ujon/aran lapsien äidit tai isit ja muutkin,kaipaisin kokemuksianne ja komnettejanne kovasti!!

[vieras]

Lapseni on siis 2,5-vuotias ja normaalisti hoidossa perhepäivähoitajalla. Nyt kuitenkin pph on ollut paljon lomalla/opiskellut ym ja lapseni on ollut varahoidossa ryhmiksessä jossa lapsia max 8 kpl. Tyttö on aina ollut ujon sorttinen ja hivenen arka. Tyttö on ollut aiemmin siis hoidossa ryhmiksessä pari päivää kuussa, mutta nyt joulukuun oli kokonaansa lähes. Nyt hoitaja sanoi tänään että hänestä tyttö on saanut kavereita samanikäisistä tytöistä nyt hyvin ja on rohkaistunutkin paljon. Kysyin että onko aiemmin sitten ollut enemmän sivussa, niin tämä sanoi että joo kyllä, mutta nyt on päässyt paremmin mukaan.

Tätä olen kysellyt toisilta hoitajilta pitkin aikaa aina että onko tyttö muitten lasten kanssa vai jääkö syrjään ja aina on enemmänkin ihmetelty mun kysymystä että mitenkä niin, totta kai leikkii. Nyt jäi vähän mieltä kalvamaan että onko tyttö ollut sitten jotenkin onneton siellä tms. Normaalisti omalla pph:lla leikkii kavereiden kanssa normaalisti eikä suinkaan jää kyllä syrjään.

Pitäiskö minun huolestua? mitenkä voisin rohkaista lastani? muiden ujojen/arkojen lasten vanhempien kommentteja kuulisin myös mieluusti.

Olen vähän tällainen murehtija.sorry!

 

[arkangeli]

Siis jos lapsi ei ole missään vaiheessa pahemmin vastustellut sinne ryhmikseen menoa, niin tuskin siellä mitenkään kamalaa on hänen mielestään ollut. Toiset lapset ( ja aikuiset) eivät tarvitse samalla tavalla toisten seuraa tai haluavat seurailla tilannetta rauhassa ( kuten luultavasti lapsesi kohdalla ) ennen varsinaista tuttavuuden tekemistä.
Ei kai siinä mitään rohkaisua enää tarvita jos lapsi on jo alkanut saada kavereita.

 

[ap]

Siis joka aamu sanoo, että ei mennä ryhmikseen. Haluaisi toki enemmän mennä omalle hoitajalle. Mutta enää ei ole jäänyt sinne itkemään vaan reippaasti sinne kyllä jää.

Kuulisin silti vielä lisää kommentteja, että mitenkä muiden arat ja ujot lapset käyttäytyvät porukassa jne?

 

[up]

ketään? mitään? =)

 

[ei mitään huolta]

Meillä myös ujo tyttö. Elokuusta asti ollu pk:ssa, nyt on ruvennu pikku hiljaa rohkaistumaan ja leikkimään enempi muiden lasten kanssa ja puhumaan muiden kanssa. PK:ssa tätä ei ole pidetty mitenkään ongelmana,eikä meidän tyttö ole ainut jolla on menny enempi aikaa totutteluun.

 

[ei]

Meillä myös ujo tyttö. Elokuusta asti ollu pk:ssa, nyt on ruvennu pikku hiljaa rohkaistumaan ja leikkimään enempi muiden lasten kanssa ja puhumaan muiden kanssa. PK:ssa tätä ei ole pidetty mitenkään ongelmana,eikä meidän tyttö ole ainut jolla on menny enempi aikaa totutteluun.

Lisäänpä vielä ,että aina on tyttö innolla mennyt päiväkotiin. Ikää tytöllä 3v.

 

[viksi]

Meillä on juuri 3 täyttäneet kaksoset joista poika on se ujompi ja tyttö menee helpommin mukaan uusiinkin porukoihin.

Lapset ovat olleet meidän jomman kumman vanhemman kanssa kotona ekat 3 vuotta. nyt aloittivat päiväkodin, jossa yhteensä 50 lasta ja omassa ryhmässä 12.

Ensimmäiset 2 vkoa mentiin totutellen, eli olimme ensin itse mukana siellä ja sitten jätimme muutamaksi tunniksi ja lopulta noin kahden viikon jälkeen ovat olleet 6-7 h/päivä yksin päiväkodissa.

On kai ihan luonnollista, että lapsi pelkää uuteen paikkaan ja ryhmään menemistä. Meillä itkettiin ensimmäiset 5-7 kertaa. Itkivät kuulmemma välillä päivän keskelläkin, mutta rauhoittuivat kun rauhoittelivat siellä pk:ssa.

Nyt vasta aivan viimepäivinä ovat jääneet päiväkotiin aamulla ilman itkuja, silti joka kerta sanovat ettei mennä päiväkotiin ja että jää sinä äiti sinne meidän kanssa. Iltapäivällä ovat kuitenkin tyytyväisen ja innostuneen oloisia kun menemme heitä hakemaan.

eli minusta ei tarvitse olla ujokaan lapsi, kun uusiin tilanteisiin ja uuteen lapsiryhmään tottuminen on hankalaa. ei pieni lapsi edes vielä hahmota kymmenen hengen ryhmää. Meilläkin lapsilla on muistissa vasta kahden ryhmäläisen nimet -ja yhden hoitajan.

Jos ujoa lasta joutuu paljon pallottelemaan perhepäivähoitajan ja toisen hoitopaikan välillä, kyllä se rasittaa lasta. Yksi pysyvä paikka olisi tietenkin helpompi ratkaisu aina lapselle, mutta varsinkin ujolle.

NIIN ja vielä muiden kanssa leikkimisestä, meidän tuplamme ovat tämän 3 viikkoa leikkineet visusti kahdestaan. eivät mene muiden leikkeihin mukaan. Se on ikä huomioon ottaen erittäin tyypillistä, ja uudessa paikassa varmaankin enemmän sääntö kuin poikkeus.

 

[ap]

joo olen itsekin miettinyt että pitäisikö vaihtaa kokonaan tohon ryhmikseen, mutta toisaalta tyttö niin kovasti tykkää olla pph:lla... Varahoitopäivät vähenevät keväällä kun hoitajan opiskelut loppuu, sitten tulee niitä yksittäisiä päiviä vielä sairastelusta tai ylitöistä tms... mutta täytyy tässä kuulostella. Vielä kuulen kokemuksianne mieluusti! =)

 

[ap]

Niin joo ja meillä tyttö on kyllä ollut aina kova puhumaan myös ryhmiksessä. Ainakin sieltä on sanottu että pälätystä riittää, että sillä tavalla pystyy olemaan oma itsensä, on nimittäin kotonakin tosi kova puhumaan. =)

 

[ujon äiti]

Meillä on temperamentiltaan hitaasti lämpiävä, ujo tyttö. Jos sanon sen ääneen ihmisille, he ikään kuin kavahtavat. Ärsyttää, että kaikkien lapsien pitäisi olla reippaita ja äänekkäitä, suin päin asioihin ja ihmisiä kohti syöksyviä. Minusta meidän tyttö on ihana juuri omana ujona itsenään! Hänellä meni vuosi ennen kuin hän on reipastunut päiväkodissa. Nyt kavereita on paljon ja kova kälkätys käy. Neuvolakäynneillä hän on hyvin pidättyväinen. Jos on uusi porukka, hän jää syrjään - so what? Menee kun on mennäkseen. Tietysti yritän häntä normaalisti rohkaista, mutta en tee asiasta ongelmaa.

 

[up]

vielä up

 

[ap]

Meillä on temperamentiltaan hitaasti lämpiävä, ujo tyttö. Jos sanon sen ääneen ihmisille, he ikään kuin kavahtavat. Ärsyttää, että kaikkien lapsien pitäisi olla reippaita ja äänekkäitä, suin päin asioihin ja ihmisiä kohti syöksyviä. Minusta meidän tyttö on ihana juuri omana ujona itsenään! Hänellä meni vuosi ennen kuin hän on reipastunut päiväkodissa. Nyt kavereita on paljon ja kova kälkätys käy. Neuvolakäynneillä hän on hyvin pidättyväinen. Jos on uusi porukka, hän jää syrjään - so what? Menee kun on mennäkseen. Tietysti yritän häntä normaalisti rohkaista, mutta en tee asiasta ongelmaa.

No näinhän se on. Kieltämättä ympäristön paineet ovat kovat. Että se ihmetyttää kovasti jos ujostuttaa, mutta jos lapsi on rämäpäinen ja villi, se saa melkein ihailua osakseen...?!

Minkä ikäinen tyttö sulla on? Onko ollut aina arka? Mitenkä suhtautuu muuten uusiin tilanteisiin, esim. kun menette kylään tms? Entäs uusiin asioihin, esim. pyöräilyyn tai johonkin vastaavaan?

 

[up]

up

 

[up]

en ole alkup. mutta minäkin nostan, tämä keskustelu kiinnostaa, koska meillä vähän samanlainen tilanne kuin alkuperäisellä kirjoittajalla on.

 

[tonttu]

Meillä 5 vuotias tyttö ja on todella ujo ja arka ryhmässä. Alkuun on ollut perhepäivähoitajalla ja nyt viimeiset 1.5 vuotta päiväkodissa. Alku päiväkodissa oli todella hankalaa, tyttö itki joka aamu kun vein päiväkotiin ja saattoi päiväkodissakin itkeä vielä tunninkin verran lähtöni jälkeen. ja tätä kesti 3-4 kuukautta. Alkuun oli siellä vain yksin, sitten löysi yhden kaverin jonka kanssa rupesi viihtymään. jos tämä kaveri oli poissa, tyttö oli yksin. Nyt puolessa toista vuodessa on tottunut vihdoin muihin lapsiin ja hänellä on siellä paljon kavereita, mutta hän ei ole koskaan se joka hakee muita leikkeihin. Vieläkään ei halua mennä päiväkotiin, ja kysyy aina pitääkö huomenna mennä? Mutta ei onneksi enää itke sinne menoa. Ensi syksynä alkaisi eskari, pelottaakin, onko yhtä vaikeaa kun päiväkodin aloitus on ollut.

 

[milla]

Meidän tyttö (nyt 6v) oli pienenä ihan samankaltainen kun sun. Ujo, ja arakaili todella kovin uusia ihmisiä/tilanteita pitkälle yli 4-5 vuotiaaksi asti.
Nyt eskarissa lapsi on täysin muuttunut. Ei arkaile, ja on todella reipas.
Mä olin jo siinä ennen eskariin menoa todella huolissani tulevista kiusaamisista ja muista tilanteitsa. Mutta nyt lapsi tehnyt täyskäännöksen, ja tää äiti ei voi kuin huokaista.

 

[milla]

Anteeksi kirjoitusvirheet.