Paras apu on ihan oikeasti se, että sanot lapselle, että ihmiset, jotka kiuysaa on typeriä ja että osalla ihmisistä nyt vaan kulmakarvat kasvaa silleen. Joissain kulttuureissa sitä pidetään jopa ihan makeena. Onhan joillain toisaan ne hörökorvatkin.
Miehelläni on hörökorvat, joista häntä kiusattiin. Kiusattiin häntä muutenkin, kun hän oli pyöreäkasvoinen ja paksuhuulinen ja tukka oli sojottava. Silloin hän olisi halunnut, että korvat leikataan, luuli, että juuri ne korvat olivat se, joka aiheutti kiusaamisen. Minä taas pidän paljon sellaisista korvista, saisivat olla enemmänkin ulkonevat minun puolestani. Nyt aikuisena se on sanonut, että korvien leikkaaminen olisi ollut suuri erehdys ja onneksi hänen perheellään ei siihen olisi rahaa ollutkaan. Niin, kasvaa sillä miehellä ne kulmakarvatkin yhteen tosiaan...
Lapsillani on myös ne hörökorvat. Enemmän höröt, kuin miehelläni, mutta ei heitä ole niistä kiusattu. Ei, vaikka poika halusi monta vuotta olla kalju. Hieman säälivästi lapset sanovat minulle joskus, että kyllä äiti sunkin korvat nätit on, vaikka ne ei paljoo tukan alta näykään, kun on niin päätämyöten. Ei niitä olis helppoa korvista alkaa kiusaamaan.
Kulmakarvojen nyppiminen on asia, joka ei varmaan ole kivuton sellaisella, jolla niitä karvoja on paljon. Kulmakarvojen leikkaaminenkin antaa lapselle viestin, että niissä on jotain hullusti, kun niitä itää sillä tavalla leikellä. Oikeestihan ne on täysin normaalit kulmakarvat, sellaiset yhteenkasvaneetkin. Tummilla ja karvaisilla ihmisillä näin usein on. Jos ei meikkaa, niin miksi pitäisi kulmiakaan nyppiä... Ei lapsten tukkaakaan värjätä, vaikka olis maantienharmaat. Ja mistä tiedät, jos se aikuisena haluaakin että sen kulmakarvat on yhteenkasvaneet?
