Jillian Harris on mun lempparienkilöitä telkussa. Ihanan naisellinen mut fiksu nainen. ❤
www.is.fi
Remppa vai muutto -ohjelman Jillianin Instagram-tili paljasti jännitteet – varoitus myös Suomelle
Supersuositun sisustussuunnittelijan sometili kertoo, kuinka jakautunut Yhdysvallat on – ja muistuttaa myös meitä suomalaisia polarisaation vaaroista, kirjoittaa Ulla Appelsin.
Jakautunut Yhdysvallat näkyi sisustussuunnittelija Jillian Harrisin sometilillä käydyssä keskustelussa.
Jakautunut Yhdysvallat näkyi sisustussuunnittelija Jillian Harrisin sometilillä käydyssä keskustelussa.KUVA: ZUMA / MVPHOTOS
Ulla Appelsin
7:46
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Amerikkalaissyntyisellä sisustussuunnittelijalla Jillian Harrisilla (Suomessakin tuttu ohjelmasta Remppa vai muutto) on Instagramissa huippusuosittu tili, jossa hän jakaa söpöjä kuvia kodistaan, lapsistaan ja koiristaan. Seuraajat - joita on yli miljoona - palkitsevat hänet ihastelulla, kuten Instagramin luonteeseen kuuluu. Säröjä ei juuri näy. Paitsi – loppiaisen jälkeen.
Tammikuussa kongressitalon valtauksen jälkeen Jillian julkaisi postauksen, jossa hän toivoi rauhaa ja rakkautta. Keskusteluosio räjähti. Osa ylisti, osa tyrmistyi. Ensin mainitut jakoivat sydämiä ja kiittelivät, jälkimmäiset syyttivät Jilliania tekopyhyydestä. He kysyivät, missä olivat tämän rauhantoiveet silloin, kun Yhdysvalloissa viime vuonna mellakoiden yhteydessä hyökättiin viranomaisten päälle, poltettiin rakennuksia ja ryöstettiin kauppoja. Silloin Jillian oli hiirenhiljaa. Pian osa keskustelijoista oli sodassa keskenään ja Jillian itse samassa sopassa.
Jillian Harris on näkynyt Suomessa televisiossa Remppa vai muutto -ohjelmassa.
Jillian Harris on näkynyt Suomessa televisiossa Remppa vai muutto -ohjelmassa.KUVA: MVPHOTOS
Miksi tämä yksittäinen sometili on kiinnostava? Siksi, että se kuvaa osuvasti Yhdysvaltoja, joka on vaalien jälkeen(kin) syvästi kahtiajakautunut, täynnä katkeruutta oleva maa, jossa viha saattaa leimahtaa keskellä somemaailman sämpylöitä ja pastellivärejä.
Se on kiinnostava siksikin, että siellä pulpahti esiin sellaisia Donald Trumpin kannattajia, joita eivät välttämättä kovin usein uutisissa näy. He eivät ole kongressitalon sarvipäisiä shamaaneja, vaan - kuten muutkin Jillianin seuraajat - pääosin sisustamisesta kiinnostuneita naisia. Ja heitä ahdistaa.
Yksi tiivisti asian näin: ”On kyse siitä, että (meitä) on NELJÄ VUOTTA kutsuttu surkimuksiksi, rasisteiksi, ulkomaalaisten vihaajiksi, vaikka 99 prosenttia meistä EI OLE sellaisia.” Isot kirjaimet kirjoittajan itsensä käyttämiä.
Kun Yhdysvallat nyt tällä viikolla keskittyy valtakunnanoikeuteen, fokus on jälleen entisessä presidentissä, mutta ei niissä ihmisissä, jotka Trumpia äänestivät. Heissä on hyvin monenlaista kulkijaa ja äänestämisen motiivit vaihtelevat, mutta yksi asia on selvä: heitä on paljon.
Trump hävisi selvästi Joe Bidenille – mutta saalisti silti Yhdysvaltain historian toiseksi eniten ääniä: yli 74 miljoonaa. Siis enemmän ääniä kuin vaikkapa Barack Obama ensimmäisellä (noin 66 miljoonaa) tai toisella (noin 69 miljoonaa) kaudellaan. Trump ylitti myös oman ensimmäisten vaalien äänisaaliinsa. Eli aiempaa useampi amerikkalainen halusi neljä vuotta lisää.
”
Trump hävisi selvästi Joe Bidenille – mutta saalisti silti Yhdysvaltain historian toiseksi eniten ääniä: yli 74 miljoonaa.
Se voi tuntua käsittämättömältä suomalaisesta perspektiivistä, mutta sen pitäisi pakottaa Yhdysvalloissa niin tutkijat, poliitikot kuin mediankin miettimään isoja kysymyksiä. Esimerkiksi näitä. Kohdellaanko Trumpia äänestäneitä, kaikkia yli seitsemääkymmentämiljoonaa, pelkkinä tolloina? Vai yritetäänkö selvittää, mitkä asiat heitä askarruttavat? Ei joidenkin kannattajien keskuudessa yhä vellovia salaliittoteorioita ja vaalivilppiväitteitä toki pidä hyväksyä, mutta millään demokratialla ei ole varaa kääntää selkäänsä puolelle kansasta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Yhdysvalloissa tulisi ymmärtää, että ahdistusta oli ja on molemmissa leireissä: osaa kansasta ahdisti suunnattomasti Trumpin takia neljän vuoden ajan, osa taas ahdistui kokiessaan, että heitä on noiden neljän vuoden aikana poliittisten mielipiteidensä takia halveksuttu.
Yhdysvalloissa epäluottamus on tällä hetkellä todella syvää. Siitä kertoo sekin, että tuoreen tutkimuksen mukaan luottamus tiedotusvälineisiin on romahtanut ennätysmäisen alas. Demokraateista 57 prosenttia ja republikaaneista vain noin 18 prosenttia luottaa mediaan. Jopa 58 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että ideologia menee mediassa faktojen edelle.
Se on demokratian kannalta hurjaa. On selvää, että Trump kantaa siitä fakenews-retoriikallaan vastuuta, mutta olisi epäanalyyttistä mennä pelkästään Trumpin selän taakse. Miksi vajaa puolet demokraateistakaan ei luota mediaan? Ja miksi republikaanien luotto on noin musertavan alhainen? Jos isolle joukolle kansalaisia syntyy käsitys, että heitä kohdellaan epäreilusti – kuten esimerkiksi Jillianin Instagram-tililtä oli tulkittavissa – on kysymys on paljon isommasta asiasta kuin Trump.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Sillä trumpeja tulee – ja kuten olemme nähneet, demokraattisessa yhteiskunnassa myös menee. Kansa äänesti Valkoiseen taloon uuden miehen, eikä virkaanastujaispäivänä ollut mellakoista enää tietoakaan. Mutta miten se kansa jatkaa tästä eteenpäin?
Trumpin kannattajat ja vastamielenosoittajat ottivat yhteen korkeimman oikeuden edessä Washingtonissa marraskuun puolivälissä.
Trumpin kannattajat ja vastamielenosoittajat ottivat yhteen korkeimman oikeuden edessä Washingtonissa marraskuun puolivälissä.KUVA: ZUMA / MVPHOTOS
MAAILMAN johtavan demokratian syvän ahdingon pitäisi olla kaikille demokratioille pelottava esimerkki polarisaation vaaroista. Myös Suomelle, kun meilläkin vaalit lähenevät ja sosiaalisessa mediassa puhe kiihtyy. Johtajilla on aina johtajien vastuu, mutta se ei poista muiden vastuuta. Miten me estämme sen, että välit eri ryhmien välillä eivät kärjisty? Miten saadaan fokukseen se, että tärkeää on äänestää, sen sijaan että keskitytään pohtimaan, ketkä äänestävät toisten mielestä väärin?
Ihmiset haluavat, että heitä kuullaan. Se on luontainen tarve meillä kaikilla. Olenko minä arvokas? Onko minulla merkitystä? Kuluneiden neljän vuoden aikana asiaa on pohtinut moni sekä Trumpin vastustajien että kannattajien leirissä. Jos demokratiassa joku ihmisryhmä kokee, että heidän huolensa eivät päättäjiä kiinnosta tai että niille nauretaan, niitä väheksytään ja niitä pilkataan, sillä voi olla vakavia seurauksia.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Palataan vielä Jillianin Instagram-päivitykseen. Moni häntä hehkutti, moni moitti ja keskustelu velloi somelle tyypilliseen tapaan kaikkiin suuntiin, antifasta intialaisiin mausteisiin. Mutta ehkä jotain hyvin oleellista nostivat esiin ne, jotka totesivat, etteivät enää jaksa. Eivät jaksa sitä, että kaikki politisoidaan. ”Miksi, oi miksi, sinä kirjoitit tämän”, parahti yksi keskustelija, saaden useita tykkäyksiä, kuten toinenkin, joka kysyi: ”Miksi tännekin piti tuoda politiikkaa? Eikö ole mitään paikkaa, jossa olisi vain kauneutta ja positiivisuutta?”
Toive voi kuulostaa naiivilta, mutta siinä saattaa piillä yksi syy Yhdysvaltain tilanteeseen – ja muistutus myös meille suomalaisille. Politiikka luontaisesti jakaa ihmisiä. Erimielisyys kuuluu demokratiaan, mutta ei kukaan jaksa aina olla eri mieltä. On helpompi ymmärtää toista ihmistä silloin, kun toisella on jotain yhteistä kanssasi. Siksi vaikkapa Instagramin kaltaiset sisustustilit voivat olla tärkeitä kohtaamispaikkoja. Mutta silloin kun politiikka alkaa tunkea keskelle pinkkejä sohvia, se saattaa repiä enemmän kuin rakentaa.
Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Suomessa heidän, joiden mielestä lähes kaikesta pitää tehdä politiikkaa.
LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Ulla Appelsinin kommentti: Remppa vai muutto -ohjelman Jillianin Instagram-tili paljasti jännitteet – varoitus myös Suomelle
Supersuositun sisustussuunnittelijan sometili kertoo, kuinka jakautunut Yhdysvallat on – ja muistuttaa myös meitä suomalaisia polarisaation vaaroista, kirjoittaa Ulla Appelsin.
www.is.fi
Remppa vai muutto -ohjelman Jillianin Instagram-tili paljasti jännitteet – varoitus myös Suomelle
Supersuositun sisustussuunnittelijan sometili kertoo, kuinka jakautunut Yhdysvallat on – ja muistuttaa myös meitä suomalaisia polarisaation vaaroista, kirjoittaa Ulla Appelsin.
Jakautunut Yhdysvallat näkyi sisustussuunnittelija Jillian Harrisin sometilillä käydyssä keskustelussa.
Jakautunut Yhdysvallat näkyi sisustussuunnittelija Jillian Harrisin sometilillä käydyssä keskustelussa.KUVA: ZUMA / MVPHOTOS
Ulla Appelsin
7:46
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Amerikkalaissyntyisellä sisustussuunnittelijalla Jillian Harrisilla (Suomessakin tuttu ohjelmasta Remppa vai muutto) on Instagramissa huippusuosittu tili, jossa hän jakaa söpöjä kuvia kodistaan, lapsistaan ja koiristaan. Seuraajat - joita on yli miljoona - palkitsevat hänet ihastelulla, kuten Instagramin luonteeseen kuuluu. Säröjä ei juuri näy. Paitsi – loppiaisen jälkeen.
Tammikuussa kongressitalon valtauksen jälkeen Jillian julkaisi postauksen, jossa hän toivoi rauhaa ja rakkautta. Keskusteluosio räjähti. Osa ylisti, osa tyrmistyi. Ensin mainitut jakoivat sydämiä ja kiittelivät, jälkimmäiset syyttivät Jilliania tekopyhyydestä. He kysyivät, missä olivat tämän rauhantoiveet silloin, kun Yhdysvalloissa viime vuonna mellakoiden yhteydessä hyökättiin viranomaisten päälle, poltettiin rakennuksia ja ryöstettiin kauppoja. Silloin Jillian oli hiirenhiljaa. Pian osa keskustelijoista oli sodassa keskenään ja Jillian itse samassa sopassa.
Jillian Harris on näkynyt Suomessa televisiossa Remppa vai muutto -ohjelmassa.
Jillian Harris on näkynyt Suomessa televisiossa Remppa vai muutto -ohjelmassa.KUVA: MVPHOTOS
Miksi tämä yksittäinen sometili on kiinnostava? Siksi, että se kuvaa osuvasti Yhdysvaltoja, joka on vaalien jälkeen(kin) syvästi kahtiajakautunut, täynnä katkeruutta oleva maa, jossa viha saattaa leimahtaa keskellä somemaailman sämpylöitä ja pastellivärejä.
Se on kiinnostava siksikin, että siellä pulpahti esiin sellaisia Donald Trumpin kannattajia, joita eivät välttämättä kovin usein uutisissa näy. He eivät ole kongressitalon sarvipäisiä shamaaneja, vaan - kuten muutkin Jillianin seuraajat - pääosin sisustamisesta kiinnostuneita naisia. Ja heitä ahdistaa.
Yksi tiivisti asian näin: ”On kyse siitä, että (meitä) on NELJÄ VUOTTA kutsuttu surkimuksiksi, rasisteiksi, ulkomaalaisten vihaajiksi, vaikka 99 prosenttia meistä EI OLE sellaisia.” Isot kirjaimet kirjoittajan itsensä käyttämiä.
Kun Yhdysvallat nyt tällä viikolla keskittyy valtakunnanoikeuteen, fokus on jälleen entisessä presidentissä, mutta ei niissä ihmisissä, jotka Trumpia äänestivät. Heissä on hyvin monenlaista kulkijaa ja äänestämisen motiivit vaihtelevat, mutta yksi asia on selvä: heitä on paljon.
Trump hävisi selvästi Joe Bidenille – mutta saalisti silti Yhdysvaltain historian toiseksi eniten ääniä: yli 74 miljoonaa. Siis enemmän ääniä kuin vaikkapa Barack Obama ensimmäisellä (noin 66 miljoonaa) tai toisella (noin 69 miljoonaa) kaudellaan. Trump ylitti myös oman ensimmäisten vaalien äänisaaliinsa. Eli aiempaa useampi amerikkalainen halusi neljä vuotta lisää.
”
Trump hävisi selvästi Joe Bidenille – mutta saalisti silti Yhdysvaltain historian toiseksi eniten ääniä: yli 74 miljoonaa.
Se voi tuntua käsittämättömältä suomalaisesta perspektiivistä, mutta sen pitäisi pakottaa Yhdysvalloissa niin tutkijat, poliitikot kuin mediankin miettimään isoja kysymyksiä. Esimerkiksi näitä. Kohdellaanko Trumpia äänestäneitä, kaikkia yli seitsemääkymmentämiljoonaa, pelkkinä tolloina? Vai yritetäänkö selvittää, mitkä asiat heitä askarruttavat? Ei joidenkin kannattajien keskuudessa yhä vellovia salaliittoteorioita ja vaalivilppiväitteitä toki pidä hyväksyä, mutta millään demokratialla ei ole varaa kääntää selkäänsä puolelle kansasta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Yhdysvalloissa tulisi ymmärtää, että ahdistusta oli ja on molemmissa leireissä: osaa kansasta ahdisti suunnattomasti Trumpin takia neljän vuoden ajan, osa taas ahdistui kokiessaan, että heitä on noiden neljän vuoden aikana poliittisten mielipiteidensä takia halveksuttu.
Yhdysvalloissa epäluottamus on tällä hetkellä todella syvää. Siitä kertoo sekin, että tuoreen tutkimuksen mukaan luottamus tiedotusvälineisiin on romahtanut ennätysmäisen alas. Demokraateista 57 prosenttia ja republikaaneista vain noin 18 prosenttia luottaa mediaan. Jopa 58 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että ideologia menee mediassa faktojen edelle.
Se on demokratian kannalta hurjaa. On selvää, että Trump kantaa siitä fakenews-retoriikallaan vastuuta, mutta olisi epäanalyyttistä mennä pelkästään Trumpin selän taakse. Miksi vajaa puolet demokraateistakaan ei luota mediaan? Ja miksi republikaanien luotto on noin musertavan alhainen? Jos isolle joukolle kansalaisia syntyy käsitys, että heitä kohdellaan epäreilusti – kuten esimerkiksi Jillianin Instagram-tililtä oli tulkittavissa – on kysymys on paljon isommasta asiasta kuin Trump.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Sillä trumpeja tulee – ja kuten olemme nähneet, demokraattisessa yhteiskunnassa myös menee. Kansa äänesti Valkoiseen taloon uuden miehen, eikä virkaanastujaispäivänä ollut mellakoista enää tietoakaan. Mutta miten se kansa jatkaa tästä eteenpäin?
Trumpin kannattajat ja vastamielenosoittajat ottivat yhteen korkeimman oikeuden edessä Washingtonissa marraskuun puolivälissä.
Trumpin kannattajat ja vastamielenosoittajat ottivat yhteen korkeimman oikeuden edessä Washingtonissa marraskuun puolivälissä.KUVA: ZUMA / MVPHOTOS
MAAILMAN johtavan demokratian syvän ahdingon pitäisi olla kaikille demokratioille pelottava esimerkki polarisaation vaaroista. Myös Suomelle, kun meilläkin vaalit lähenevät ja sosiaalisessa mediassa puhe kiihtyy. Johtajilla on aina johtajien vastuu, mutta se ei poista muiden vastuuta. Miten me estämme sen, että välit eri ryhmien välillä eivät kärjisty? Miten saadaan fokukseen se, että tärkeää on äänestää, sen sijaan että keskitytään pohtimaan, ketkä äänestävät toisten mielestä väärin?
Ihmiset haluavat, että heitä kuullaan. Se on luontainen tarve meillä kaikilla. Olenko minä arvokas? Onko minulla merkitystä? Kuluneiden neljän vuoden aikana asiaa on pohtinut moni sekä Trumpin vastustajien että kannattajien leirissä. Jos demokratiassa joku ihmisryhmä kokee, että heidän huolensa eivät päättäjiä kiinnosta tai että niille nauretaan, niitä väheksytään ja niitä pilkataan, sillä voi olla vakavia seurauksia.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
Palataan vielä Jillianin Instagram-päivitykseen. Moni häntä hehkutti, moni moitti ja keskustelu velloi somelle tyypilliseen tapaan kaikkiin suuntiin, antifasta intialaisiin mausteisiin. Mutta ehkä jotain hyvin oleellista nostivat esiin ne, jotka totesivat, etteivät enää jaksa. Eivät jaksa sitä, että kaikki politisoidaan. ”Miksi, oi miksi, sinä kirjoitit tämän”, parahti yksi keskustelija, saaden useita tykkäyksiä, kuten toinenkin, joka kysyi: ”Miksi tännekin piti tuoda politiikkaa? Eikö ole mitään paikkaa, jossa olisi vain kauneutta ja positiivisuutta?”
Toive voi kuulostaa naiivilta, mutta siinä saattaa piillä yksi syy Yhdysvaltain tilanteeseen – ja muistutus myös meille suomalaisille. Politiikka luontaisesti jakaa ihmisiä. Erimielisyys kuuluu demokratiaan, mutta ei kukaan jaksa aina olla eri mieltä. On helpompi ymmärtää toista ihmistä silloin, kun toisella on jotain yhteistä kanssasi. Siksi vaikkapa Instagramin kaltaiset sisustustilit voivat olla tärkeitä kohtaamispaikkoja. Mutta silloin kun politiikka alkaa tunkea keskelle pinkkejä sohvia, se saattaa repiä enemmän kuin rakentaa.
Tämä olisi hyvä ymmärtää myös Suomessa heidän, joiden mielestä lähes kaikesta pitää tehdä politiikkaa.
LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA
Viimeksi muokattu:
