Unelmista luopuminen rakkauden takia.

[Tukka Tötteröllä]

Onks kukaan muu halunnu/joutunu luopumaan omista haaveistaa rakkauden takia? Onko niistä haaveista tullu koskaan totta vai joutuuko pettymään ettei voikkaan toteutaa niitä asioita mitä olisi halunnut? :ashamed: Toisaalta harmittaa, toisaalta taas olen saanut rakkauden.

 

[marika]

En ole joutunut luopumaan mistään rakkauden takia enkä kyllä siihen suostuisikaan.. enkä todellakaan haluaisi, että mieheni joutuisi jostain suurista asioista luopumaan minun takiani. Yleensä kaiken voi onneksi hoitaa siten, että molempien unelmat voidaan toteuttaa tavalla tai toisella.

Mistä olet joutunut luopumaan rakkauden takia??

 

[Faith83]

halusin lähteä opiskelemaan ja työskentelemään ulkomaille, mutta tavattuani mieheni tajusin, että olen etsinyt häntä koko elämäni ja jäin Suomeen. Työ ulkomailla tuntui heti vähemmän tärkeältä. Välillä mietin mitä olisi voinut olla, mutta toisaalta en vaihtaisi miestäni mihinkään!

 

[Tukka Tötteröllä]

Haaveilen ammatista jota pitäisi opiskella toisella paikkakunnalla, mies ei ole suostuvainen muuttamaan. Haluaisin vielä opiskella omalla paikkakunnallani jotain, mutta mies haluaa jo että olisimme työelämässä ja voisimme ostaa oman asunnon (toki itsekin haluan). Nämä on nyt ne päällimmäiset asiat.

 

[mie]

Minusta oikea rakkaus joustaa. En voisi kuvitella olevani sen oikean kanssa, jos hän haluaisi estää unelmiani. Eri asia jos rakas esim. sairastuu ja siksi asiat menevät toisin kuin alkujaan suunnitteli.

 

[Joxu]

Mun ei oo tarvinnu luopuu mistään unelmista rakkauden takia. Tähän mennessä mun unelmista muutama on jo toteutunu.

 

[Trinsessa]

halusin lähteä opiskelemaan ja työskentelemään ulkomaille, mutta tavattuani mieheni tajusin, että olen etsinyt häntä koko elämäni ja jäin Suomeen. Työ ulkomailla tuntui heti vähemmän tärkeältä. Välillä mietin mitä olisi voinut olla, mutta toisaalta en vaihtaisi miestäni mihinkään!

Tämä sama, mutta en ole katunut. Enkä ole itseasiassa edes pohtinut millaista elämäni olisi.

 

[vieras]

ei tarvitse luopua vaan sovitella.

 

[Möö]

Olisin halunnut muuttaa maalle, mutta miehen takia joustin ja nyt asutaan 3 km keskustasta. Ei se luopuminen mitenkään pahalta tai vaikealta tuntunut. Ehkä sitten joskus.

Minäkin aion vielä opiskella, ja se vaatii sen että asun viikot muualla ja vain viikonloppuisin kotona, miehelle asia on ok. En toki muutamaan vuoteen voi lähteä kun on tuo lapsi niin pieni, mutta uskon että muutaman vuoden jälkeen pärjäävät jo arjet ilman minua haaveeni tähden.

Kyllä ne asiat usein sumplaamalla järkättyä saadaan kaikkia miellyttäviksi.

 

[marika]

Ajattelinkin, että jostain tällaisesta on kyse. Minä en ymmärrä miten jollain toisella voi olla oikeus kieltää kumppaniaan opiskelemasta ym. saatikka, että tähän suostuu! Ei se ole tosirakkautta!! Itse lähdin 3kymppisenä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vietän siellä aikaa n.3pvää/viikossa ja loput ajat olen kotona. Jos mieheni tai rakkautemme ei tätä kestä, niin ei se tulevaisuudessa tule sitten mitään muutakaan kestämään!

Rohkeasti vain opiskelupaikkaa etsimään!! Sitä kun ei tulevaisuudesta koskaan tiedä, niin mitäs sitten, jos eroatte vaikka 5-10v. päästä eikä sinulla ole koulutusta jne., niin tuletko katumaan sitä ettet nyt sitä hankkinut.. Ja muutenkin, omasta elämästä täytyy pitää kiinni, vaikka kuinka rakastaisi

 

[Turbojurpo]

Haluaisin vain wowittaa yöt ja päivät, mutta ymmärrän, ettei se onnistu perheelliseltä mieheltä.

 

[Tukka Tötteröllä]

Ajattelinkin, että jostain tällaisesta on kyse. Minä en ymmärrä miten jollain toisella voi olla oikeus kieltää kumppaniaan opiskelemasta ym. saatikka, että tähän suostuu! Ei se ole tosirakkautta!! Itse lähdin 3kymppisenä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, vietän siellä aikaa n.3pvää/viikossa ja loput ajat olen kotona. Jos mieheni tai rakkautemme ei tätä kestä, niin ei se tulevaisuudessa tule sitten mitään muutakaan kestämään!

Rohkeasti vain opiskelupaikkaa etsimään!! Sitä kun ei tulevaisuudesta koskaan tiedä, niin mitäs sitten, jos eroatte vaikka 5-10v. päästä eikä sinulla ole koulutusta jne., niin tuletko katumaan sitä ettet nyt sitä hankkinut.. Ja muutenkin, omasta elämästä täytyy pitää kiinni, vaikka kuinka rakastaisi

Totta. Mutta en halua elää "kaukosuhteessa" ja nyt on jo lapsikin. Täytyy vielä muutama vuosi odottaa ja katsoa mitä elämä tuo tullessaan.

 

[Tukka Tötteröllä]

Haluaisin vain wowittaa yöt ja päivät, mutta ymmärrän, ettei se onnistu perheelliseltä mieheltä.

Tulit sit tännekkin vitsailemaan? :kieh:

 

[Turbojurpo]

Haluaisin vain wowittaa yöt ja päivät, mutta ymmärrän, ettei se onnistu perheelliseltä mieheltä.

Tulit sit tännekkin vitsailemaan? :kieh:

Juu, kaikkialle. Vitsailen mitä oudoimmissa ketjuissa. Totta tuossa on se, että ennen vakiintumistani pelasin paljon tietsikalla ja parisuhteen kehittyessä ja varsinkin lasten synnyttyä pelaaminen on jäänyt. Ei sitä vain voi ampua pikselihahmoa singolla rintaan kun joku taapero katselee vierestä. Puhumattakaan siitä, että koneella vietetty aika olisi pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Wowittamista tai muuta mmorpg-touhua en ole edes kokeillut.

 

[Tukka Tötteröllä]

Haluaisin vain wowittaa yöt ja päivät, mutta ymmärrän, ettei se onnistu perheelliseltä mieheltä.

Tulit sit tännekkin vitsailemaan? :kieh:

Juu, kaikkialle. Vitsailen mitä oudoimmissa ketjuissa. Totta tuossa on se, että ennen vakiintumistani pelasin paljon tietsikalla ja parisuhteen kehittyessä ja varsinkin lasten synnyttyä pelaaminen on jäänyt. Ei sitä vain voi ampua pikselihahmoa singolla rintaan kun joku taapero katselee vierestä. Puhumattakaan siitä, että koneella vietetty aika olisi pois lasten kanssa vietetystä ajasta. Wowittamista tai muuta mmorpg-touhua en ole edes kokeillut.

Kyllä, tiedän. Mieheni pelailee myös, mutta on joutunut sitä nyt hieman vähentämään. Onneksi et ole hurahtanut tähän Wowiin, se vasta koukuttava peli onkin, muutamaa henkilöä olen aika läheltä seurannut, jotka tätä peliä pelaa.

 

[Lumityttö]

Mä olen luopunut unelmistani rakkaudesta lapseeni.. Mä luovuin mun urasta jonka eteen olin siihen asti eläny ja menetin miehenikin sen takia ku työ oli etusijalla. Vasta ku sain lapsen niin tajusin et mulla on jotain paljon arvokkaampaa ku mistä olin osannu haaveilla. Mulla se työ on niin intensiivinen ettei sitä olis ollu mahdollista jatkaa jos halusin olla puoliksikaan äiti lapselleni... Mut oon saanu siihen tilalle jotain hienompaa enkä kadu päätöstäni.

 

[Turbojurpo]

Ihan tavallisetkin tietokonepelit ovat olleet minulle riittävän koukuttavia. Yhtenä lauantaina piti pelata kaksi tuntia. Pelasinkin kaksitoista. Joskus muistelen kaiholla niitä vapaita aikoja... kunnes muistan sen yksinäisyyden ja epätoivoisuuden. Nyt on parempi, nyt on ehdottomasti parempi.

 

[baddayeveryday]

Kyllähän sitä unelmiesta on pitänyt luopua...vaikka olen mies. Unelmani oli aina ryhtyä lentäjäksi. Olisin saattanut päästäkin, mutta koska elämäni oli ja on muualla kuin helsingin seudulla ei pystynyt...testeihin matkalla avokkini ja hänen kaverin kanssa ajattelin, että ne henkilöt ovat minulle tärkeämpiä kuin oma ura. En olisi pystynyt koskaan asumaan pääkaupunkiseudulla, eikä avokkini olisi suostunut koskaan sinne muuttamaan minun kanssa. Eli ero olisi tullut varmasti. Samalla olisi mennyt ystävät uusiksi...koska kaikki olisi jäänyt ns. "landelle".

No yrittäjäksi ryhdyin, ja kaikki on oikeastaan paremmin kuin olisi koskaan voinut olla missään muualla. Hyvä muistutus siitä että jos luopuu jostain voi saada monin verroin takaisin. Ystävät ovat lopulta mittaamatton arvokkaita...

 

["minä"]

ei tarvitse luopua vaan sovitella.

Veit varpaat suust vai miten se meni

Jos yhdessä elää niin yhdessä saatava sopiva ratkaisu