E
"Eee"
Vieras
Nyt olis hyvät neuvot paikallaan, siskot! Hermo alkaa olla kireellä...
Eli likalla on ikää 2v 3kk ja uhmaikä ihanimmillaan. Kaikkein raivostuttavimpia on sellaset tilanteet, kun se pyytää ensin yhtä ja sitten heti toista. Siis yrittää pompottaa mua ja isäänsä ihan täysillä oman pillinsä mukaan. Esimerkki iltapalalta tänään:
Minä: Nyt mennään iltapalalle.
Likka: Joooo! Minä otan leipää ja maitoo!
Minä otan leivän ja voin esiin ja alan avata voipurkkia.
L: En halua voita! En halua voita!
M: No ei sitten laiteta voita. (Suljen voi purkin.)
L: Haluun voita! Haluuuuun voita!
M: Mutta sinä sanoit juuri äskön, että et halua voita.
L: Haluun voita! Haluun voita! Haluuuuun voita!
M: Mutta miksi sinä sitten sanoit, että et halua?
L: Haluuuuuuuuuuun voita!
jne...
Lopulta sitten voitelin sen perkeleen leivän, koska muuten se ei olis syönyt mitään iltapalaks ja kävi sääliks reppanaa, kun se on muutenkin tollanen alimittanen ja vasta viimesessä neuvolassa alkanu vähän kohota sen alakäyränsä yläpuolelle...
Toinen esimerkki, iltapissalta tänään:
Likka laittaa itse korokkeen wc-pöntön eteen ja pienennysrenkaan pöntön päälle ja autan hiukan siihen pöntölle kiipeämisessä. Se ylettyy juuri ja juuri pöntöllä istuessaan siihen korokkeen reunaan varpaillansa.
L: En haluu tota tohon. (Potkii korkoketta varpaillaan kunnes se liikahtaa sen verran kauemmaksi, että ei enää ylety kuin ihan vähän hipaisemaan sitä varpaillaan.)
L: Haluun ton tohon! (Alkaa potkia ihan holtittomasti siinä pöntöllä.) Haluun ton! Haluuuuuuuun ton!
M: Mutta kun sinä itse äskön halusit sen pois...
L: Haluuuuuuuuuuuun ton!
Ja lopulta se meni sellaiseksi karjumiseksi koko touhu, että se ei enää suostunut pissaamaan pottaan ollenkaan. On nyt sitten mukava nukkua, kun ihan kohta tulee vaippa märäksi. No itsepä kärsii...
Ja vastaavaa johdonmukaista juupas-eipäs-käyttäytymistä voi esiintyä ihan missä tahansa asiassa: haluun banaanin, mutta empäs haluakaan sitten, kun se on kuorittu; haluun istua syliin, mutta empäs haluakaan sitten, kun pääsen siihen; ei saa äiti auttaa tässä, mutta sitten kun en osaakaan tehdä itse, niin äiti autaaaaaa; yms.
Yhdestä tilanteesta olen saanut tuon takinkääntämisen kitkettyä aikalailla pois. Nimittän muutama kuukausi sitten aina nukkumaan mennessä likka pyysi ensin peiton ja sitten hetken kuluttua (tai vaikka ihan heti) alkoi huutaa "ei peittoo!" Keksin aika pian, että sanon, että en laita sitä peittoa sen päälle, koska se kuitenkin sitten haluaa sen pois ja neuvon, että saa itse laittaa peittonsa, jos haluaa. Siitä peittohässäkästä meni sitten hohto aika pian, kun en osallistunut siihen mitenkään. Mutta nämä muut on hankalampia, kun esim. tuo wc-korokehomma tapahtui tänään ekaa kertaa, niin en osannut siihen mitenkään varautua, ja yritin sitten vaan olla osallistumatta mitenkään, ja sitten nuo ruokahommat on hankalia, kun en raskisi alkaa sillä ruualla kiristääkään enkä myöskään pakottaa syömään.
Ollaan huomattu, että selkeä käskeminen toimii (välillä) suhteellisen hyvin, eli esim. hampaiden peseminen ja pukeminen on ilmoitusluontoisia asioita. Joskus annan valita tyyliin "haluatko laittaa päälle sinisen vai punaisen mekon?" tai "haluatko laittaa päälle housut vai mekon?" mutta eihän näillä nyt tietenkään kokonaan sitä pukemiseen liittyvää kapinointia estetä. Mutta siis tuollaisissa selkeissä käskytilanteissa tuo eipäs-juupas-ärsytys ei ole niin helposti mahdollista. Silloin siis riihetään siitä asiasta muuten vaan.
Mutta auttakaa, miten pitäisi toimia noissa takinkääntötilanteissa, kun lapsi tekee itse sen yksinkertaisen asian niin helvetin vaikeaksi?
Eli likalla on ikää 2v 3kk ja uhmaikä ihanimmillaan. Kaikkein raivostuttavimpia on sellaset tilanteet, kun se pyytää ensin yhtä ja sitten heti toista. Siis yrittää pompottaa mua ja isäänsä ihan täysillä oman pillinsä mukaan. Esimerkki iltapalalta tänään:
Minä: Nyt mennään iltapalalle.
Likka: Joooo! Minä otan leipää ja maitoo!
Minä otan leivän ja voin esiin ja alan avata voipurkkia.
L: En halua voita! En halua voita!
M: No ei sitten laiteta voita. (Suljen voi purkin.)
L: Haluun voita! Haluuuuun voita!
M: Mutta sinä sanoit juuri äskön, että et halua voita.
L: Haluun voita! Haluun voita! Haluuuuun voita!
M: Mutta miksi sinä sitten sanoit, että et halua?
L: Haluuuuuuuuuuun voita!
jne...
Lopulta sitten voitelin sen perkeleen leivän, koska muuten se ei olis syönyt mitään iltapalaks ja kävi sääliks reppanaa, kun se on muutenkin tollanen alimittanen ja vasta viimesessä neuvolassa alkanu vähän kohota sen alakäyränsä yläpuolelle...
Toinen esimerkki, iltapissalta tänään:
Likka laittaa itse korokkeen wc-pöntön eteen ja pienennysrenkaan pöntön päälle ja autan hiukan siihen pöntölle kiipeämisessä. Se ylettyy juuri ja juuri pöntöllä istuessaan siihen korokkeen reunaan varpaillansa.
L: En haluu tota tohon. (Potkii korkoketta varpaillaan kunnes se liikahtaa sen verran kauemmaksi, että ei enää ylety kuin ihan vähän hipaisemaan sitä varpaillaan.)
L: Haluun ton tohon! (Alkaa potkia ihan holtittomasti siinä pöntöllä.) Haluun ton! Haluuuuuuuun ton!
M: Mutta kun sinä itse äskön halusit sen pois...
L: Haluuuuuuuuuuuun ton!
Ja lopulta se meni sellaiseksi karjumiseksi koko touhu, että se ei enää suostunut pissaamaan pottaan ollenkaan. On nyt sitten mukava nukkua, kun ihan kohta tulee vaippa märäksi. No itsepä kärsii...
Ja vastaavaa johdonmukaista juupas-eipäs-käyttäytymistä voi esiintyä ihan missä tahansa asiassa: haluun banaanin, mutta empäs haluakaan sitten, kun se on kuorittu; haluun istua syliin, mutta empäs haluakaan sitten, kun pääsen siihen; ei saa äiti auttaa tässä, mutta sitten kun en osaakaan tehdä itse, niin äiti autaaaaaa; yms.
Yhdestä tilanteesta olen saanut tuon takinkääntämisen kitkettyä aikalailla pois. Nimittän muutama kuukausi sitten aina nukkumaan mennessä likka pyysi ensin peiton ja sitten hetken kuluttua (tai vaikka ihan heti) alkoi huutaa "ei peittoo!" Keksin aika pian, että sanon, että en laita sitä peittoa sen päälle, koska se kuitenkin sitten haluaa sen pois ja neuvon, että saa itse laittaa peittonsa, jos haluaa. Siitä peittohässäkästä meni sitten hohto aika pian, kun en osallistunut siihen mitenkään. Mutta nämä muut on hankalampia, kun esim. tuo wc-korokehomma tapahtui tänään ekaa kertaa, niin en osannut siihen mitenkään varautua, ja yritin sitten vaan olla osallistumatta mitenkään, ja sitten nuo ruokahommat on hankalia, kun en raskisi alkaa sillä ruualla kiristääkään enkä myöskään pakottaa syömään.
Ollaan huomattu, että selkeä käskeminen toimii (välillä) suhteellisen hyvin, eli esim. hampaiden peseminen ja pukeminen on ilmoitusluontoisia asioita. Joskus annan valita tyyliin "haluatko laittaa päälle sinisen vai punaisen mekon?" tai "haluatko laittaa päälle housut vai mekon?" mutta eihän näillä nyt tietenkään kokonaan sitä pukemiseen liittyvää kapinointia estetä. Mutta siis tuollaisissa selkeissä käskytilanteissa tuo eipäs-juupas-ärsytys ei ole niin helposti mahdollista. Silloin siis riihetään siitä asiasta muuten vaan.
Mutta auttakaa, miten pitäisi toimia noissa takinkääntötilanteissa, kun lapsi tekee itse sen yksinkertaisen asian niin helvetin vaikeaksi?