Ujojen lasten äidit! MUUTKIN saa osallistua vastaamaan, mielipiteitä kaivataan!

[Heili Karjalasta]

tehdä kauhea numero ujoudesta, siis kysyn ihan aidosti oikeesti? Onhan meitä aikuisiakin moneen junaan ja kaikenlaisia ihmisiä pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla hölöttäjiä ja päällepäsmäreitä. Tiedän itsekin monta ujoa lasta ja aikuista ja ihan hyvin he pärjäävät tässä elämässä, eivät vaan ole ensimmäisenä keskustelua virittelemässä jne.

Minun mielestä en ole ujoudesta kauheaa numeroa tehnyt vaan lapseni hyvinvoinnista. Onko oikein jos lapsi "siedätetään" esim niin, että laitan hänet kummin mukaan kaupungille muutamaksi tunniksi tai pakotan jäämään mummolaan hoitoon, vai etenenkö ujon lapseni omien valmiuksien mukaan..se oli se mitä käytännössä ajan takaa. Voinko laittaa äärimmäisen ujon lapsen tarhaan vai pitäisikö pyrkiä olemaan vielä muutama vuosi hänen takiaan kotiäitinä.. Kyllä tässä lapsen hyvinvoinnista ennemminkin on kyse kun ujouden nostamisesta kauheaksi numeroksi.... Ehkä vaikea ymmärtää, jos ei ole kohdannut tilannetta. Meillä on tapana miettiä asioita hyvin pitkälti senkin kannalta, miten joku perheen ratkaisu vaikuttaa lapseen/lapsen psyykeen kehityksen ja hyvinvointiin...

 

[olkinalle]

tehdä kauhea numero ujoudesta, siis kysyn ihan aidosti oikeesti? Onhan meitä aikuisiakin moneen junaan ja kaikenlaisia ihmisiä pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla hölöttäjiä ja päällepäsmäreitä. Tiedän itsekin monta ujoa lasta ja aikuista ja ihan hyvin he pärjäävät tässä elämässä, eivät vaan ole ensimmäisenä keskustelua virittelemässä jne.

Minun mielestä en ole ujoudesta kauheaa numeroa tehnyt vaan lapseni hyvinvoinnista. Onko oikein jos lapsi "siedätetään" esim niin, että laitan hänet kummin mukaan kaupungille muutamaksi tunniksi tai pakotan jäämään mummolaan hoitoon, vai etenenkö ujon lapseni omien valmiuksien mukaan..se oli se mitä käytännössä ajan takaa. Voinko laittaa äärimmäisen ujon lapsen tarhaan vai pitäisikö pyrkiä olemaan vielä muutama vuosi hänen takiaan kotiäitinä.. Kyllä tässä lapsen hyvinvoinnista ennemminkin on kyse kun ujouden nostamisesta kauheaksi numeroksi.... Ehkä vaikea ymmärtää, jos ei ole kohdannut tilannetta. Meillä on tapana miettiä asioita hyvin pitkälti senkin kannalta, miten joku perheen ratkaisu vaikuttaa lapseen/lapsen psyykeen kehityksen ja hyvinvointiin...

No minä ainakin ymmärsin väärin aluksi tarkoituksesi, minä ymmärsin asian juuri näin että väkisin syliin jotta oppii sosiaaliseksi.

Meillä tosiaan siis vuodessa tuli niin paljon muutosta ujouden ja arkuuden suhteen että varmasti mikäli mahdollisuus on niin miksei kannattaisi olla kotona vielä jonkun aikaa.

 

[thea]

Tärkeintä on, että lapsi hyväksytään sellaisenaan. Ei ujoudessa sinänsä ole mitään pahaa ja nykyään vähän liikaakin korostetaan sosiaalisuutta. Ujolla lapsella saattaa olla hyvin rikas mielikuvitus, hänestä voi kasvaa hyvä kuuntelija ja hän oppii ehkä ylisosiaalisia ihmisiä herkemmin lukemaan muiden ihmisten ilmeitä ja eleitä. Ne eivät ole lainkaan turhia valttikortteja myöhemmässä elämässä. Ujot ihmiset ovat usein herkkiä, empaattisia ja ehkä taiteellisiakin. Heillä on enemmän aikaa tarkkailla ihmisiä, eläimiä ja elämää ylipäätänsäkin kuin sellaisilla persoonilla, jotka tekevät ja sanovat kaiken nopeasti ja syöksyvät suinpäin erilaisiin tilanteisiin.

Välitä lapselle tieto siitä, että hän on sellaisenaan hyvä ja rakastettava. Älä anna hänen vahingossakaan ymmärtää, että vanhemman lapsen sosiaalisuus on hyväksyttävämpää ja parempaa kuin hänen ujoutensa. Tilanteissa, joissa lapsi kuitenkin uskaltaa ja ylittää rajojaan häntä voi kehua ja kannustaa. Aivan niin kuin vilkasta lasta voi kehua, kun hän välillä on paikallaankin tai jaksaa kuunnella muita.

 

[elokuun vilja]

Ei ujous ole sairaus, jota pitäisi hoitaa vaan lapsesi ominaispiirre.

Hän on vasta 2-vuotias ei ole mitään syytä ajatella, että hänet pitäisi nyt karaista ja yrittää muuttaa hänen persoonallisuuttaan.

Ujo lapsi tarvitsee aikaa ja kärsivällisyyttä sosiaalisissa tilanteissa. Ujous ei missään nimessä häviä karaisemalla.
Normaali elämä normaalein sosiaalisin kontaktein riittää ujolle rohkaisuksi.

Ehkä kirjoituksesta voi päätellä, että oma lapseni on ujo. Kuten olin itsekin lapsena ja varmasti monella tapaa vielä nyt aikuisenakin.
Päiväkotiin hän sopeutui 3-vuotiaana hyvin. Tutkimuksissakin on havaittu, että vaikka ujo lapsi kokee päivähoidon aloituksen sokeeravampan kuin ei-ujo niin pitkällä tähtäimellä ujo sopeutuu paremmin kuin muut. Muilla lapsilla havaittiin stressitason olevan pitkään korkealla päivähoidon aloituksen jälkeen, kun ujoilla se tasaantui nopeammin. Eli ujot soputuivat keskimääräistä paremmin.

 

[Elämänkevät]

Itselläni esikoinen aina ollut ja tulee varmaan aina olemaankin ujo,mutta huomaan että antamalla aikaa ja kannustamalla lasta,hän kyllä selviytyy luonteenpiirteensä kanssa.
Kaikki painostaminen tai pakottaminen on pahasta.Meilläkin harjoiteltiin mm.silmiin katsomista ja kyllä se ajan myötä rutinoituu luontevaksi tavaksi. :flower:

 

[RangaTanga]

tehdä kauhea numero ujoudesta, siis kysyn ihan aidosti oikeesti? Onhan meitä aikuisiakin moneen junaan ja kaikenlaisia ihmisiä pitääkin olla, ei kaikkien tarvitse olla hölöttäjiä ja päällepäsmäreitä. Tiedän itsekin monta ujoa lasta ja aikuista ja ihan hyvin he pärjäävät tässä elämässä, eivät vaan ole ensimmäisenä keskustelua virittelemässä jne.

Eihän siitä välttämättä mitään kauheeta numeroa tarvi tehdäkkään, mutta onhan lasta hyvä rohkaista, niin pärjää paremmin ihmisten kanssa. Ei ujoudesta kokonaan eroon tarvi päästäkään, mutta mun mielestä ainakin se on lapselle eduksi, jos uskaltaa leikkiä ja seurustella ihmisten kanssa.

Mutta että 2-vuotiaana jo? Kyllä se minusta on lapsen edun vastaista jos väkisin esim. lykätään sellaisen syliin kenen syliin ei tahdo mennä.

En kyllä sanonut että pitäs väkisin syliin lykätä Rohkaisu ja väkisin lykkääminen on hieman eri asia! Voi sanoa lapselle, että ei tarvitse jännittää ja ei ole mitään hätää jne.. Sitten voi antaa lapsen itse mennä ja jos ei mene niin sitten ei mene... Jos lapsi uskalsi mennä, niin voi kehua, että olitpa reipas tyttö/poika, kun uskalsit mennä. Siitä lapselle tulee hyvä mieli ja huomaa, ettei ollutkaan niin kamalaa. Meidän tyttö on ainakin aina ollut iloinen, kun on pienen rohkaisun jälkeen uskaltanut mennä leikkimään muiden kanssa. Neuvolassa kyselin myös mitä mieltä he ovat lapsen ujoudesta ja kerroin miten olen toiminut, niin heidänkin mielestään ihan oikein.

 

[elokuun vilja]

Vielä tuohon mummilaan tai kummille väkisin jättämiseen. Mielestäni tekisit huonosti, koska näin lapsi kokisi vain epämiellyttävän sosiaalisen kokemuksen, joka saisi hänet entisestään pelkäämään sosiaalisia tilanteita.
Anna lapsen vielä vähän kasvaa ja tunnustele olisiko hän sitten valmis noihin kokemuksiin.

On varmasti haastavaa olla ujon lapsen vanhempi, jos hänen tempperamentinsa tuntuu ihan vieraalta.

 

[I-ha-na]

no yleenä se on vaikeaa juuri sellaiselle vanhemmalle jolla on eri tempperamentti niin kuin sinulla.

Ujoa lasta ei koskaan saa pakottaa. Täytyy mennä hänen ehdoillaan. Mutta muistaa kannustaa paljon.
Käydä esim. jossain kerhossa tai harrastuksessa, olla itse mukana ja tukena mutta ei pakota tekemään mitään. Kannustaa mutta ei painostaa.

Antaa aluksi katsoa ja sitten kun hän kykenee niin ottaa osaa.

Koskaan ei saa pakottaa.

Koitappa lukea sellanen kirja kun tempperamentti- ihmisen yksilöllisyys
muistaakseni oli tuo kirja.

lue se ihmeessä. Siellä kerrotaan eri tempperamentti tyypeistä ja miten heitä tuetaan! Ehdottomasti suosittelen

http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510284238
tossa linkki siihen kirjaan

ja älä missään nimessä mene pakottamaan lastasi mihinkään.
Mutta tosiaan lukase kirja se varmasti auttaa ymmärtämään lastasi ja saat ohjeita miten voit häntä tukea

muokkaan sen verran että tossa linkissä kerrotaankin hyvin mitä kirjassa on ja siitä saa jo hyvän alun.

Suosittelen muillekin kirjan lukua

 

[Elämänkevät]

Pakko vielä lisätä,että mikäli lapsesi ei 2-vuotiaana halua olla mummon tai kummin kanssa niin vältä niitä tilanteita!Tulee muuten takapakkia.
Kuuntelemalla ja tukemalla ujoa lastasi annat hänelle eväät,joiden avulla hän luultavasti myöhemmin jää ilman ongelmia näiden ihmisten seuraan :flower:

 

[Heili Karjalasta]

Kiitos vastauksista ja kirjavinkistä. =)

 

[hep]

meilläkin ujo,arka 4-vuotias. taustalla vielä muutakin "erityisvaikeutta". tarhaan meno oli alussa aika hankalaa,mutta ajan myötä helpotti. nyt on jo suht koht reipas. ei ole sosiaalisemmasta päästä ja jättäytyy yleensä aina tilanteissa taka-alalle. uskon että se on myös osa luonnetta. (en jaksanut koko ketjua lukea)

 

[Heili Karjalasta]

meilläkin ujo,arka 4-vuotias. taustalla vielä muutakin "erityisvaikeutta". tarhaan meno oli alussa aika hankalaa,mutta ajan myötä helpotti. nyt on jo suht koht reipas. ei ole sosiaalisemmasta päästä ja jättäytyy yleensä aina tilanteissa taka-alalle. uskon että se on myös osa luonnetta. (en jaksanut koko ketjua lukea)

Haluatko kertoa enemmän "erityisvaikeuksista"? Siis mitä sillä tarkoitit?