N
Neuvoja kaipaava
Vieras
Mua askarruttaa tuo meidän kaksivuotias poika.
Aivan ihana lapsi, mutta välillä ärsyttää ja kiristää pinnaa kun se marisee koko ajan!! tuntuu että mikään ei ole hyvä.
Ei osaa vielä puhua, ihan muutamia sanoja tulee, esim. anna, pappa, napa...
Tuntuu että päivät menee aamusta iltaan siihen, kun yritää pitää pjan tyytyväisenä. Ulkona menee ihan kivasti, mutta sisällä narisee tosi paljon.Ottaa jatkuvasti sormesta kiinni, ja taluttaa lelujensa kanssa leikkimään. Ja joka päivä leikinkin hänen kanssaan.Sitten jos lähden pois siitä leikkihetkestä, niin eipä mene kuin silmänräpäys kun hän tulee naristen perään, ja vetää kädestä taas leikkimään. tiedän että tuon ikäinen ei vielä osaa yksin juuri leikkiä, mutta kai nyt sentään edes muutamia minuutteja?! Ja toisinaan vaikka leikimme yhdessä, niin siltikin hän narisee että sekään ei ole hyvä.
Joskus saattaa syventyä johonkin kirjan katsomiseen vaikka viideksi minuutiksi, ja se tuntuu ihanalta. On hetken hiljaista, ja poika on niin suloisen näköinen siinä yksin lukiessaan.
Ja jos ei poika "taluta"mua leikkimään, niin sitten se vie mut keittiöön, ja marisee koko ajan jotain kaapista ja hokee: anna, anna, anna. No, en kyllä yleensä anna mitään herkkuja, jos ei ole ruoka aika. Ruuan kanssakin poika on tosi nirso,mikään ei oikein maistu.Tai välillä on kausia että syö paremmin, mutta harvoin.
Kovasti poika myös pyytää että laittaisin muumi dvd:n pyörimään, mutta harvemmin haluaa sitä sitten kuitenkaan katsoa. Vaan taas tulee naristen minun tai isän luokse, ja on tyytymätön oloonsa.
Toisinaan sanon pojalle että äiti juuri leikki sinun kanssasi autoilla, nyt äiti lukee vähän aikaa lehteä, ja sinä voit mennä ominesi leikkimään pieneksi hetkeksi autoilla.Mutta ei kun narina vaan yltyy.Mutta en anna periksi, ja sitten poika aikansa kitistyään rauhoittuu, ja on ehkä kymmenen minuuttia tyytyväinen ja puuhastelee omiaan, mutta sitten se narina taas alkaa.
Kysyisinkin nyt teiltä kokeneimmilta äideiltä, että onko tällainen jatkuva narina ihan normaalia kaksivuotiaan marinaa, vai onko poika jotenkin erityisen vaativa??
Välillä olen meinaan tosi väsynyt tähän pyöritykseen.
Viime viikolla meillä oli hoidossa ystäväni tyttö, muutamaa kuukautta poikaamme nuorempi. siis hän oli niin rauhallinen ja tyytyväinen. Ei narissut yhtään, leikki paljon omineen ja söi hyvällä ruokahalulla mitä eteen laitettiin.
Olin ihan ihmeissäni että voiko lapsen kanssa olla noin helppoa?!!!
Kokemuksia?
Aivan ihana lapsi, mutta välillä ärsyttää ja kiristää pinnaa kun se marisee koko ajan!! tuntuu että mikään ei ole hyvä.
Ei osaa vielä puhua, ihan muutamia sanoja tulee, esim. anna, pappa, napa...
Tuntuu että päivät menee aamusta iltaan siihen, kun yritää pitää pjan tyytyväisenä. Ulkona menee ihan kivasti, mutta sisällä narisee tosi paljon.Ottaa jatkuvasti sormesta kiinni, ja taluttaa lelujensa kanssa leikkimään. Ja joka päivä leikinkin hänen kanssaan.Sitten jos lähden pois siitä leikkihetkestä, niin eipä mene kuin silmänräpäys kun hän tulee naristen perään, ja vetää kädestä taas leikkimään. tiedän että tuon ikäinen ei vielä osaa yksin juuri leikkiä, mutta kai nyt sentään edes muutamia minuutteja?! Ja toisinaan vaikka leikimme yhdessä, niin siltikin hän narisee että sekään ei ole hyvä.
Joskus saattaa syventyä johonkin kirjan katsomiseen vaikka viideksi minuutiksi, ja se tuntuu ihanalta. On hetken hiljaista, ja poika on niin suloisen näköinen siinä yksin lukiessaan.
Ja jos ei poika "taluta"mua leikkimään, niin sitten se vie mut keittiöön, ja marisee koko ajan jotain kaapista ja hokee: anna, anna, anna. No, en kyllä yleensä anna mitään herkkuja, jos ei ole ruoka aika. Ruuan kanssakin poika on tosi nirso,mikään ei oikein maistu.Tai välillä on kausia että syö paremmin, mutta harvoin.
Kovasti poika myös pyytää että laittaisin muumi dvd:n pyörimään, mutta harvemmin haluaa sitä sitten kuitenkaan katsoa. Vaan taas tulee naristen minun tai isän luokse, ja on tyytymätön oloonsa.
Toisinaan sanon pojalle että äiti juuri leikki sinun kanssasi autoilla, nyt äiti lukee vähän aikaa lehteä, ja sinä voit mennä ominesi leikkimään pieneksi hetkeksi autoilla.Mutta ei kun narina vaan yltyy.Mutta en anna periksi, ja sitten poika aikansa kitistyään rauhoittuu, ja on ehkä kymmenen minuuttia tyytyväinen ja puuhastelee omiaan, mutta sitten se narina taas alkaa.
Kysyisinkin nyt teiltä kokeneimmilta äideiltä, että onko tällainen jatkuva narina ihan normaalia kaksivuotiaan marinaa, vai onko poika jotenkin erityisen vaativa??
Välillä olen meinaan tosi väsynyt tähän pyöritykseen.
Viime viikolla meillä oli hoidossa ystäväni tyttö, muutamaa kuukautta poikaamme nuorempi. siis hän oli niin rauhallinen ja tyytyväinen. Ei narissut yhtään, leikki paljon omineen ja söi hyvällä ruokahalulla mitä eteen laitettiin.
Olin ihan ihmeissäni että voiko lapsen kanssa olla noin helppoa?!!!
Kokemuksia?
