unelmista ja niiden eroavaisuuksista... aina sa´notaan että ENNEN liittoa nää pitäisi puhua...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ev
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ev

Vieras
... mutta käsi sydämelle. kuka hitto nuorena voi sanoa kiveen kirjoitetusti mitä haluaa loppu elämältään. ja vaikka ikää olisikin jo enemmän, ihmisten unelmat, halut voi mennä uusiksi.

meillä kävi niin että minä oli 18v ja mieheni 22v kun tavattiin ja yhteen mentiin. saatiin esikoinen ennen minun 20v päiviäni. siihen vuosi lisää ja saatiin toinen lapselle. kaikki ok, onnellisia ollaan jne. asutaan ns. hyvän kaupungin seutuvilla. kämpät maksaa. saataisi hyvä hinta tästä. no ei tääkään ollut pointti vaan se, että mä tahdon pois täältä missä nyt ollaan. olen halunnut jo 10v. kuitenkin asiat vaan meni siihen että ostettiin miehen lapsuudenkoti, eli tää missä nyt asutaan ja olin monta vuotta onnellinen.

mutta nyt alkaa ne mun vanhat unelmat tulla esiin. tahdon ok-talon jossa on mahis ottaa esim kanoja (RAKASTAN kanoja). haluan että koirat saa olla vapaana, haaveilen jopa lampaista taikka vuohista tmv....

se mikä tekee tästä kamalan tilanteen on se ettei mieheni voi edes kuvitella sellaista elämää jota minä unelmoin. hälle on ihan kamala ajatus elää haja-asutusalueella.

näiden vuosien saatossa olen huomaamattani elänyt miehen elämää. asutaan siellä missä hän on halunnut jne...... nyt joteskin mulla on tullut että mitäs mä. jitäs mun unelmat joita olen jo teini-iästä ajatellut....
 
Ollaan päälle kakskymppinen pari ja meillä aika hyvin tiedossa unelmat, ja aika vastaavanlaiset ovat. Minäkin haluan elukoita pihalle, miehelle ihan sama, kunhan on omakotitalo, vaikkapa siellä haja-asutus alueella.
 
Kyllä me puhuttiin mun miehen kanssa mitä me elämästä halutaan jo seurustelun alussa, vaikka oltiin tosi nuoria 17v, ja tajuttiin että molemmat haluaa samoja asioita. Sillä tiellä, niiden unelmien toteuttamisessa, nyt ollaan.
 
Kyllä me puhuttiin mun miehen kanssa mitä me elämästä halutaan jo seurustelun alussa, vaikka oltiin tosi nuoria 17v, ja tajuttiin että molemmat haluaa samoja asioita. Sillä tiellä, niiden unelmien toteuttamisessa, nyt ollaan.

no meidän ei käynyt näin. asuttiin kaupungissa ja siinä sen enempää SILLOIN nuorena ajatellut tulevaisuutta. mä aloin ajattelee noita vasta paljon myöhemmin tosissani. ja tosi suru että 11v jälkeen mun ja miehen ajatukset menee niin ristiin. mies haluaa jossain vaiheessa stadin keskustaan asuu, minä taas maalle kanojen, koirien sun muun kanssa.

:(
 
[QUOTE="a.p";22912162]no meidän ei käynyt näin. asuttiin kaupungissa ja siinä sen enempää SILLOIN nuorena ajatellut tulevaisuutta. mä aloin ajattelee noita vasta paljon myöhemmin tosissani. ja tosi suru että 11v jälkeen mun ja miehen ajatukset menee niin ristiin. mies haluaa jossain vaiheessa stadin keskustaan asuu, minä taas maalle kanojen, koirien sun muun kanssa.

:([/QUOTE]

Höh. Ei mitään keskitietä tms. löytyisi?
 
Miksei niitä voi yhdistellen toteuttaa? Olen ostamassa muutaman tontun hintaista piilomökkiä itselleni, ja olen itsekin miettinyt kanojen pitämistä siellä. :D Päämaja jossain sopivassa kaupungissa.
 
Hmm... No kyllä meillä on päästy kompromisseihin monissakin asioissa. Esim. Minä haluaisin jonnekin tosi maalle, pikkukylän laitamille.. Ukko taas ei, tultiin siihen tulokseen että muutetaan sitten vaan pk-seudun ulkopuolelle, ei minnekään ihan metsään, mutta ei jäädä myöskään kaupunkiin..

Tää nyt oli yksi esimerkki mikä tuli mieleen, mutta useassakin asiassa päästään kompromisseihin. Kun sitä molemmat oikeasti haluaa saada homman toimimaan niin ratkaisuihin päästään.

Ja kyllä, me olemme keskustelleet paljonkin siitä mitä unelmia on ja mitä haluamme elämältä. Ja ihan alkusuhteesta asti. Yhdessä toteutamme toistemme unelmia, ja mikä parempaa kuin saada elää toisen rinnalla kun hänen unelmansa täyttyy..

Tuo aloittajan tilanteen ongelmallisuus on kyllä jo aika suuri... Mutta parisuhteessa kun pitää molempien olla valmiita luopumaan jostain ja tulemaan asioissa puoleen väliin vastaan. Mies ei jotenkin ehkä tajua että itsekkyys tuossa asiassa tekee hänen rakkaan puolisonsa ihan oikeasti onnettomaksi..
 
Höh. Ei mitään keskitietä tms. löytyisi?

me ei vaan keksitä mitään keskitietä.

ehkä nyt me ollaan kestiessä, eli rivarissa kaupungin laitamilla.

me on puhuttu tästä tosi paljon. mun mies on valmis lähtee maalle mun kanssa, mutta en mä tahdo häntä sinne ns pakottaa kun tiedän ettei se ole sen paikka, siksi oonkin koittanut itseäni psyykkaa asiaan että juu, nyt ollaan täällä kaupungin metsäosassa kun lapset on kotona ja sitten mennään helsinkiin. onhan se jees stadissa asuu. kaikki siinä lähellä eikä autoa tartte.


nyt luin muuten luin ton juttuni ja tajusin taas että mä elän vaan mieheni mukaan. mutta jos tilanne olisi toisin, hän eläisi vaan mun mukaan. taitaa olla mahdotonta saada meille sellaista tilannetta että molempien unelmat toteutuisi. :(
 
me ei vaan keksitä mitään keskitietä.

ehkä nyt me ollaan kestiessä, eli rivarissa kaupungin laitamilla.

me on puhuttu tästä tosi paljon. mun mies on valmis lähtee maalle mun kanssa, mutta en mä tahdo häntä sinne ns pakottaa kun tiedän ettei se ole sen paikka, siksi oonkin koittanut itseäni psyykkaa asiaan että juu, nyt ollaan täällä kaupungin metsäosassa kun lapset on kotona ja sitten mennään helsinkiin. onhan se jees stadissa asuu. kaikki siinä lähellä eikä autoa tartte.


nyt luin muuten luin ton juttuni ja tajusin taas että mä elän vaan mieheni mukaan. mutta jos tilanne olisi toisin, hän eläisi vaan mun mukaan. taitaa olla mahdotonta saada meille sellaista tilannetta että molempien unelmat toteutuisi. :(


Hankkikaa vaikka mökki keskeltä metsää. Muutat(te) sitten kesiksi sinne ja otat sinne kesäksi kanoja, vuohia, lampaita yms. Syksyllä palautatte ne farmarille. Se nyt muutenkaan ole kovin hohdokasta keskellä paukkupakkasia hoidella elukoita. Sitten hankit itelles koiran. Sellaisen joka viihtyy siinä teidän rivarissa mutta joka myös kesäisin nauttii vapaudesta siellä möksällä. Miltä kuulostaa?
 

Yhteistyössä