Toggle sidebar

Ujojen lasten äidit! MUUTKIN saa osallistua vastaamaan, mielipiteitä kaivataan!

Vastaa
Heili Karjalasta

Heili Karjalasta

Aktiivinen jäsen
06.01.2006
10 581
0
36
Kertokaas muut ujojen lasten äidit, millaisia lapsenne ovat ja onko asialle tehty mitään tai onko sille ylipäätään tehtävissä mitään?

Meillä tilanne siis se, että itse olen yltiösosiaalinen, reipas ja puhelias, esikoispoika on samanmoinen.. No, mies onkin hiljaisempi ja pienenä ollut todella ujo, esim.ovikellon soidessa juossut piiloon sohvan taakse. Ja nyt meijän keskimmäinen poika, 2v on ihan kamalan ujo ja arka. Lisäksi poika on koko elämänsä ajan sairastellut paljon ja on moniallergikko. Minun ja miehen keskustelut eivät ole tuottaneet tulosta, että voisiko asialle tehdä jotain. Meidän mielestämme lapsi on ikäänkuin "hauras" ja herkkä ja välillä jopa tuntuu pahalle ja sydäntä riipii katsella kun hän pelkää vieraita ihmisiä. Ei kaikkia, ei aivan kaikissa tilanteissa ja paikoissa, mutta useimpia. Ja varsinkin jos paikalla ei ole isoveli /pikkuveli mukana.

 
Lisään; Esim isovanhempien läsnäollessa poika lämpenee papalleen. Sen kanssa kyllä touhuaa ja seurusteleekin ja leikkii ja on mielellään, mutta mammaa pelkää. Tai esim. kun haemme esikoispoikaa kerhosta/harrastuksista jne pois, hän pelkää ja tuntuu, että "uppoaa hattuunsa" koko poika. Ei suostu katsomaan ihmisiä silmiin eikä kohti vaan kääntää katseen alaspäin.

Voiko tällaiselle tehdä jotain? Pitäisikö aloittaa "siedätyshoito"? Kauhistuttaa se päivä kun joskus palaan työelämään takaisin ja poika lähtee tarhaan.... :|
 
jospa nyt lakkaisit turhan murehtimisen :) Meilläkin poika ujo ja siskonsa ei, mutta en siittä mitään ongelmaa ole saanut kehiteltyä. Ja voihan tuo olla joku kausi ja sitten se pahin ujous jää.
 
Meidän tyttö on ujo ja itse olen ollut pienenä ujo myös. Nyt tyttö on 3v ja on jo hieman rohkaistunut, verrattuna aiempaan. Tyttö ei tykkää jos joku vieras tulee juttelemaan ja yleensä juttelee enemmän sellaisille ihmiselle, jotka eivät heti hyökkää lähelle ja antavat tytön aloittaa tutustumisen. Kannattaa kannustaa lasta tekemään sellaisia asioita, jotka jännittävät. Sitten kun uskaltaa tehdä jotain, niin muistaa kehua lasta, että olitpa reipas jne.. Meidän tyttö on ainakin tuolla tavoin pikku hiljaa rohkaistunut tekemään monia asioita. Mustakin tuntuu välillä pahalta, kun huomaan että lapsi pelkää. Varsinkin kun itsellä on ollut samanlaista pienempänä, niin tiedän omakohtaisesti miltä se tuntuu. Olen itse kuitenkin nykyään sosiaalinen ja voin helposti jutella vieraidenkin ihmisten kanssa. Ei kannata ainakaan moittia lasta ujoudesta, hyvän palautteen antaminen on tärkeää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja noo:
jospa nyt lakkaisit turhan murehtimisen :) Meilläkin poika ujo ja siskonsa ei, mutta en siittä mitään ongelmaa ole saanut kehiteltyä. Ja voihan tuo olla joku kausi ja sitten se pahin ujous jää.
Click to expand...

Meillä tuo poika on ollut koko ikänsä ujo, siis tämän 2v. Ja vierastanut paljon just mammaansa. Itkien menee vaan syliin, pienempänä sama homma..
 
Itse olin pienenä ujo lapsi, eikä sille tehty mitään. Olen vieläkin aika ujo. Ois ollut ihan hirveää, jos joku olis yrittänyt mua jotenkin pakottaa olemaan sosiaalisempi.
Toiset on vaan erilaisia.
Ja siis olin myös niin ujo, että menin sukulaisiakin piiloon etc.
 
Mä kysyisin kyllä ehkä neuvoa ammatti-ihmiseltä. Ensin olisin vastannut, että siedätystä vaan. Mutta sitten tuli mieleen, että siedätyshoito ja sosiaalisiin tilanteisiin pakottaminen voi olla myös aika traumaattista, jos on todella todella ujo lapsi kyseessä. Eli en ehkä ottaisi sitä riskiä ennen kuin olisin jutellut jonkun ammatti-ihmisen kanssa. Ehkä hän voisi antaa myös ohjeita niihin tilanteisiin yms.

Tietenkin voi olla luonnostaan ujo, mutta olisi kuitenkin opittava toimimaan yhteiskunnassa.

Tuntuu varmaan aika oudolta, että on itse sosiaalinen ja lapsi ujo. Itse olisin aika pulassa, jos lapsi olisikin ujo. Olisi niin vaikea eläytyä hänen asemaansa.
 
En tiedä mitä tulisi tehdä teidän tapauksessa, mutta käykää sellasella luontais terapeutilla (vai mikä hitto sen nimi on..) siltä saattaa löytyä apua sekä jatkuvaan kipeilyyn että ujouteen! Siskoni käytti omaa poikaansa tämmöisellä (tosin aloitti 1luokan silloin, mutta luontais tuotteita voi antaa myös pienille) ujouden ja jännittämisen takia (pojalta testattiin jo kaikki allergiat, laktoosi sekä keliakia kovien vatsakipujen vuoksi) kahden kuukauden päästä poika myönsi itsekin että olo on ihan toisen lainen kun on syönyt niitä rakeita. En tiiä toimiiko kaikilla jne. mutta aina kannattaa kokeilla.

Jatkuvaan kipeenä olemiseen voi tuoda helpotusta päivittäiset maitohappobakteerit (kapselit) ne tehostaa suoliston omia bakteereja ja siellähän ne haitallisetkin juuri jyllää pahiten.

Toivottavasti saatte jostain edes apua tilanteeseenne, voimia koko perheelle!
 
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän pojista ja miun miehestä.... ei sille ujoudelle voi mitään ja meillä ainakin ollaan oltu sitä mieltä, että sehän on osa lapsen luonnetta :hug:
Vanhin meni aina setäänsä piiloon, ujosteli, pelkäsi, samaten minun enoani. Jokin vain näissä miehissä oli jota juniori kammoksui. Ja yleensäkin oli ujo, ei varmasti alkanut jutella tms. Samanlainen oli sitten tämä meidän kakkonen. Ja mieheni on ollut kans pienenä tosi ujo, meidän poikiakin paljon ujompi, on edelleen, mutta minkäs sille tekee, ei mitään.
Tottakait se helpottaa ajan mittaan, meidänkin pojilla kun kouluun menivät niin pikkuhiljaa siitä ovat uskaltaneet jopa alkaa vastaamaan ihmisille :heart: Vanhin on nyt seiskalla, on edelleen tosi ujo, jos joku alkaa hänelle jutella, näyttää että koko poika painuu hartioiden väliin. Mutta se on hänen luonteensa. Toisesta on sitten alkanut tulla esille äidinkiin luonnetta, eli kun ensi ujoudesta selviää niin sitten sitä ollaankin äkkiä tuttuja. Nuorimmainen onkin sitten yksi vilpertti, aina äänessä eikä ujostele ketään (kuulemma tullut äitiinsä) :hug: Älä hätäile, kyllä se siitä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heili Karjalasta:
Alkuperäinen kirjoittaja noo:
jospa nyt lakkaisit turhan murehtimisen :) Meilläkin poika ujo ja siskonsa ei, mutta en siittä mitään ongelmaa ole saanut kehiteltyä. Ja voihan tuo olla joku kausi ja sitten se pahin ujous jää.
Click to expand...

Meillä tuo poika on ollut koko ikänsä ujo, siis tämän 2v. Ja vierastanut paljon just mammaansa. Itkien menee vaan syliin, pienempänä sama homma..
Click to expand...


No sitten hän on ujo ja ei voi mitään. Kyllä ne ujotkin on aina pärjänneet siinä missä ei ujot.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saku82n:
En tiedä mitä tulisi tehdä teidän tapauksessa, mutta käykää sellasella luontais terapeutilla (vai mikä hitto sen nimi on..) siltä saattaa löytyä apua sekä jatkuvaan kipeilyyn että ujouteen! Siskoni käytti omaa poikaansa tämmöisellä (tosin aloitti 1luokan silloin, mutta luontais tuotteita voi antaa myös pienille) ujouden ja jännittämisen takia (pojalta testattiin jo kaikki allergiat, laktoosi sekä keliakia kovien vatsakipujen vuoksi) kahden kuukauden päästä poika myönsi itsekin että olo on ihan toisen lainen kun on syönyt niitä rakeita. En tiiä toimiiko kaikilla jne. mutta aina kannattaa kokeilla.

Jatkuvaan kipeenä olemiseen voi tuoda helpotusta päivittäiset maitohappobakteerit (kapselit) ne tehostaa suoliston omia bakteereja ja siellähän ne haitallisetkin juuri jyllää pahiten.

Toivottavasti saatte jostain edes apua tilanteeseenne, voimia koko perheelle!
Click to expand...



Tuohon luontaistuotteisiin jne niin ollaan helsingissä toimivan hyvän allergologin käsissä ja meillä tuo kipeily liittyy just noihin allergioihin, jotka todellakin ovat laaja-alaiset... Ja maitohappobakteereja meillä on jokainen lapsi saanut syntymästään alkaen jatkuvasti... Luontaisterapeutille tai semmoselle en ihan just ole menossa, koska tää allergiajuttu semmosessa vaiheessa (altistukset ym nyt syyskuussa). Kiitos vihjeistä kuitenkin.
 
tehdä kauhea numero ujoudesta, siis kysyn ihan aidosti oikeesti? Onhan meitä aikuisiakin moneen junaan ja kaikenlaisia ihmisiä pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla hölöttäjiä ja päällepäsmäreitä. Tiedän itsekin monta ujoa lasta ja aikuista ja ihan hyvin he pärjäävät tässä elämässä, eivät vaan ole ensimmäisenä keskustelua virittelemässä jne.
 
Meidän poika oli myös ujo 2-vuotiaana. Nyt 5-vuotiaana supersosiaalinen, vaikka asialle ei mitään tehty. Kunnioittakaa erilaisuutta ja antakaa pojalle mahdollisuuksia sosiaalisuuteen. Viette tilanteisiin, missä paljon ihmisiä, mutta ei mitään vaatimuksia kuitenkaan. Tottuu hälinään ja tajuaa, ettei siinä ole mitään pelättävää! Ei missään nimessä saa painostaa. Hän tottuu ympäristöön ihan itsekseen - siis uteliaisuus herää.

Itsellä sisaruksen perhe aivan tajuttaoman riehakas, raju, äänekäs, vauhdikas jne. Ajattelin alkuun, että ei hyvä päivää, näistä ei hyvää seuraa, jos lapsi matkii. Mutta kaikki kiitos heille. Heidän muksujen seurassa lapsemme on oppinut ymmärtämään, että ihmiset ovat erilaisia. Toki vanhemmilta vaati sen, että piti entistä tiukemmin opettaa se, ettei pöydällä tai sohvalla hyppiä, kiljua ei saa tai muutenkaan käyttäytyä törkeesti. Mutta tästä tältä vähän erillaiselta perheeltä olen kuitenkin jotain oppinut..

Pointtini on siis - arvostakaa erillaisuutta :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:
tehdä kauhea numero ujoudesta, siis kysyn ihan aidosti oikeesti? Onhan meitä aikuisiakin moneen junaan ja kaikenlaisia ihmisiä pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla hölöttäjiä ja päällepäsmäreitä. Tiedän itsekin monta ujoa lasta ja aikuista ja ihan hyvin he pärjäävät tässä elämässä, eivät vaan ole ensimmäisenä keskustelua virittelemässä jne.
Click to expand...

Eihän siitä välttämättä mitään kauheeta numeroa tarvi tehdäkkään, mutta onhan lasta hyvä rohkaista, niin pärjää paremmin ihmisten kanssa. Ei ujoudesta kokonaan eroon tarvi päästäkään, mutta mun mielestä ainakin se on lapselle eduksi, jos uskaltaa leikkiä ja seurustella ihmisten kanssa.
 
Meillä likka nuorempana oli toodella ujo. ujosteli kaikkia. jos meille joku tuli niin saattoi mennä kauanki ennenkuin lämpes ja joskus ei ollenkaan.

Kummisetääkin vierasti vielä 2v synttäreillä niin ettei syliin ees menny. ketään ei saanu koskee.

Meille tuli vajaa 3v aiheeksi hoitoonmeno ja jo tuolloin aattelin et ei tuu yhtään mitään kun ujostelee ja kiertää kaikki kaukaa.

Mut jostain kummansyystä kun se aika tuli niin likka vaan vilkutti ja huusi heipat! Mä jäin suu auki kattomaan et mitä ihmettä. En ikinä kuuna päivänä olis voinu kuvitella.

tota ujostelemista ilmenee edelleen esim. 4v neuvolassa ei puhunu sanaakaan, mutta teki tehtävät.


mutta nyt on todella sosiaalinen esim. tarhassa selittää kaikki asiat sille ketä nyt kuunteleeki.:D

 
Meillä oli esikoinen myös kovin ujo vielä tuossa iässä. Vasta kevään ja tämän kesän aikana on tullut enemmän rohkeutta mennä esim. muiden lasten kanssa leikkimään.

Mutta älä ihmeessä väkisin lastasi koita sosiaaliseksi!!! Kyllä se rohkeus sieltä tulee tai sitten hän on vaan ujo. Mitä pahaa siinä on?
 
Meillä oli aivan rasittavuuteen asti arka poika, joka alkoi "sulaa" n.3vuotiaana. Siihes asti ei halunnut ola edes muiden lasten kanssa tekemisissä. Siitä alkoi pikku hiljaa sosiaalistumaan. Annoin olla pitkään kotona ja kerätä rohkeutta "äidin helmoissa". vajaa nelivuotiaana aloitti tosi reipaasti tarhan (tietty aluksi syrjäänvetäytyväinen ja edelleen hieman arka), mutta sai heti leikkikavereita ja huomaa, että luottamussuhde hoitajaan syntyi heti. odotappa pari vuotta, niin huomaat, että on mennyt aimo harppauksen eteenpäin. Yleensä se aika autaa =) En laittaisi ollenkaan mihinkään "karaisu hoitoon", kun se ei välttämäti auta mitään. päinvastoin, pahentaa vaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äippäliinix3:
Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän pojista ja miun miehestä.... ei sille ujoudelle voi mitään ja meillä ainakin ollaan oltu sitä mieltä, että sehän on osa lapsen luonnetta :hug:
Vanhin meni aina setäänsä piiloon, ujosteli, pelkäsi, samaten minun enoani. Jokin vain näissä miehissä oli jota juniori kammoksui. Ja yleensäkin oli ujo, ei varmasti alkanut jutella tms. Samanlainen oli sitten tämä meidän kakkonen. Ja mieheni on ollut kans pienenä tosi ujo, meidän poikiakin paljon ujompi, on edelleen, mutta minkäs sille tekee, ei mitään.
Tottakait se helpottaa ajan mittaan, meidänkin pojilla kun kouluun menivät niin pikkuhiljaa siitä ovat uskaltaneet jopa alkaa vastaamaan ihmisille :heart: Vanhin on nyt seiskalla, on edelleen tosi ujo, jos joku alkaa hänelle jutella, näyttää että koko poika painuu hartioiden väliin. Mutta se on hänen luonteensa. Toisesta on sitten alkanut tulla esille äidinkiin luonnetta, eli kun ensi ujoudesta selviää niin sitten sitä ollaankin äkkiä tuttuja. Nuorimmainen onkin sitten yksi vilpertti, aina äänessä eikä ujostele ketään (kuulemma tullut äitiinsä) :hug: Älä hätäile, kyllä se siitä!
Click to expand...


Meillä tosiaan miun esikoinen tosi sosiaalinen ja reipas, tää keskimmäinen on tää ujopoika ja sit taas pienin joka on 4,5kk on jo osoittautunut sosiaaliseksi ja temperamentiltaan täysin erilaiseksi mitä tuo ujo veli on. Se on niin sydäntä riipivää äidille vaan tuo seurata, kun tosiaan toisella teke tosi pahaa vieraiden ihmisten kanssa käytävä vuorovaikutus.. Ja se tarhaan vientijuttu hirvittää, pienimmän voisin viedä vaikka heti, mutta keksimmäinen... se on jotenkin ihan väärin häntä kohtaan.. :'(
 
Kävin pikaisesti lukaisemassa tuon Tallun laittaman viimeisen linkin jutun;-mielestäni hyvää tekstiä!
Itse aikoinani erittäin ujona lapsena, ja myös ujona aikuisena ihmettelen myös tätä ujouden pitämistä jonakin puutteena tai vikana....

Meitä ihmisiä on ns. "moneen junaan", ja uskokaa pois, se ujokin lapsi voi pärjätä elämässä ihan hyvin, joskus jopa loistavasti .... ;)
 
Ujous on luonteenpiirre siinä kuin reippauskin, eikä ujoa pitäisi patistella olemaan reipas tai sosiaalisempi kuin luonnostaan on. Toiset vaan on hitaasti lämpenevämpiä ja tarvitsee enemmän aikaa "ottaa tilanne haltuun". Lasta voi toki rohkaista menemään muiden mukaan ja juttelemaan vieraammillekin ihmisille, mutta ei kuitenkaan liikaa patistella ja painostaa, vaan antaa lapsen toimia omaan tahtiinsa.

Mun kuopus on pian kaksi vuotias :) Hän on meidän perheen ujopiimä, ihan erilainen kuin isommat on koskaan olleet. Viime talvi haettiin esikoista eskarista joka päivä ja vasta joskus keväällä poika uskaltautui vstaamaan ryhmän hoitajien hymyihin ja liikkumaan metriä kauemmaksi minusta. Sama ilmiö oli havaittavissa tässä omassa pihassa, jossa samat tutut lapset ja äidit on päivästä toiseen ulkoiluseurana. Edelleenkin vieraammat paikat ja oudot tilanteet vetää pojan vakavaksi ja pysyy mieluiten lähellä turvassa, kuitenkin on paljon paljon reipastunut eikä lämpiäminen yhtä kauan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja RangaTanga:
Alkuperäinen kirjoittaja miksi:
tehdä kauhea numero ujoudesta, siis kysyn ihan aidosti oikeesti? Onhan meitä aikuisiakin moneen junaan ja kaikenlaisia ihmisiä pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla hölöttäjiä ja päällepäsmäreitä. Tiedän itsekin monta ujoa lasta ja aikuista ja ihan hyvin he pärjäävät tässä elämässä, eivät vaan ole ensimmäisenä keskustelua virittelemässä jne.
Click to expand...

Eihän siitä välttämättä mitään kauheeta numeroa tarvi tehdäkkään, mutta onhan lasta hyvä rohkaista, niin pärjää paremmin ihmisten kanssa. Ei ujoudesta kokonaan eroon tarvi päästäkään, mutta mun mielestä ainakin se on lapselle eduksi, jos uskaltaa leikkiä ja seurustella ihmisten kanssa.
Click to expand...

Mutta että 2-vuotiaana jo? Kyllä se minusta on lapsen edun vastaista jos väkisin esim. lykätään sellaisen syliin kenen syliin ei tahdo mennä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa