Miks mun elämän piti mennä pilalle yhden pikku virheen takia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Oon nyt 22-vuotias nainen ja kärsin koulu aikana tapahtuneen kiusaamisen jäljistä vieläkin. Emmä väitä olevani katkera, mutta kyllä voin suoraan myöntää että välillä v*tuttaa olla näin sairas! ja sairas mä oon ainoastaan kiusaamisen takia, siitä oon aika varma että jos mulla ei elämässä ois ollu kiusaamisen aiheuttamaa suurta stressiä niin terve olisin vielä tänäkin päivänä ja mun elämä ois onnellista, koska synnyin täysin terveenä ja olin täysin terve tuonne 13v saakka, kunnes kiusaaminen kunnolla alkoi ja sit alkoi ilmestymään myös näitä ihme oireita.

Mua kiusattiin sen takia, että mulla oli h*oran maine ja olin seurustellut, muillakin eri tavoin säätänyt useiden poikien kanssa, ladannut nettiin itsestäni paljastavia kuvia ja pahin varmasti oli se kun ihastuin ystävän poikaystävään ja se selvisi hälle, niin ei oikein kestänyt sitten sitä että olin mennyt ihastumaan varattuun ja siitä se kiusaaminen vasta kunnolla alkoi. Sitten mua syytettiin kans, että puhun muista pahaa seläntakana yms ja varmasti oon näin joskus tehnytkin, mutta heittäkööt synnitön kiven ensimmäisenä, eiköhän suurin osa ihmisistä ole joskus sortunut puhumaan seläntakana pahaa toisesta.

Se kiusaaminen oli sitten todella rajua. Mua haukuttiin joka päivä koulussa päin näköä ja muuallakin, jos vain satuin törmäämään näihin kiusaajiin ja huudeltiin kans perään sitä h*oraa ja sen lisäksi olin myös ruma, nolo. Jos kuljin kiusaajien ohi niin mua katsottiin tappavasti ja saatettiin yhtäkkiä revetä nauramaan, levitettiin perättömiä juoruja, uhkailtiin väkivallalla.. on uhattu mm. uittaa pää vessanpöntössä. sitten kaikki ei jääny uhkailun asteelle, on mua tönitty ja lyötykin. Kotonakaan en saanu olla kiusaamiselta rauhassa, mua nimittäin kans haukuttiin netissä ja soitettiin pilapuheluita. Kiusaajia oli myös aika monta, suurin osa heistä oli tyttöjä, mutta mahtui siihen joukkoon myös poikia jotka halveksuvat mua.

Tuollasta oli koko minun ylä-aste aika. Voitte vaan kuvitella millasia jälkiä se jättää nuoreen ihmiseen. Kiusaamisen takia tosiaan jännitin aina kouluun menoa ja ulkona liikkumista, se stressi näkyi maha kipuna ja myöhemmin mulle puhkesi ylä-asteen aikana myös ärtynyt suoli ja luulen just että se johtu siitä stressistä, mun hermosto ei enää kestänyt sitä ja kun oli tapana vatsalla stressata, niin sille alueellehan sairauskin sit puhkesi. Sitten stressin takia alkoi myös hiukset lähteä päästä ja kaljuunnun vieläkin, joudun kohta varmaan harkihtemaan peruukkia, lääkärit ei osaa tätäkään vaivaa hoitaa pois. Ja muitakin terveysongelmia mulla on, mutta en avaudu nyt niistä tässä enempää kun ovat niin henkilökohtaisia asioita, mutta halusin mainita kuitenkin nuo kaksi, koska pitkäaikainen voimakas stressi vaikuttaa vakavasti kehoon..

Toki kiusaamisen jäljet näkyy myös mielenterveyden puolella. On masennusta, ahdistusta, unettomuutta. Noihin kolmeen oon joutunu syömään jopa lääkitystä ja käynyt psykologilla juttelemassa, en koskaan voinut pienenä lapsena uskoa että menisin ikinä niin huonoon kuntoon että joutuisin jopa turvautumaan mielialalääkkeisiin! sitten on myös traumoja ja ihme pelkotiloja...

Mainitaan nyt kanssa se, että itse tein virheitä, kun joku tulee kuitenkin nillittämään siitä että älä syytä kiusaajia kaikesta! joo, mä tein virheitä, mutta ei se tietääkseni silti oikeuta kenenkään elämästä tekemään tuollasta h*lvettiä, mitä mun elämästä tehtiin ja kiusaaminen on aina väärin. Ihan sama mistä syystä kiusataan, siitä että toinen on ruma ja lihava tai että toinen iski varatun pojan, kiusaaminen on silti väärin. Enkä mä tahalleni tehny mun virheitä, olin 11-vuotias lapsi kun aloin seurustelemaan ja muutenkin käyttäytymään holtittomasti, että mun mielestä on todella väärin että jotkut varmasti vielä tänäkin päivänä ajattelee mua h*orana ja pitää kauheana ihmisenä, kun olin vaan lapsi joka ei osannut ihmissuhteissa toimia oikein. Pahoitteluni kuitenkin siitä.

Mulla ei kotona myöskään ollut helppoa, mä en voinut oikein avautua kiusaamisesta mun vanhemmille, koska heillä oli jo muitakin ongelmia ja en halunnut rasittaa heitä omilla huolillani, niinpä yritin itsekseen kestää vain sen kaiken p*skan jota mun niskaan heitettiin. Moni piti mua lellittynä, kun sain vanhemmilta paljon rahaa kaikkeen, mutta se kaikki oli vaan kulissia, mun vanhemmat riiteli usein, äiti raivosi mielenvikasesti ja hajotti tavaroita, paikkoja. isällä oli alkoholiongelma ja mulla ei myöskään ollut mitään rajoja, sain aina tehdä mitä halusin, ylä-asteellakin tulla aamuyöllä kotiin ja ryypätä pitkin kyliä... sellaistako on hyvä vanhemmuus, no ei tod, tuo oli välinpitämättömyyttä.

Olisin toivonut että mun äiti ois voinu esimerkiksi opastaa minua, miten toimitaan poikien kanssa oikein ja meikataan, pukeudutaan siististi, jotta ei tule h*oran mainetta. Tämän aion ainakin omalle tyttö lapselleni joskus opettaa jos lapsia tulen saamaan ja muutenkin tulen olemaan hyvin erilainen vanhempi mitä omani olivat. Ja mun lapset ei tule myöskään koskaan kiusaamaan, pidän siitä huolen.

Mä oon nyt sairas ja mun elämä on pilalla, eikä oo takeita siitä että saisin terveyteni tai elämäni takaisin onnelliseksi, ihan sama miten paljon tahansa yritän ja kyllähän se pahalle tuntuu että entisillä ystävillä on ammatit, töitä, parisuhteet, ystäviä, lapsia... elämä liukuu mukavasti siis eteenpäin. Mä oon ollut pohjalla, eristäytynyt ja sairas jo 7v ajan, jouduin vaihtamaan paikkakuntaa, laittamaan välit poikki vanhempiin kun en jaksanut sitä hullun myllyä enää kotona, mulla ei oo suoraan sanottuna lähes minkäänlaista tukiverkkoa ja painin ongelmieni kanssa yksin! Ei mene tasan nallekarkit elämässä.
 
Vastauksena otsikon kysymykseen: niinhän se menee elämässä. Yhden kerran vaikka kävelet kadun yli etkä katsele kunnolla ympärillesi, jolloin auto ajaa ylitsesi ja olet loppuelämän pyörätuolissa. Siinä ehkä sitten miettii mitä jos ei olisikaan kävellyt siitä yli juuri silloin, mutta kauhean hedelmällistä sellainen miettiminen ei ole, kun menneisyyttä ei voi muuttaa.

Ja varmaan periaatteessa ehdit parantuakin noista ongelmistasi. Eläkeikään on jotain 45 vuotta jäljellä ja lastentekoikää vielä noin 20 vuotta. Vaikka toisaalta voi käydä niinkin, että et parannu ja olet sitten syrjäytynyt, yksinäinen ja sairas loppuikäsi. Niinkin käy joillekin. Sitä voimaa pyristellä eroon tuollaisista psyykkisistä ongelmista joko on tai ei ole... Toisten ihmisten seura ja tuki siinä auttaa, mutta minkäs teet jos sellaisia toisia ihmisiä ei ole vaan olet aika yksin maailmassa kaikkine vikoinesi, jotka estävät myöskään löytämästä niitä toisia ihmisiä.
 
Hanki itsellesi apua ja terapiaa, että pääset kokemuksistasi yli. Aikaa ja työtä se vie, mutta olet nuori ja sinut voidaan kyllä kuntouttaa terveeksi. Parempi huominen koittaa vielä. Voimia sinulle.
 
Vastauksena otsikon kysymykseen: niinhän se menee elämässä. Yhden kerran vaikka kävelet kadun yli etkä katsele kunnolla ympärillesi, jolloin auto ajaa ylitsesi ja olet loppuelämän pyörätuolissa. Siinä ehkä sitten miettii mitä jos ei olisikaan kävellyt siitä yli juuri silloin, mutta kauhean hedelmällistä sellainen miettiminen ei ole, kun menneisyyttä ei voi muuttaa.

Ja varmaan periaatteessa ehdit parantuakin noista ongelmistasi. Eläkeikään on jotain 45 vuotta jäljellä ja lastentekoikää vielä noin 20 vuotta. Vaikka toisaalta voi käydä niinkin, että et parannu ja olet sitten syrjäytynyt, yksinäinen ja sairas loppuikäsi. Niinkin käy joillekin. Sitä voimaa pyristellä eroon tuollaisista psyykkisistä ongelmista joko on tai ei ole... Toisten ihmisten seura ja tuki siinä auttaa, mutta minkäs teet jos sellaisia toisia ihmisiä ei ole vaan olet aika yksin maailmassa kaikkine vikoinesi, jotka estävät myöskään löytämästä niitä toisia ihmisiä.
 
.....Empä sanois että tuo oli mitään "koulukiusaamista".
Tuo on ihan normaalia elämää ja toisten reagointia, jos käyttäytyy kuin sinä olit käyttäytynyt.

Nuoruudella sun on sinänsä turha puolustella tekojasi, nuoriahan muutkin olivat eivätkä tehneet vastaavaa.
Ja toisaalta, jos selittelet omia tekojasi nuoruudella, että ei sinua voida syyttää,
-niin yritäppä itse antaa anteeksi kiusaajille. Nuoriahan hekin olivat.


Mutta kuten edelliset sanoi, mene terapiaan. Sulla on paljon ongelmia joita käsitellä, lähtien siitä miksi koet tarvetta esitellä itseäsi halventavilla kuvilla, ja miten et kykene tunnistamaan käyttäytymisesi aiheuttamaa loukkaantumista muissa.
 
Arvelinkin, että kotiolot on mitä on, sillä jokuhan lapsen ajaa itseään esittelemään jne. Lapsihan sinä olit ja käyttäydyit kuten muka aikuiset.

Olet tosi nuori, joten ehdit kyllä toipua ja elämälläsi on aikaa muuttua.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Sä olet vielä nuori...
..joten ulkopuolisen avun, terapian, voimin ja myös oman itsesi päättäväisyyden kera näytä että - taivuit muttet taitu! Selviät ja menet eteenpäin!

Työtä se vaatii, menneisyyden käsittelemistä ja sen hyväksymistä mutta myös sille pisteen asettamista. Et voi jatkuvasti vetäytyä siihen, antaa sille liiaksi painoarvoa koska - silloinhan annat kiusaajillesi voiton ja oma hieno elämäsi jää elämättä.

Jokainen tekee virheitä mutta niistä opitaan tavalla tai toisella. Opi rakastamaan itseäsi ja kuuntelemaan itseäsi, mitä haluat elämältäsi. Varmasti sinulla on unelmia ja toiveita, suuntaa ajatuksiasi niiden toteutumista kohti! Mitään et ole menettänyt, päinvastoin - sinulla on paljon saavutettavaa.

Voimia menneisyyden käsittelemiseen, uskoa itseesi ja rohkeutta tulevaisuutesi vastaanottamiseen, rakkautta itseesi ja elämääsi!
 
.....Empä sanois että tuo oli mitään "koulukiusaamista".
Tuo on ihan normaalia elämää ja toisten reagointia, jos käyttäytyy kuin sinä olit käyttäytynyt.

Nuoruudella sun on sinänsä turha puolustella tekojasi, nuoriahan muutkin olivat eivätkä tehneet vastaavaa.
Ja toisaalta, jos selittelet omia tekojasi nuoruudella, että ei sinua voida syyttää,
-niin yritäppä itse antaa anteeksi kiusaajille. Nuoriahan hekin olivat.


Mutta kuten edelliset sanoi, mene terapiaan. Sulla on paljon ongelmia joita käsitellä, lähtien siitä miksi koet tarvetta esitellä itseäsi halventavilla kuvilla, ja miten et kykene tunnistamaan käyttäytymisesi aiheuttamaa loukkaantumista muissa.
Väkivalta ei oo ikinä normaalia elämää, oli se sitten henkistä tai fyysistä ja kiusaamistahan tuo oli, kun heidän ilkeä käytös oli toistuvaa! kiusaaminen on toistuvaa toimintaa. Sen olisin ymmärtänyt jos olisin heiltä joitakin haukkumisen tölväisyjä saanut, mutta sen olisi pitänyt jäädä siihen. Se että jotkut nuoret ei käyttäydy niin kuin minä käyttäydyin, ei tarkoita sitä etteikö jotkut voisi käyttäytyä, kaikki mokaa omalla tavallaan. Kiusaajille anteeks antaminen onkin vaikeaa ja olenkin antanut osalle anteeksi, en välttämättä heidän takiaan vaan itseni takia jotta pääsisin elämässäni eteenpäin ja en pyörisi katkeruudessa, mutta kolmelle pahimmalle kiusaajalle tuskin tulen koskaan antamaan anteeksi... koska heidän persoonassa on paljon suurempaa vikaa kuin lapsellisuus, he kärsivät empatiakyvyn puutteesta, jopa psykopatiasta ja jatkavat kiusaamista myös työpaikoilla, mutta hienovaraisimmin keinoin! ei työpaikalla uskalla ruveta niin helposti uhkailemaan väkivallalla, töniä tai lyödä, muuten tulee nopeasti potkut. Yksi näistä mun pahimmista kiusaajista kiusasi jo ala-asteella muita ihmisiä ja sillon kiusaamisen syynä oli kanssa keksityt jutut että tuo toinen on h*orannu ja haukkui yhtä ihmistä niin pahasti hänen ylipainosta, että joutui tämä henkilö vaihtamaan koulua. Mietippä sitä.
 
Väkivalta ei oo ikinä normaalia elämää, oli se sitten henkistä tai fyysistä ja kiusaamistahan tuo oli, kun heidän ilkeä käytös oli toistuvaa! kiusaaminen on toistuvaa toimintaa. Sen olisin ymmärtänyt jos olisin heiltä joitakin haukkumisen tölväisyjä saanut, mutta sen olisi pitänyt jäädä siihen. Se että jotkut nuoret ei käyttäydy niin kuin minä käyttäydyin, ei tarkoita sitä etteikö jotkut voisi käyttäytyä, kaikki mokaa omalla tavallaan. Kiusaajille anteeks antaminen onkin vaikeaa ja olenkin antanut osalle anteeksi, en välttämättä heidän takiaan vaan itseni takia jotta pääsisin elämässäni eteenpäin ja en pyörisi katkeruudessa, mutta kolmelle pahimmalle kiusaajalle tuskin tulen koskaan antamaan anteeksi... koska heidän persoonassa on paljon suurempaa vikaa kuin lapsellisuus, he kärsivät empatiakyvyn puutteesta, jopa psykopatiasta ja jatkavat kiusaamista myös työpaikoilla, mutta hienovaraisimmin keinoin! ei työpaikalla uskalla ruveta niin helposti uhkailemaan väkivallalla, töniä tai lyödä, muuten tulee nopeasti potkut. Yksi näistä mun pahimmista kiusaajista kiusasi jo ala-asteella muita ihmisiä ja sillon kiusaamisen syynä oli kanssa keksityt jutut että tuo toinen on h*orannu ja haukkui yhtä ihmistä niin pahasti hänen ylipainosta, että joutui tämä henkilö vaihtamaan koulua. Mietippä sitä.


Joo mietippä vaan sitä.
Multa ei heru ikinä mitään sympatiaa ihmisille, joka vasiten yrittää iskee ystävän miestä.
Siitä on turha syyttää äiti-kultaa, kun ei äiti opettanu mua käyttäytymään.

Olen minä ystävänikin haukkunut huoraksi kun teki samanlailla (ei siis minulle). Enkä kadu pätkääkään sanojani. Lähinnä edelleenkin toivon että edes vähän heräsi sanoistani.

Ja sillä sanoin ettei tuo ole koulukiusaamista, koska jos edelleen tekisit tuon saman, niin edelleen sua haukuttais huoraks ja todennäköisesti ihan oikeasti joku nappasis naamaan.
 
Joo mietippä vaan sitä.
Multa ei heru ikinä mitään sympatiaa ihmisille, joka vasiten yrittää iskee ystävän miestä.
Siitä on turha syyttää äiti-kultaa, kun ei äiti opettanu mua käyttäytymään.

Olen minä ystävänikin haukkunut huoraksi kun teki samanlailla (ei siis minulle). Enkä kadu pätkääkään sanojani. Lähinnä edelleenkin toivon että edes vähän heräsi sanoistani.

Ja sillä sanoin ettei tuo ole koulukiusaamista, koska jos edelleen tekisit tuon saman, niin edelleen sua haukuttais huoraks ja todennäköisesti ihan oikeasti joku nappasis naamaan.
Tämä kommentti kertoo sinusta enemmän, kuin minusta. Hyi, millanen ihminen olet! mutta en olettanutkaan että kaikki tulis koskaan ymmärtämään mun tekoja, ei se maailma pyöri sillä tavalla. Ei mullakaan riitä ymmärrys tajuamaan sun tapaisia ihmisiä, jotka haluaa koko loppuelämän syyllistää jotakin ihmistä lapsena tehdyistä virheistä, lapsi kun tosiaan on aivoiltaan erilainen verrattuna aikuiseen ja tekee todennäköisemmin typerämpiä ratkaisuja, epäkypsyyden takia. Kuten sanoin jo aikasemmin, tahalleen en virheitäni tehny, koska jos oisin tienny millanen h*lvetti siitä tulee, niin olisin jättänyt tekemättä. Kiusaamisessa oli hyviäkin puolia, opin mitä ei kannata tehdä, mutta opin sen jo kiusaamisen alkuvaiheessa ja sen ei todellakaan olis tarvinnu jatkuu niin pitkälle että se vei mun terveyden! mä oon maksanu virheistäni liian kovan hinnan ja vaikka kiusaajat käyttäytyi todella julmasti ja väärin, niin heillä silti hyvin pyyhkii, jos puhutaan karmasta, näin ollen karman tulisi kostaa kiusaajillekin. Kiusata voi koulun ulkopuolellakin ja usko vain, jatkuva toisen haukkuminen ja muulla tavalla häiriköinti on kiusaamista ja ketään ei saa lyödä, mutta sä ootkin tuollanen väkivallan kannattaja.
 
Joo mietippä vaan sitä.
Multa ei heru ikinä mitään sympatiaa ihmisille, joka vasiten yrittää iskee ystävän miestä.
Siitä on turha syyttää äiti-kultaa, kun ei äiti opettanu mua käyttäytymään.

Olen minä ystävänikin haukkunut huoraksi kun teki samanlailla (ei siis minulle). Enkä kadu pätkääkään sanojani. Lähinnä edelleenkin toivon että edes vähän heräsi sanoistani.

Ja sillä sanoin ettei tuo ole koulukiusaamista, koska jos edelleen tekisit tuon saman, niin edelleen sua haukuttais huoraks ja todennäköisesti ihan oikeasti joku nappasis naamaan.
(y)

Samaa mieltä.
 
Ja h*ora on aina nimitys prostitoidusta, mutta silti teitä tyhmiä ihmisiä riittää jotka huorittelette heitäkin jotka eivät myy seksiä rahasta. Siitä voi pahimmillaan rapsahtaa kunnianloukkaus syyte ja jos toista lyö, niin siitä lisäksi pahoinpitely syyte, joten alappa kaivaa taskunpohjiasi ja maksaa vahingonkorvauksia myös! :)

Minä en anna enää kenenkään kohdella huonosti itseäni sen takia mitä lapsuudessa on tullu tehtyä.
 
LOL siis kelaat jotain satavuotta sitten tapahtuneita teini juttuja 8-)
Mullakin oli vaikea teini ikä ja paras kaveri levitteli musta kans kaikkea paskaa esim. että olisin nussinu jotain miestä 8 luokal vaik en ollut. Kaikki teinit sekoilee dokaa yms. ihan normi juttu. mäkin kerran nussin tään kusipää kaverin muka ihastusta ja myös mun sisko mut so what? eipä ollut meille kertonut että niistä pojista tykkäs. nopea syö hitaan :D Sillon joskus tuntu pahalta nää jutut mut ei enää. en ole enää näiden sekopää syyllistäjien kaveri. olen saanut ammatin, puolison ja lapsen. jos olisin jäänyt tuleen makaamaan ja ajattelemaan niin kuin kiusaajat väitti että muka tein jotain väärin tms varmasti olisi mennnyt elämässä huonommin. Arvosta ensin itseäsi niin muutki. arvostaa sua. paskan puhujat tunnistaa kaikki muutkin järkevät ihmiset. noi sun jutut ihan pientä teinisekoilua. ihan normi juttu.
 
LOL siis kelaat jotain satavuotta sitten tapahtuneita teini juttuja :cool:
Mullakin oli vaikea teini ikä ja paras kaveri levitteli musta kans kaikkea paskaa esim. että olisin nussinu jotain miestä 8 luokal vaik en ollut. Kaikki teinit sekoilee dokaa yms. ihan normi juttu. mäkin kerran nussin tään kusipää kaverin muka ihastusta ja myös mun sisko mut so what? eipä ollut meille kertonut että niistä pojista tykkäs. nopea syö hitaan :D Sillon joskus tuntu pahalta nää jutut mut ei enää. en ole enää näiden sekopää syyllistäjien kaveri. olen saanut ammatin, puolison ja lapsen. jos olisin jäänyt tuleen makaamaan ja ajattelemaan niin kuin kiusaajat väitti että muka tein jotain väärin tms varmasti olisi mennnyt elämässä huonommin. Arvosta ensin itseäsi niin muutki. arvostaa sua. paskan puhujat tunnistaa kaikki muutkin järkevät ihmiset. noi sun jutut ihan pientä teinisekoilua. ihan normi juttu.

Ei kai kyse ole siitä mistä syystä on kiusattu vaan että ylipäätään on kiusattu. Kiusaaminen tuhoaa itsetunnon, ajaa masennukseen ym.
 
Niinkuin sä itsekin sanoit, olit lapsi ja sosiaalisessa mielessä kehittymätön. Niin olivat myös kiusaajasi. Jotkut tietysti ovat kusipäitä loppuelämän, mutta todennäköisesti suurinosa kiusaajistasi kokee nyt aikuisena toimineensa typerästi ja heitä hävettää suunnattomasti. Viimeistään sitten, kun itse saa lapsia, käsittelee päässään nuoruuden typeryyksiä ja kiusaajatkin kohtaavat omien tekojensa typeryyden.

Päästä irti ja anna anteeksi itsellesi ja muille.
 
Niinkuin sä itsekin sanoit, olit lapsi ja sosiaalisessa mielessä kehittymätön. Niin olivat myös kiusaajasi. Jotkut tietysti ovat kusipäitä loppuelämän, mutta todennäköisesti suurinosa kiusaajistasi kokee nyt aikuisena toimineensa typerästi ja heitä hävettää suunnattomasti. Viimeistään sitten, kun itse saa lapsia, käsittelee päässään nuoruuden typeryyksiä ja kiusaajatkin kohtaavat omien tekojensa typeryyden.

Päästä irti ja anna anteeksi itsellesi ja muille.

Ne ovat alitajuisia tapoja reagoida, jotka ihmisessä syntyvät sen kiusaamisen seurauksena. Ei se noin vaan onnistu, että vaikka alkaa pitää itseään parempana ihmisena kuin aiemmin, jos on tottunut lyttäämään itseään ja epäilemään kykyjään ja persoonaansa. Tai vaikka se, että oppii luottamaan toisiin ihmisiin, ei sekään ole mikään helppo prosessi.
 
Kuule - sun pahin kiusaaja olet ihan sinä itte.
Alusta asti.

Sinä ja sun heikkoitsetunto.
Kaikissa muissa on vika paitsi sussa?
Isi ja äiti ei välittänyt. Eikö todella? Kehtaatko oikeasti väittää ettet tiennyt ettei ole hyvä idea olla kaupungilla umpipäissään aamuun asti? Vai olisitko mahtanut silti ihan itse lähteä kaupungille vetää lärvät vaikka vanhemmat oli asiasta mitä mieltä vaan?
Ja todellakin, mitä he olisivat voineet tehdä? Sun puheet kuulostaa siltä että kivaa oli, ja olisit mennyt jokatapauksessa.
Oletko ikinä ajatellut että ehkä vanhempasi tyytyivät toivomaan parasta. He tiesivät ettet lopettaisi kuitenkaan. Jolloin vanhempien yksi keino on olla tekemättä asiasta taistelua, antaa sun tehdä omat virhees, ja toivoa että tarpeen tullen uskallat pyytää apua.
Ja kyllä, todellakin olit lellitty kun sait rahaa mihinkä vain halusitkaan. Tämä rahan saantikin on sulle täysin merkityksetöntä.
Mutta ehkäpä et kykene asiaa koskaan ymmärtämäänkään, koska pidät asiaa niin itsestään selvänä.
(Vanhemmat saattavat antaa rahaa myös senkin vuoksi, ettei lapsen tarvitse ajautua huonoille teille saadakseen rahaa tai alkoholia, tai että on tarvittaessa rahaa vaikka siihen taksiin millä tulla aamuyöllä kotia...)

Mutta sun mielestä vain sulla oli niiiin rankkaa kotona. Arvaa mitä?
-Niin meillä ihan kaikilla muillakin on ollut rankkaa. Ei sun perhe ollut ainut joiden kotona riidellään, juodaan, tai on sairauksia, avioeroja jne.
Voi nyyh, vain sinulla oli rankkaa.

Ja tiedätkö mikä mua risoo sun ajatusmaailmassa eniten. Kaikki on jonkun muun syytä.
Mutta siltikin, toiset ymmärtävät jo lapsena ettei nettiin tai kenellekään muulle ole tarvetta esitellä mitää tissipeppukuvia.
Toiset ymmärtävät jo ala-asteella kunnioittaa kaverin ihastusta, toiset eivät vielä aikuisenakaan - ja mun on hyvin vaikea uskoa että äidilläs on mitäääään tekemistä asian kanssa.

En mää väitä että kiusaaminen on oikein, ei tietenkään. Mutta en mää myöskään ole niin lapsellinen, että kuvittelen että saan itse tehdä ihan mitä haluan ilman että siitä kukaan tulee vittuilemaan. Todellisuus ei toimi niin. Jos sää julkisesti levittelet tissipeppukuvias, niin sori vaan, kaikkien mielestä ne ei todellakaan ole mitään hotteja, vaan inhottavan näkösiä tyrkkyjä kuvia. Huonompi juttu vaan sulle, kun olit/olet varustettu niin naiivilla ja huonolla itsetunnolla, että kuvittelet, ja kuvittelet edelleen ettei toiset sanois niistä mitään pahaa päin naamaa-kaikki eivät ole yhtä ymmärtäväisiä kuin vanhempasi.
 
Kuule - sun pahin kiusaaja olet ihan sinä itte.
Alusta asti.

Sinä ja sun heikkoitsetunto.
Kaikissa muissa on vika paitsi sussa?
Isi ja äiti ei välittänyt. Eikö todella? Kehtaatko oikeasti väittää ettet tiennyt ettei ole hyvä idea olla kaupungilla umpipäissään aamuun asti? Vai olisitko mahtanut silti ihan itse lähteä kaupungille vetää lärvät vaikka vanhemmat oli asiasta mitä mieltä vaan?
Ja todellakin, mitä he olisivat voineet tehdä? Sun puheet kuulostaa siltä että kivaa oli, ja olisit mennyt jokatapauksessa.
Oletko ikinä ajatellut että ehkä vanhempasi tyytyivät toivomaan parasta. He tiesivät ettet lopettaisi kuitenkaan. Jolloin vanhempien yksi keino on olla tekemättä asiasta taistelua, antaa sun tehdä omat virhees, ja toivoa että tarpeen tullen uskallat pyytää apua.
Ja kyllä, todellakin olit lellitty kun sait rahaa mihinkä vain halusitkaan. Tämä rahan saantikin on sulle täysin merkityksetöntä.
Mutta ehkäpä et kykene asiaa koskaan ymmärtämäänkään, koska pidät asiaa niin itsestään selvänä.
(Vanhemmat saattavat antaa rahaa myös senkin vuoksi, ettei lapsen tarvitse ajautua huonoille teille saadakseen rahaa tai alkoholia, tai että on tarvittaessa rahaa vaikka siihen taksiin millä tulla aamuyöllä kotia...)

Mutta sun mielestä vain sulla oli niiiin rankkaa kotona. Arvaa mitä?
-Niin meillä ihan kaikilla muillakin on ollut rankkaa. Ei sun perhe ollut ainut joiden kotona riidellään, juodaan, tai on sairauksia, avioeroja jne.
Voi nyyh, vain sinulla oli rankkaa.

Ja tiedätkö mikä mua risoo sun ajatusmaailmassa eniten. Kaikki on jonkun muun syytä.
Mutta siltikin, toiset ymmärtävät jo lapsena ettei nettiin tai kenellekään muulle ole tarvetta esitellä mitää tissipeppukuvia.
Toiset ymmärtävät jo ala-asteella kunnioittaa kaverin ihastusta, toiset eivät vielä aikuisenakaan - ja mun on hyvin vaikea uskoa että äidilläs on mitäääään tekemistä asian kanssa.

En mää väitä että kiusaaminen on oikein, ei tietenkään. Mutta en mää myöskään ole niin lapsellinen, että kuvittelen että saan itse tehdä ihan mitä haluan ilman että siitä kukaan tulee vittuilemaan. Todellisuus ei toimi niin. Jos sää julkisesti levittelet tissipeppukuvias, niin sori vaan, kaikkien mielestä ne ei todellakaan ole mitään hotteja, vaan inhottavan näkösiä tyrkkyjä kuvia. Huonompi juttu vaan sulle, kun olit/olet varustettu niin naiivilla ja huonolla itsetunnolla, että kuvittelet, ja kuvittelet edelleen ettei toiset sanois niistä mitään pahaa päin naamaa-kaikki eivät ole yhtä ymmärtäväisiä kuin vanhempasi.
Teen mä niin tai näin päin, teen aina väärin päin. On ihan sama mitä mä sanon, vaikka mä sanoisin tehneeni virheitä, niin sehän osoittaa sen että olen jälkeen päin tajunnut toimivani väärin ja kadun sitä, mutta vaikka myönnän tehneeni virheitä, niin silti sun mielestä syytän edelleen muita vaan. No kun niissä muissa oli myös vikaa ja he tekivät kanssa väärin, se on fakta, joka ei ikinä muutu miksikään. Kyllä tiesin jollakin tasolla ettei ole järkevää kännätä ylä-aste ikäisenä ja tulla aamuyöllä kotiin, mutta mä olin teini, en välittänyt. Se mitä mun vanhemmat olisivat voineet tehdä, niin asettaa rajat, niin toimittiin myös ystävien perheessä, tollasesta käytöksestä mitä mä tein, tuli kotiarestia, läppäri lähti takavarikkoon jne. Kun mulla on omia lapsia, en todellakaan aio tyytyä ajatukseen että " ei se lopeta kuitenkaan " vaan mä yrittäisin tehdä kaikkeni ettei mun lapsi ala liian nuorena myrkyttämään kehoaan päihteillä, enkä todellakaan antais sen liikkua aamuyöllä, koska vaikka mä luottaisin häneen, niin mä en luota muihin hulluihin joita tuolla voi siihen aikaan liikkua! vanhempien tehtävä on taistella oman lapsen hyvinvoinnin puolesta ja olla pomoja, jotka määrää perheessä rajat, koska lapsi tarvitsee niitä rajoja kasvaakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Sekään että olin lellitty, ei ollu mun vika, vaan vanhempien päätös antaa sitä rahaa ja ei se hyvästä oo että lapsi saa kaiken haluamansa, pitäis ennemmin antaa rahaa vaan kaikkeen tarpeelliseen. Vanhempien raha hanat sulkeutu kun täytin 18v ja siitä lähtien olen elänyt toimeentulotuella eli 485e/kk, joten tiedän todellakin myös mitä köyhyys on ja mun elämä on mennyt aivan ojasta allikkoon, eka mä saan kaiken mitä haluan ja yhtäkkiä oonkin niin köyhä että joudun kulkemaan jopa reikäsissä farkuissa, kyllä se kultainen keskitie olisi tässäkin asiassa ollut paras... Mulla oli tarkoitus ylä-asteen jälkeen opiskella ammatti ja mennä töihin, mutta kiusaamisen takia keskeytin koulun, emmä uskaltanut enää mennä kouluun ja jaksanut enempää kiusaamista! ylä-asteelle mut pakotettiin menemään joka päivä kiusattavaks, koska oppivelvollisuus, mutta heti kun se päätty, niin halleluujaa. Ja mulla oli haave tulla myös 20-vuotiaana äidiksi, mutta mikään ei mennyt niin kuin suunittelin. Joka tapauksessa haaveilin hyvästä elämästä, en tästä mitä se on nyt. Mutta ehkä mä oon sit niin paha ihminen, että ansaitsen tän kaiken, en tiedä, vihaajia riittää... Missä olen myöskään sanonut että vain mun kotona oli ongelmia. Miks sun täytyy kääntää kaikki mua vastaan? varmasti muidenkin kotona on ollut ongelmia, mutta mä vaan halusin kertoa oman tarinani. Se että oon tykänny ottaa paljastavia kuvia itestäni johtuu siitä, että ihannoin tiettyjä malleja ja julkkiksia, enkä näe alastonkuvissa vieläkään mitään pahaa, jos on potentiaalia mitä esitellä, miksei sitä esittelisi? liputan aina kauniiden, seksikkäiden, rohkeiden naisten puolesta. Ainut mitä kadun niin sitä että seurustelin usean pojan kanssa, joista oon jälkeen päin tajunnu etten mä rakastanu tuota ees oikeasti, se oli vain ihastumisen huumaa, eikä mun koskaan ois pitäny kertoa kellekään että oon ihastunu varattuun vaan pitää asia omana tietonani ja tunteillehan ei koskaan voi mitään ja olisin voinut olla puhumatta muista pahaa, levittelemättä salaisuuksia, tälläsiä asioita mä en tee enää aikuisena vaan olen oppinut näistä, koska nää loukkaa myös muita ihmisiä ja minä en tahallaan halua satuttaa ketään! mutta mun alastonkuvien ei pitäisi loukata ketään, jos sattuu silmiin katsoa, niin älä katso... yksinkertaista. Se että tulee sanomaan ilkeyksiä päin naamaa, on myös hyvien käytöstapojen puutetta. Kiva että sua risoo mussa kaikki!
 
Pääasia on se, ettei mun tarvii enää kestää kiusaamista onneksi ja joutua miettimään päässäni joka päivä, miten mä suhtaudun siihen että mulla on vihaajia. Miten mä ikinä opin elämään sen asian kanssa, että tuolla on ihmisiä jotka ei anna mulle ikinä anteeksi, vaikka mä en ole mielestäni mitään hirmu vakavaa edes tehnyt, en ole esimerkiksi tappanut ketään... Eikä tarvii sietää sitä, että ois aina joku ihminen joka yrittää tahalleen vaikeuttaa mun elämää, saarnaamalla muille ihmisille mun menneisyydestä, ihan vaan sen takia että on ilkeä ihminen ja nauttii kiusan teosta ja siitä että saisi tehtyä mulle mahdollisimman paljon kärsimystä! Tälläisten ihmisten silmissä mä tulen olemaan aina h*ora, vaikka olisin mun mokat tehny joskus 11-14v, niin mä en saisi koskaan päästä yli niistä... sairasta. Kiduttamista. Meitä ihmisiä on todellakin moneen junaan, mutta se mitä mä oon päättänyt niin k*sipäitä en ota enää elämääni, joilla ei riitä ymmärrys siihen että lapsena tehdään virheitä ja aikuisena ollaan ihmisinä monesti hyvinkin erilaisia tai ainakin mä olen, emmä oikein muiden puolesta pysty puhumaan. Tulevaisuuteni tulen rakentamaan hyvien ihmisten ja onnellisien asioiden pariin! ja jos se jotain ottaa kupoliin, että minä olisin onnellinen, niin ehkä on peiliin katsomisen paikka ja vakavasti kannattaa miettiä mikä on omassa mielenterveydessä pielessä kun haluaa käyttää voimavarojaan toisen elämän tuhoamiseen. :)
 
Minä olin koulukiusattu ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kiusaaminen oli törkeää. Luistelu tunneilla oli työnnetty lunta kengät täyteen, kiva kävellä 3,5km pakkases.
Reppua kenkiä, pipoa piilotettiin. Tönittiin alas "jäämäestä" , koulumatkalla tuupittiin ojaan, annettiin lumipesuja. Liikkatunnilla hakattiin päätä seinään. Toki sitten myös jätettiin ryhmän ulkopuolelle, nimiteltiin jne.

Vaihdoin koulua tokalla luokalla uudessa koulussa vaan haukuttiin ja jätettiin ryhmästä ulos, sitä loppu ala-aste , ylä-asteella alkoi rajumpi kiusaaminen mm. Tikkoja heitettiin kohti.

En ole masentunut, itsetunnossa ei ole mitään vikaa. Olen opiskellut, saanut lapsia ja rakkaan miehen. Ystäviä. Se miten itse suhtautuu kiusaamiseen vaikuttaa paljon lopputulokseen.





Ei kai kyse ole siitä mistä syystä on kiusattu vaan että ylipäätään on kiusattu. Kiusaaminen tuhoaa itsetunnon, ajaa masennukseen ym.
 
Minä olin koulukiusattu ensimmäiseltä luokalta lähtien. Kiusaaminen oli törkeää. Luistelu tunneilla oli työnnetty lunta kengät täyteen, kiva kävellä 3,5km pakkases.
Reppua kenkiä, pipoa piilotettiin. Tönittiin alas "jäämäestä" , koulumatkalla tuupittiin ojaan, annettiin lumipesuja. Liikkatunnilla hakattiin päätä seinään. Toki sitten myös jätettiin ryhmän ulkopuolelle, nimiteltiin jne.

Vaihdoin koulua tokalla luokalla uudessa koulussa vaan haukuttiin ja jätettiin ryhmästä ulos, sitä loppu ala-aste , ylä-asteella alkoi rajumpi kiusaaminen mm. Tikkoja heitettiin kohti.

En ole masentunut, itsetunnossa ei ole mitään vikaa. Olen opiskellut, saanut lapsia ja rakkaan miehen. Ystäviä. Se miten itse suhtautuu kiusaamiseen vaikuttaa paljon lopputulokseen.
Totta. Se susi mitä ruokit niin kasvaa, itse voi päättää ruokkiiko sitä hyvää vai pahaa. Mua kun kiusattiin niin en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin stressaamisen, vaikka toivonkin että olisin osannut olla stressaamatta. Toi kiusaaminen oli niin iso kriisi elämässä ja mä olin vasta 13v sen alkaessa, että tuntui ettei mulla ollut valmiuksia käsitellä sitä. En voinut koskaan uskoa että joudun tuollasen ajojahdin kohteeksi, siltä se nimittäin tuntuu, kun missään ei saa olla rauhassa. Sitten kun kotonakaan ei kehdannut apua pyytää, niin joutui painimaan tuon asian kanssa aivan yksin. Oon myös kuullut että lapsi joka saa tarpeeksi rakkautta kotona ja perhe tiiviisti välittää toisistaan, niin sellasille lapsille kasvaa parempi itsetunto ja he selviävät paremmin elämässä. Mä yritän nyt aikuisena rakentaa rikkinäisestä minästä ehjää. Ylä-asteella mulla oli tapana esittää myös muuta kuin olen, sekin vei voimia, mulla oli tunne etten kelpaa omana itsenäni, niin oli yritettävä olla sitten jotain muuta, tääkin kai kertoo huonosta itsetunnosta... En tiedä mikä mussa on vikana, että mun täytyy olla näin pilalla. :( sit myös vielä vois mainita sen, että ihmisluonteita on erilaisia, minä oon herkkä, sä luultavasti vahvempi kuin minä ja selvisit sen takia paremmin!
 
Pääasia on se, ettei mun tarvii enää kestää kiusaamista onneksi ja joutua miettimään päässäni joka päivä, miten mä suhtaudun siihen että mulla on vihaajia. Miten mä ikinä opin elämään sen asian kanssa, että tuolla on ihmisiä jotka ei anna mulle ikinä anteeksi, vaikka mä en ole mielestäni mitään hirmu vakavaa edes tehnyt, en ole esimerkiksi tappanut ketään... Eikä tarvii sietää sitä, että ois aina joku ihminen joka yrittää tahalleen vaikeuttaa mun elämää, saarnaamalla muille ihmisille mun menneisyydestä, ihan vaan sen takia että on ilkeä ihminen ja nauttii kiusan teosta ja siitä että saisi tehtyä mulle mahdollisimman paljon kärsimystä! Tälläisten ihmisten silmissä mä tulen olemaan aina h*ora, vaikka olisin mun mokat tehny joskus 11-14v, niin mä en saisi koskaan päästä yli niistä... sairasta. Kiduttamista. Meitä ihmisiä on todellakin moneen junaan, mutta se mitä mä oon päättänyt niin k*sipäitä en ota enää elämääni, joilla ei riitä ymmärrys siihen että lapsena tehdään virheitä ja aikuisena ollaan ihmisinä monesti hyvinkin erilaisia tai ainakin mä olen, emmä oikein muiden puolesta pysty puhumaan. Tulevaisuuteni tulen rakentamaan hyvien ihmisten ja onnellisien asioiden pariin! ja jos se jotain ottaa kupoliin, että minä olisin onnellinen, niin ehkä on peiliin katsomisen paikka ja vakavasti kannattaa miettiä mikä on omassa mielenterveydessä pielessä kun haluaa käyttää voimavarojaan toisen elämän tuhoamiseen. :)
Sulle on sanottu tämä asia täällä palstalla miljoonaan kertaan, milloinka uskot tämän:

Aikuisia ihmisiä ei kiinnosta :poop:-kikkareen vertaa mitä joku on törttöillyt nuorena, varsinkaan yläasteikäisenä. Jokainen tajuaa että nuoret on nuoria, ja nuorena tulee tehtyä tyhmyyksiä. Jopa Hesan tuleva pormestari eli Jan Vapaavuori on ollut nuorisorikollinen. Sun logiikan mukaan kaikki suomalaiset vainoavat Vapaavuorta ja muistavat hänen nuoruuden sekoilut, mutta kuinkas on asiat? On ihan tykätty heppu.

Tao nuo jutut kalloosi. Vai ihan kuin haluaisit olla uskomatta?
Ei meitä taviksia kiinnosta jossain aikuisessa tämän risainen menneisyys, meillä on aikuisena muutakin ajateltavaa. Joka toinen on tullut yläasteellakin toinen kenkä hukassa kotia, nykynuoret polttavat pilveäkin ja harrastavat ties mitä seksin saralla jne.

Jos oikeasti joku olisi niin idiootti että vainoaisi vielä sua (joo, tiukat katseet kadulla tai naurahtaminen sut tunnistaessa EI ole vainoamista, vaan spontaani reaktio), niin se olisi jo sairas ihminen, mutta sellaisia on ehkä 5 % porukasta, loput 95%on normaaleja.

Enemmän on merkitystä mitä teet aikuisena.
Ala harrastaa, pukeudu kivasti (jos haluat maineestasi eroon niin älä pukeudu liian horosti), hommaa vaikka kissa, kokeile työllistämisjuttuja, mieti opiskeluja, jne.
Tee päinvastaista mitä sun maine oli yläasteella. Arkisia asioita.
 
Niin monta kertaa kuulee jonkun kertovan jostain toisesta "sillä oli hurja nuoruus/se teki kaikkea tyhmää, mutta nykyään se on ihan rauhallinen ja ihan ok."
Eli kun jaksaa sinnikkäästi tehdä arkisia, hyviä elämän asioita niin ihmiset unohtaa.

Eihän tässä puolellakaan aikuisista olisi minkäänlaista mainetta jos nuoruuden sekoilut seuraisivat meitä aikuisuuteen.
 
Ja anteeks, ap, jos vaikutan äkäiseltä. Mulla ei ole mitään sua vastaan.

Mutta sä tarvitset jonkun ihmisen. Vaikka ystäväpalvelusta. Semmoisen joka kulkee sun kanssa kadulla, kaupoissa, elokuvissa, lenkkeilemässä. Joka näyttää sulle että maailma ei ole niin paha ja ihmiset ei ole hirviöitä.
Semmoisen ihmisen tarttet jonka kanssa voit istua joku kevätpäivä vaikka keskustan katukahvilassa kaikkien nähtävänä, rauhassa ja pelkäämättä.

Mä pelkään että sä elät verhot ikkunoissa etkä uskalla kotoa poistua, ja sun ajatukset kiertää kehää.
 

Similar threads

V
Viestiä
20
Luettu
2K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
6
Luettu
4K
Aihe vapaa
vierailija
V
V
Viestiä
21
Luettu
1K
Aihe vapaa
vierailija
V
A
Viestiä
104
Luettu
4K
Aihe vapaa
Deleted member 70007
D

Yhteistyössä