Ujo 5-vuotias

["hep"]

Poika 5 vuotta ja niin ujo ja arka edelleen, et alkaa ihan huolestuttaa. Esikoinen kyseessä ja kotihoidossa ollut kun perheessä pienempiä sisaruksia. Päiväkerhoon oon yrittänyt viedä, mut ei onnistu, ei uskalla olla ja menee ihan lukkoon. Perhekerhossa sitten käyty ja sielläkin itkuksi menee helposti jos joku toinen lapsi lähestyy. Vain omien sisarusten ja serkkujen kanssa leikkii reippaasti ja osaa pitää puolensa. Kakkonen joka on 3-vuotias uskaltaa kyllä ihan reippaasti mennä päiväkerhoon ilman äitiä. Mua alkaa toi takertuvuus ja ärsyttää ja huolestuttaa kun ens syksynä pitäis mennä eskariin.....

 

["kotiäippä"]

Mä varmaan veisin sinne kerhoon silti. Ekat kerrat mukana ja sit pikkuhiljaa yksinään.

Olisko serkuissa ketään samassa ryhmäss tai voisko mennä pikkusisaruksen ryhmään muutaman kerran, josko yhdessä onnistuis.

 

[FreezeCat]

Ei ujoudessa suinkaan mitään vikaa ole . Hän vain taitaa olla ns. hitaasti lämpenevää sorttia, joka tarvitsee oman aikansa ennen kuin päästää vieraampia lähelleen. Positiivista kannustusta ja rohkaisua runsaasti leikkitilanteissa, kaikki aikanaan...

Mites - asuuko teidän lähellä esim. viisivuotiaan ikätovereita, jotka voisivat tulla teille leikkimään tai jotka voisitte yhyttää esim. puistossa säännöllisesti leikkien parissa? Ja - olisiko ihan mahdoton yhtälö se, kun kerran kovasti huolettaa, että veisitkin viisivuotiaanne vaikka osa- aikaiseksi hoitoon päiväkotiin, missä sitten hyvissä ajoin tutustuisi myös tuleviin eskarikavereihinsa?

Tosin - hänellä on suurta kasvun- ja kehityksenaikaa edessä ja menossa parhaillaan. Ihan hurjasti en itse osaisi moisessa tilanteessa olla huolissani, sillä tämä vuosi kesän kera voi tehdä suuria ihmeitä lapselle. Jatkatte vain edelliseen tapaan ihmisten ilmoilla olemista ja ihmisiin sekä uusiin tilanteisiin tutustumista.

 

["vieras"]

Minä ihan kylmästi veisin lapsen kerhoon ja jättäisin sinne. Niin olen tehnyt jokaiselle lapselleni 2-2,5 -vuotiaana ja hyvin ovat pärjänneet. Tietysti alkuun tulee itkua, mutta ei lapsi siihen kuole, vaan tottuu ja sopeutuu. Oikeasti se olisi nyt tuossa tilanteessa paras ratkaisu, koska tosiaan ensi vuonna on sitten eskari. Meinaatko sieltäkin ottaa lapsen pois jos ei halua sinne mennä ja tulee itkua? Kyllä minäkin olisin huolissani jos 5-vuotiaani ei uskaltaisi mihinkään mennä ja jäädä ilman vanhempia.

 

["hep"]

Joo mä veisin sen kyllä mielelläni tonne päiväkerhoon ja jättäisin vaan vaikkei halua, mutta ne ohjaajat eivät ota vastaan. Sinne otetaan vaan vapaaehtoisesti jäävät lapset. Uskon että tottuis vaikka aluks itkis. Ja olisi siis samassa ryhmässä kuin 3v pikkusisko, joka jää kerhoon mielellään. Isompi ei uskalla silti.
Harmittaa jos täytyy nyt ruveta hommaamaan isommalle jotain muuta "irtautumis" juttua ku ois niin näppärää viedä molemmat samaan juttuun. Kun perheessä on vielä vauvakin, ja mun on aina otettava koko konkkaronkka mukaan kun joku johonkin viedään.

 

["hep"]

oiskohan jollain vielä jotain neuvoja tai vinkkejä antaa?

 

["vieras"]

ota sille sitten virikepaikka päiväkodista, siellä ottavat vastaan.. mutta kyllä meillä kerhoihinkin saa jättää itkevän.. kuulostaa aika ammattitaidottomilta kerhotädeiltä/sediltä..

 

["mimmu"]

Lapseni on luonteeltaan ujo, eikä vielä viisivuotiaana suostunut jäämään harrastuksiin tms. kun pelkäsi niin vietävästi. Hoidossakin kesti pitkään ennen kuin rentoutui. Nyt vuotta myöhemmin hän on tullut kuorestaan, käy harrastuksissa jne.

Tietysti kovasti aina rohkaisimme häntä ja puhuimme, mitkä asiat häntä mahdollisesti pelottavat. Mutta uskon, että pääsyy muutokseen on aika. En osaa siis rohkaisun ja keskustelun lisäksi neuvoa muuta kuin että antakaa pojan katsella maailmaa rauhassa, älkää liikaa korostako arkuutta. Muutos voi tapahtua lyhyessä ajassa.