muutenkin.
Tyttö on nyt kohta 18 ja opiskelee eri paikkakunnalla kuin missä vanhemmat asuvat. Käyn hänen luonaan aika säännöllisesti. Hän asuu kimppakämpässä toisen vähän vanhemman tytön kanssa.

Ensinnäkin, tyttö (sanotaan nyt häntä tässä vain tytöksi kun en jaksa keksiä mitään tekaistua nimeä) on noin 15-16 vuotiaasta lähtien lihonut ja laihtunut useampaan kertaan suht lyhyiden jaksojen sisällä. Puhutaan ihan n.10 kilon heittelyistä.

Muutamaan kertaan tytön luona käydessäni hänen huoneessaan on haissut aika selvästi oksennus. Hän myös käyttää liian suuria ja peittäviä vaatteita.

Tyttö on opiskellut viime elokuusta lähtien, eli on nyt vuoden asunut kämppiksensä kanssa. Aloin ihmetellä tilannetta toden teolla viime lokakuussa, jolloin tytön syysloma oli alkamassa ja olin tarjoutunut viemään hänet kotiinsa.
Hän ei ollutkaan vielä asunnollaan kun saavuin, joten istuin juttelemassa hänen kämppiksensä kanssa odotellessani. Kämppis vaikutti hirveän vaivautuneelta, kunnes monen mutkan kautta sai sanottua mikä mieltään painoi.

Hän kertoi, että oli huomannut, että häneltä katoaa ruokaa kaapista. Ensin oli laittanut sen oman hajamielisyytensä piikkiin, mutta kiinnitettyään asiaan tarkemmin huomiota niin ei ollutkaan, vaan ruokaa todella katosi.
Hän kertoi että keksejä on saattanut hävitä puolet paketista hänen poissaollessaan, lihapiirakoita on hävinnyt pussista, pakastimeen hän oli kerran jättänyt paketin pinaattilättyjä joita ei enää takaisin tullessa ollut. Mehua on juotu, litran jogurttipurkki tyhjenee kuin itsestään jne. Lupasin sitten ottaa tytön kanssa asian puheeksi, vaikken hänen äitinsä olekkaan. Tyttö tietenkin kiisti asian. Kämppis vaikutti kovin hijaiselta ja aralta, joten ei kehtaa ottaa asiaa puheeksi.

Mitä ihmettä asialle pitäisi tehdä? Monet merkit viittaavat syömishäiriöön.. Tytön äiti eli siskoni on niitä ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä asioilta ja ovat sitä mieltä että "ei meidän perheessä"
Tyttö itse on hyvin sulkeutunut ja hänen kanssaan on hyvin vaikea keskustella mistään häneen itseensä liittyvästä.

 

["vieras"]

Olet kuitenkin kertonut tytön äidille? Jos äiti ja tytär kiistävät ongelman, niin paha siinä on mitään tehdä. Tyttö on kohta täysikäinenkin. Koulun terveydenhoitajaan vois ottaa yhteyttä, mutta auttaako sekään? Ainakin terveydenhoitaja voisi kertoa tytölle bulimian vaaroista ja mistä apua saa.

 

["Vieras"]

Tuo syöminen ja paino voi olla tytölle niinmherk paikka että keskustelua ei ehkä kannata aloittaa siitä.
Josnsaisit juteltua tytön kanssa ja kysyttyä onko väsymystä, ahdistusta, masennusta, painaako mieltä joku, voisit tarjoutua varaamaan aikaa esim opiskelijaterveydenhuoltoon tai terkkariin. Jossain isommilla paikkakunnilla voi olla nuorisolle omia keskustelupaikkoja,mmkssä pääsis suoraan juttelemaan esim psykiatrisen hoitajan kanssa.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kummi";27018068]Olen siskoni tyttären kummitäti, ja aina ollu hyvin läheinen hänen kanssaan muutenkin.
Tyttö on nyt kohta 18 ja opiskelee eri paikkakunnalla kuin missä vanhemmat asuvat. Käyn hänen luonaan aika säännöllisesti. Hän asuu kimppakämpässä toisen vähän vanhemman tytön kanssa.

Ensinnäkin, tyttö (sanotaan nyt häntä tässä vain tytöksi kun en jaksa keksiä mitään tekaistua nimeä) on noin 15-16 vuotiaasta lähtien lihonut ja laihtunut useampaan kertaan suht lyhyiden jaksojen sisällä. Puhutaan ihan n.10 kilon heittelyistä.

Muutamaan kertaan tytön luona käydessäni hänen huoneessaan on haissut aika selvästi oksennus. Hän myös käyttää liian suuria ja peittäviä vaatteita.

Tyttö on opiskellut viime elokuusta lähtien, eli on nyt vuoden asunut kämppiksensä kanssa. Aloin ihmetellä tilannetta toden teolla viime lokakuussa, jolloin tytön syysloma oli alkamassa ja olin tarjoutunut viemään hänet kotiinsa.
Hän ei ollutkaan vielä asunnollaan kun saavuin, joten istuin juttelemassa hänen kämppiksensä kanssa odotellessani. Kämppis vaikutti hirveän vaivautuneelta, kunnes monen mutkan kautta sai sanottua mikä mieltään painoi.

Hän kertoi, että oli huomannut, että häneltä katoaa ruokaa kaapista. Ensin oli laittanut sen oman hajamielisyytensä piikkiin, mutta kiinnitettyään asiaan tarkemmin huomiota niin ei ollutkaan, vaan ruokaa todella katosi.
Hän kertoi että keksejä on saattanut hävitä puolet paketista hänen poissaollessaan, lihapiirakoita on hävinnyt pussista, pakastimeen hän oli kerran jättänyt paketin pinaattilättyjä joita ei enää takaisin tullessa ollut. Mehua on juotu, litran jogurttipurkki tyhjenee kuin itsestään jne. Lupasin sitten ottaa tytön kanssa asian puheeksi, vaikken hänen äitinsä olekkaan. Tyttö tietenkin kiisti asian. Kämppis vaikutti kovin hijaiselta ja aralta, joten ei kehtaa ottaa asiaa puheeksi.

Mitä ihmettä asialle pitäisi tehdä? Monet merkit viittaavat syömishäiriöön.. Tytön äiti eli siskoni on niitä ihmisiä, jotka sulkevat silmänsä asioilta ja ovat sitä mieltä että "ei meidän perheessä"
Tyttö itse on hyvin sulkeutunut ja hänen kanssaan on hyvin vaikea keskustella mistään häneen itseensä liittyvästä.[/QUOTE]

ja tahtoo näyttää laihalta. voit sanoa että bulimia ei johda laihuuteen. Se tekee sinusta vaan lihavan. Ne jotka laihduttaa ei saa heti tuloksia eikä maha häviä viikossa. Huomasin! Keho ei pysy mukana. Se tarvitsee sen rasvan hävitys ajan.

Kerran viikossa kuntoilu auttaa nuorelle. Sinä ohjelmoit vatsa lihaksia. Ne jotka vetää sen karmeen treeni vatsa lihaksille pelottaa. Hiljaa hyvä tulee. Saat syöpötellä mutta elä oksenna: ota viikko elä päivää. Kerran viikossa punnitse ihtes.