Ulkomaalainen etunimi, suomalainen sukunimi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Yainaba
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja hei. Nyt mä olen ollut pk:ssa sijaisena niin ihan selkeesti mieleen ovat jääneet ne lapset joilla on pikkasen erilaisempi nimi...mä en valitettavasti erota Emmoja, Emmejä, Emilia-tyttöjä tai Jennoja, Jeminoita, Janikoita jne. toisistaan...

On hölmöä antaa lapselleen tylsä nimi siksi, ettei uskalla antaa erikoista. Mutta vielä paljon hölmömpää on antaa lapselle erikoinen nimi, jotta päikyn sijainen muistaisi hänet :)
 
On hölmöä antaa lapselleen tylsä nimi siksi, ettei uskalla antaa erikoista. Mutta vielä paljon hölmömpää on antaa lapselle erikoinen nimi, jotta päikyn sijainen muistaisi hänet :)

No hitto, ei MUN takia kenekään tartte lastaan erikoiseksi nimetäkään..tämä nyt vaan oli sellanen reaalimaailmainen kokemus. Oli nimi mikä hyvänsä se on kuitenkin osa persoonaa ja arvokas!!!
 
Eli jos lapsen sukunimi on Möttönen niin sen nimeksi kuuluu laittaa Maija tai joku muu perisuomalainen nimi.
Eikä ole yhtään sen kummempi nimi Janica Möttönen kuin Maija Möttönen.Kumpikin yhtä hyviä...
 
Eli jos lapsen sukunimi on Möttönen niin sen nimeksi kuuluu laittaa Maija tai joku muu perisuomalainen nimi.
Eikä ole yhtään sen kummempi nimi Janica Möttönen kuin Maija Möttönen.Kumpikin yhtä hyviä...

Jos sä haluat tehdä kuten mammiksella suositellaan niin sitten kai...mutta jos haluat elää kuten elät ja tehdä omat ratkaisusi niin siinä tapauksessa ei tod.:xmas:
 
olisi aivan helkutin typerää olla antamatta lapselle sitä nimeä minkä tahtoo, kun kaksplussan katkerat ämmät sano ettei se ole ok. pitäis kyllä olla tosi huono itsetunto että antaa tollasille kirjotteluille jotain painoarvoa. Antakoot täälä lapsillensa eukot nimeksi mitä ikinä lystää, mut niin teen minäki. Ritva-Liisa Salme-Pirjo Kerttuli kuulostaa varmaan hyvältä tän porukan mielestä.
 
Minä itse jätin eksoottisemmat vaihtoehdot pois lasten nimiä miettiessäni, sillä miehen sukunimi on hyvin suomalainen -lä -päätteinen tekele eikä eksoottiset nimet mielestäni soinnu sen kanssa. Mutta minulle on ihan sama miten kukin omat lapsensa nimeää, erilaiset nimet on vaan rikkaus. Nykyajan suosituimmat Onnit, Veetit ja Ainot eivät ole siltikään yhtä yleisiä kuin pari vuosikymmentä sitten annetut ykkösnimet. Vaihtelevuus on kasvanut kovasti. Eiköhän suurin osa muistakin ihmisistä nimenomaan ajattele, että eivät nimeäisi omaa lastaan näin, eivätkä suinkaan ole mitenkään tuomitsemassa ihmisiä, jotka nimeävät "väärin" tai jopa pakottamassa ihmisiä valitsemaan perisuomalaisia nimiä.
 
Minä en ymmärrä sitä, että moni ajattelee, että perheellä, jossa toinen vanhemmista on ulkomailta, on suurempi oikeus antaa "kansainvälinen" nimi kuin perheellä, jossa molemmat vanhemmat ovat Suomesta.

Otetaan esimerkki. Suomalainen nainen Jaana aviossa norjalaisen miehen nimeltä Espen kanssa. Lapselle annetaan nimeksi Elliot. Sukunimi on vaikka Björgen.
Kokonaan suomalaiset vanhemmat Jyrki ja Pirkko, jotka antavat nimen Elliot. Sukunimi heillä on Laine.

Ja sitten paheksutaan kuinka Jyrki ja Pirkko antoivat nimen Elliot, mutta taas Jaanan ja Espenin valinta on useimpien mielestä hyväksyttävä, koska Espenhän on ULKOMAALAINEN.

Miksi aina näin? Millä lailla Elliot on norjalainen nimi? Millä lailla Elliot sopii paremmin norjankieliseen sukunimeen kuin suomalaiseen sukunimeen?

Miksi moni ajattelee, että monikulttuurisilla perheillä on suurempi oikeus valita nimi omien nimikulttuurien ulkopuolelta?

Tätä asiaa en tässä ymmärrä sitten ollenkaan.
 
No mä voisin antaa lemmikkirotalle nimeksi vaikkapa Che Quevara, vaikka se ei selkeästi oliskaan syntynyt johtamaan lemmikkirottien vapaustaistelua...

Oikeesti, mä en jaksa näitä nimi-ihmettelyjä.
Meillä on ollut hamsteri, jonka nimi oli Hannibal Lecter :ashamed:

Mut joo, ihmisten nimistä.... esikoisella on kolme etunimeä enkä kyllä silloin 25 vuotta sitten ajatellut koko kansainvälisyysasiaa pätkääkään. Niin vaan kuitenkin tuli annettua nimet, jotka ovat suhteellisen tavallisia - tai eivät ainakaan täysin vieraita - nimiä myös latinalaisissa maissa. Ei siis mitään ongelmaa nyt, kun sukunimeksi tuleekin ihan muuta kuin suomalainen sukunimi.
 
Tulee mieleeni yksi tuntemani pariskunta, erittäin kansainvälinen ja kielitaitoinen pari. Toinen suomalainen ja toinen ulkomaalainen. Halusivat antaa tyttärilleen todella kansainväliset nimet, joilla nämä pärjäisivät missä vain. Näistä tuli Anna ja Maria. Hyvät nimet.

Samalla perusteella Mama ja Papa valitsivat meidän nimemme. Halusimme tai emme, maailma kutistuu.
 
Itse en ymmärrä miksi suomalaiseen nimeen täytyy tunkea noita C-kirjaimia, tyyliin Jessica, Janica tai Charlotta jne. Toki siinä tapauksessa ymmärrän, että on ulkomaalaistaustainen perhe, joka asuu Suomessa. Suomen kieliopissa ei virallisesti ole yhtään sanaa jossa olisi c-kirjain. C-kirjainta käytetään ainoastaan sitaattilainoissa sekä vieraskielisissä erisnimissä.
 

Yhteistyössä