P
pippuripöksy
Vieras
Kaipaisin kipeästi muiden kokemuksia uhmaikäisten kanssa elämisestä, erityisesti kun on yksin vastuussa lapsesta. Meidän tilanteemme tuntuu jo usein ihan mahdottomalta kun lapsi kiukkuaa nyt ihan koko ajan. Mikään ei käy ja äiti on koko ajan kakka, tyhmä ymv. Yrittipä hyvällä tai tiukemmin lapsi vain vastustaa. Lapseni on erittäin voimakastahtoinen eikä antaisi piiruakaan periksi. Muistaa myös asiat todella pitkään ja on pitkävihainen. En osaa enää iloita lainkaan lapsen seurasta tai hyvistä hetkistä kun tiedän/pelkään että ei mene kauaa kun huuto taas alkaa, kaikkea kun ei pysty mitenkään aina ennakoimaan...Miten teillä muilla? Onko iloinen ja rauhallinen lapsenne muuttunut uhmaiässä huonosti käyttäytyväksi riiviöksi, ihan kuin eri lapseksi? Entä onko se mennyt ohi ja se entinen iloinen lapsi taas palannut takaisin? Ja miten tästä selviää...? Välillä tuntuu etten millään jaksa tätä enää...