Ulos tilanteesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kirsi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kirsi

Vieras
Myönnän heti aluksi, että olen liian kiltti ja saanut siitä kärsiä.
Ongelma on parisuhde, jossa olen ollut altavastaajana koko sen keston. Nykyisen tilanteen tekee tukalaksi se, että mies syyttää minun ilkeyttäni suhteemme piloille menosta. Vain minussa on aina ollut vikaa ja hän ei siedä kuulla minkäänlaista arvostelua hänestä itsestään. Hänellä on ollut tapana aina antaa ""palautetta"" reippaasti minusta. Alkuvuosina nielin kaikki uskaltamatta kyseenalaistaa näitä, ja valitettavasti aloin myös uskoa niitä. Hän menettää malttinsa raivostumiseen asti, kun nykyisin joskus puolustan itseäni. Hän uhkailee vierailla naisilla ym.,. Kun lapset olivat pieniä, hyvä uhkailukeino oli myös suhteesta lähteminen. Hän menettää malttinsa myös vieraiden sekä lasten läsnäollessa ihan merkityksettömistäkin asioista, hänellä tuntuu olevan sisimmässä valtava painekattila, joka raotuksen jälkeen tulee ulos täysin.
On valtavan rankkaa, kun ei koskaan tiedä, milloin toinen raivostuu. Se tulee täysin odottamatta missä vain. Pahinta se taitaa olla hellän yön jälkeen, kun itse on rakastuneen oloinen. Olen huomannut, että aina vain vaikeampi on luottaa häneen ja haluta rakastella. Tämä on uusi ongelma, josta hän erityisen paljon arvostelee minua. Luulen, että tästä tulee asia, joka ratkaisee tämän suhteen päätökseensä. Loukattu mieli, pelko ja hellyys on sellainen yhdistelmä, joka ei vaan toimi.
Olen huomannut, että miestä surettaa kovasti se, että uhkailu ei toimi enää vallanvälineenä samalla lailla kuin ennen. Tämän vuoksi hän uhkailee nykyisin itsemurhalla. Monta kertaa olen miettinyt, että parisuhteen päättyminen olisi itseasiassa parasta meille molemmille!
 
Itsemurhalla uhkailu on raukkamaista; suuri osa ihmisistä kun kuvittelee, että voi vaikuttaa toisen ratkaisuun. Näin ei kuitenkaan ole, tällainen uhkailu on vain eräs vallankäytön väline ja minusta sellaiseen pitäisi vastata: senkun vaan. Kukaan ei tee itsemurhaa toisen kiusaksi, joten älä lotkauta korviasi moiselle.

Muutenkin miehesi käytös on ala-arvoista, mieti miksi oikeasti olet hänen kanssaan. Jokainen ansaitsee arvostavan ja tasa-arvoisen parisuhteen, ""hellät yöt"" eivät mielestäni ole sellaisen osoitus, jos muu kanssakäyminen on noin törkeää.
 
Mitä miehesi puuhailee ? Onko hänellä heikompi työpaikka,
pienempi palkka ? Koulutukset ? Oletko se vahvempi osa-
puoli, joka ratkaisee ongelmat perheen sisällä. Teetkö rat-
kaisut toisten puolesta. Onko miehelläsi asioita, joissa hän
voi päteä ?
Itsemurhalla uhkaileminen kuuluu hoidettaviin sairauksiin.
Koeta hankkia ammattiapua. Älä ainakaan jää yksin miettimään murheitasi.
 
ainakin sillä, että on pidetympi ihminen kuin minä. Paljon ystäviä, joille kyllä valitettavasti kertoo myös perheen intiimejä asioita, siis minua koskevia. Meillä hän päättää asioista, minä saan ehdottaa. Ei hänellä ole syytä olla minulle kateellinen, korkeintaan siitä syystä, että olen uskollinen ja perhekeskeinen ihminen. Rakastan lapsiamme yli kaiken. Hänelle oma viihtyvyys ja hyvinvointi on tärkeää.
 
Meillä on toisin päin, minä saan raivareita ja olen se ""ilkeä"" osapuoli, en tosin uhkaile itsemurhalla. Tiedän mistä se johtuu, mutta en osaa muuttaa tilannetta. En ole koskaan osannut. Ensimmäiset vuodet olin kiltti. Sitten kyllästyin miehen määräilyyn ja aina oikeassa olemiseen. Alistamisen haluun. Kaapin paikan määräämiseen. Jos alistun ja teen aina niinkuin hän toivoo, kaikki on hyvin. Jos en, hänen on ""pakko"" huutaa minulle. Se loukkaa minua ja raivostun.
Lasten tultua alkoi olla vaikeaa koska hänen tapansa kohdella lapsia oli minusta kova ja hallitseva.
Nyt kun lapset ovat aikuisia ja poissa kotoa, en jaksa enää miehen hallintaa ja määräilynhalua. Hän haluaa päättää kaikesta mitä tehdään tai hankitaan. Raha-asiat eivät koskaan ole olleet yhteisiä. Raivarit eivät kyllä auta koska hän laittaa aina ""kovan kovaa vastaan"".
Tästä tuli mieleeni että ehkä olet liian hallitseva, liian pätevä, vaikka et sitä huomaa. Jotenkin liian ylivoimainen miehellesi. Hänelle ei jää muuta keinoa kuin saada raivari.
Ehkä päätät kaikesta? Ehkä saat aina tahtosi läpi?
 
Pistää miettimään, miksi hän on avioitunut ? Onko avioliitto yksi suorite ja välttämättömyys miehelle. Onko ystävät yhteisiä vai yksistään hänen ?
Arvomaailmanne tuntuvat poikkeavan paljon toisistaan.
Mikä teidät vei yhteen ?
"" Neuvoisin"" sinua vahvistamaan itseäsi. Pidä kunnostasi huolta. Hanki harrastuksia ja uusia tuttavuuksia.
Elä omaa elämääsi ! Kuitenkin niin, että lapset saavat tarvitsemansa huomion. Mitä paremmassa kunnossa olet
itse sitä paremmin voit huolehtia lapsistasi.
Miehesi voi opetella omatoimisuuteen kotona. Hän oppii
ruokkimaan itsensä ja huoltamaan pyykkinsä. Iso mies.
 
Kaikessa oikeassa oleva vaimo on miehen kauhistus.
Toisinpäin se voi jonkin aikaa toimiakin.
Liian pätevä alkaa kouluttaa miestään kuin koiraa, eikä vaimo armoa tunne.
Niin naisen kuin miehenkin on liitossaan pidettävä puolensa.
Avioelämä on valitettavasti yhtä valtataistelua. Mutta niin
kauan kuin on taistelua on avioelämää.
 
Ei suhteessa joka on jomman kumman mielestä tai jopa molempien mielestä epäonnistunut tai huono kannata elää. Vaikka elämä olisikin pitkään ollut jaettu on jokaisella ihmisellä oikeus hyvää parisuhteeseen ja jos siihen ei jonkun ihmisen kanssa kykene on pystyttävä irtautumaan. On kuitenkin tärkeää että kuolinvuoteellaan jokainen voi tuntea olonsa rakastetuksi ja suhteen jossa on elänyt sen arvoiseksi että voi kuolla onnellisena. Se on yksinkertaisesti fakta että lupaavinkaan suhde ei välttämättä ole se Oikea! Täytyy joskus osata ajatella omaa parastaan ja jos on lapsia myös heidän parastaan. Ja luultavasti on myös sille dominoivallekin osapuolelle parempi olla yksin ja etsiä sitten joskus kun on vähän miettinyt asioita sellainen kumppani jolle ei tarvitse aukoa päätä joka asiasta. Ilmeisesti ette vain ole sopivia toisillenne, muuta en voi päätellä. Jokainen elää elämänsä yksin mutta on toinen asia millaisen ihmisen kanssa sen yksinäisyyden tahtoo jakaa..
 

Yhteistyössä