I
ihmettelee
Vieras
Onko sinulle elämässäsi koskaan sattunut mitään oikeita vastoinkäymisiä? Oletko joutunut huomaamaan ettei asiat menekään niin kuin olit ajatellut ja joudut petttyneenä rakentamaan kaiken uudestaan tyhjästä, tilanteessa missä tuntuu ettei millään ole enää mitään väliä?
Noita tiukkoja mielipiteitäsi lukiessani herää kokoajan ajatus siitä että olet kovin lapsellinen ikäiseksesikin. En tarkoita lapsellisuudella sitä ettet ole pettänyt tms, ei tuollaisia asioita tarvitse kaikkien tehdäkään. Aina vaan perempi jos ei tarvi kaikkia virheitä tehdä. Mutta suhtautumisesi asioihin on juuri niin mustavalkoinen kuin yleensä on ihmisellä joka on aina saanut kaiken valmiina käteen tekemättä työtä sen eteen ja kuvittelee kaikkien muiden tilanteen olevan sama. Siksi onkin helppo arvostella muita ja nähdä itsensä parempana kuin he.
Yleensä elämänkokemus tarkoittaa sitä että jotain ikävää on kerennyt sattua ja ihminen uskoo ettei kaikki olekaan omissa käsissä kiinni, myös minulla voi käydä huonosti ja jopa minä voin epäonnistua ja tehdä virheitä. Sen myöntäminen auttaa suhtautumaan armollisemmin myös muiden virheisiin. En siis tälläkään tarkoita että pettäminen pitäisi hyväksyä. En ole itse pettänyt eikä puolisoni minua ja varmasti olisi kova paikka edessä jos näin kävisi puolin tai toisin. Mahdollisesti erokin. Mutta en silti ymmärrä miksi sukulaisten ja ystävien meidänkään tapauksessa pitäisi kääntää selkänsä pettäjälle, eihän heitä siinä ole petetty?!
Tuo kommentti että tunnistat pettäjän jo päältäpäin on yksi naurettavimpia täällä koskaan kuulemiani juttuja, ja aika älyttömiin ollaan tähän mennessä jo törmätty. Sano nyt tyttö kiltti että se oli joku vitsiksi tarkoitettu heitto, ethän oikeasti voi olla tuota mieltä???
Kenellekään en mitään pahaa soisi, mutta välillä tuntuu siltä että saisi elämä sinua hiukan koulia. Nykyiset mielipiteesi eivät oikeasti anna mitään kuvaa syvällisestä keskusteluta tai aikavasta keskustelijasta, päin vastoin. Keskustelu ei missään vaiheesaa pääse syvälliseksi kun jäät jankuttamaan ettei asiaan voi olla kuin yksi oikea näkemys -sinun. Täällä on monta ikäistäsi äitiä, jotka eivät ehkä ole pärjänneet koulussa yhtä hyvin kuin sinä, mutta silti tuntuvat paljon fiksummilta ja aikavammilta. Kenties juuri siksi etteivät hoe kokoaikaa olevansa tätä.
Ihminen oppii virheistää ja joku voi oppia ilman niitäkin. Oppimiseen tarvitaan kuitenkin sitä nöyryyttä mitä sinulta ei vielä näytä löytyvän ja siksi kohdallasi tuo aikuistumine kestää kauemmin. Toivon kuitenkin sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti joku päivä saan lukea sinulta aikuisempia kirjoituksia!
Noita tiukkoja mielipiteitäsi lukiessani herää kokoajan ajatus siitä että olet kovin lapsellinen ikäiseksesikin. En tarkoita lapsellisuudella sitä ettet ole pettänyt tms, ei tuollaisia asioita tarvitse kaikkien tehdäkään. Aina vaan perempi jos ei tarvi kaikkia virheitä tehdä. Mutta suhtautumisesi asioihin on juuri niin mustavalkoinen kuin yleensä on ihmisellä joka on aina saanut kaiken valmiina käteen tekemättä työtä sen eteen ja kuvittelee kaikkien muiden tilanteen olevan sama. Siksi onkin helppo arvostella muita ja nähdä itsensä parempana kuin he.
Yleensä elämänkokemus tarkoittaa sitä että jotain ikävää on kerennyt sattua ja ihminen uskoo ettei kaikki olekaan omissa käsissä kiinni, myös minulla voi käydä huonosti ja jopa minä voin epäonnistua ja tehdä virheitä. Sen myöntäminen auttaa suhtautumaan armollisemmin myös muiden virheisiin. En siis tälläkään tarkoita että pettäminen pitäisi hyväksyä. En ole itse pettänyt eikä puolisoni minua ja varmasti olisi kova paikka edessä jos näin kävisi puolin tai toisin. Mahdollisesti erokin. Mutta en silti ymmärrä miksi sukulaisten ja ystävien meidänkään tapauksessa pitäisi kääntää selkänsä pettäjälle, eihän heitä siinä ole petetty?!
Tuo kommentti että tunnistat pettäjän jo päältäpäin on yksi naurettavimpia täällä koskaan kuulemiani juttuja, ja aika älyttömiin ollaan tähän mennessä jo törmätty. Sano nyt tyttö kiltti että se oli joku vitsiksi tarkoitettu heitto, ethän oikeasti voi olla tuota mieltä???
Kenellekään en mitään pahaa soisi, mutta välillä tuntuu siltä että saisi elämä sinua hiukan koulia. Nykyiset mielipiteesi eivät oikeasti anna mitään kuvaa syvällisestä keskusteluta tai aikavasta keskustelijasta, päin vastoin. Keskustelu ei missään vaiheesaa pääse syvälliseksi kun jäät jankuttamaan ettei asiaan voi olla kuin yksi oikea näkemys -sinun. Täällä on monta ikäistäsi äitiä, jotka eivät ehkä ole pärjänneet koulussa yhtä hyvin kuin sinä, mutta silti tuntuvat paljon fiksummilta ja aikavammilta. Kenties juuri siksi etteivät hoe kokoaikaa olevansa tätä.
Ihminen oppii virheistää ja joku voi oppia ilman niitäkin. Oppimiseen tarvitaan kuitenkin sitä nöyryyttä mitä sinulta ei vielä näytä löytyvän ja siksi kohdallasi tuo aikuistumine kestää kauemmin. Toivon kuitenkin sinulle kaikkea hyvää ja toivottavasti joku päivä saan lukea sinulta aikuisempia kirjoituksia!