Unikoulusta jälleen ja nukahtamisesta...

[huudatuksesta tarkennuksia]

Meillä on 2,5-vuotias, joka on aina nukkunut huonosti. Pahimmillaan heräili n. 1-vuotiaana 5-20 kertaa yössä. Varsinaista huudatusta ei ole kokeiltu missään vaiheessa, käydään vaan aina kerta toisensa jälkeen rauhoittelemassa lapsi sänkyynsä.

Voin vain todeta, että äärimmäisen raskaita on nämä pari vuotta olleet. Olen varmaan saanut jonkun pysyvän aivovaurion univajeesta Olen paljon miettinyt tätä unikouluasiaa ja myös huudatusta. Keskustelin asiasta myös parin unikoulutyöntekijän kanssa ja neuvolassa myös. Kaikki olivat huudatusta vastaan. Näin isolle unikoulusta ei enää ole mitään hyötyä. Lapsi kun vaeltaa pois sängystään.

Jäin vielä pohtimaan, että miten huudatus käytännössä hoidetaan. Oletteko antaneet lapsen huutaa ihan yksin huoneessaan, välillä siellä käymättä? Lähinnä pohdin näitä asioita siltä kannalta, että uskallanko lapsia enää tehdäkään. Ei tämä parin vuoden valvominenkaan mitään herkkua ole vanhemmille ja parisuhteelle...

 

[juupa juu]

antakaa lasten olla pikkuisia, sitä he ovat vain hetken. Onko vaarallista jos 2 vuotias kömpii äidin ja isän turvaan yöllä, tai unen keskeltä herää itkemään, tulee aika jolloin nukkuu, eikä viis veisaa vaikka pommi räjähtäisi samassa huoneessa...=)

Nimim. 4 ihanan murkun ja teinin äiti, joka valvoskeli 10 vuoden yöt enemmän tai vähemmän, mutta kannatti=) (ja nyt saan nukkua ihan niin paljon kuin haluan, mutta vaihtaisin silti siihen aikaan, kun heräsin aamuyöstä unenpöppöröisen pikkuisen pöpinään)

 

[8kk huutaja]

Tämäpä ajankohtainen aihe: 8 kk íkäinen vauvamme on alkanut herätä muutama tunti nukahtamisestaan ja huutaa kuin henkensä hädässä. Lisämausteena hän on oppinut myös seisomaan ja löytyy parkuen seisomasta pinnasängyn laitaan nojaten.
Makuulle laitto ei rauhoita vaan huuto vain yltyy. Minun eli äidin tassutteluyritykset saavat huudon uudelle vaihteelle - rintaa en haluaisi antaa sillä tiedän että nälkä ei näin aikaisin voi hänellä olla, iltapuurot ja iltamaidot on nautittu vasta. Isä saa hänet jollakin menestyksellä nukahtamaan (ainakin hetkeksi) mutta huutoa riittää hänellekin.

Tassuttelu ei auta, ja jos minä olen ainoana paikalla tassuttelemassa on kyse käytännössä huudattamisesta - äiti vain on paikalla sitä kuulemassa ja näkemässä.

Mitä ihmettä tässä voi tehdä? Sydäntä särkee kuulla paniikinomaista huutoa joka ei lopu, tai loppuu ikuisuudelta tuntuvan puolituntisen jälkeen, 10 minuutiksi. Syliin rauhoittuu äidillekin mutta sänkyyn laskiessa alkaa taas ja täydeltä laidalta.

Apua!!!

Kunhan nämä alkuyön, aamuyön heräämiset on selvitetty unta riittää jonnekin klo 2-5 välille jolloin syötän kertaalleen (tai joskus kahdestikin) ennen aamun heräämistä 7-8 aikoihin.

 

[...]

antakaa lasten olla pikkuisia, sitä he ovat vain hetken. Onko vaarallista jos 2 vuotias kömpii äidin ja isän turvaan yöllä, tai unen keskeltä herää itkemään, tulee aika jolloin nukkuu, eikä viis veisaa vaikka pommi räjähtäisi samassa huoneessa...=)

Nimim. 4 ihanan murkun ja teinin äiti, joka valvoskeli 10 vuoden yöt enemmän tai vähemmän, mutta kannatti=) (ja nyt saan nukkua ihan niin paljon kuin haluan, mutta vaihtaisin silti siihen aikaan, kun heräsin aamuyöstä unenpöppöröisen pikkuisen pöpinään)

Vuosien jatkuva heräily on joillekin todella raskasta. Se voi aiheuttaa syvää uupumusta, masennusta jne. Koko perheen hyvinvointi voi siitä kärsiä. Koska olet neljä lasta tähän maailmaan saattanut, sinä varmaan jaksoitkin heräilyt hyvin. Sait kenties heti unenpäästä kiinni, kun lapsi nukahti uudelleen tai et ihan pienistä kitinöistä edes havahtunut. Hyvä sinulle.

Minä ymmärrän täysin, jos perheissä mietitään kaikkia mahdollisia ratkaisuja, että kaikki saisivat unta edes säällisen määrän. Se ei tarkoita sitä, että lapset eivät saisi olla "pikkuisia". Se on tervettä, kaikkien hyvinvoinnista huolehtimista.

 

[titttelintuure]

Minusta huudattaminenkaan ei ole huono vaihtoehto, jos perheen (äidin) jaksaminen on äärirajoilla. Huudattaminenkin onnistuu vain vauva-aikana (noin 6-9 kk:n iässä), kun vauva ei itse pääse sängystä pois. Myöhemmin se ei enää toimi. Jos vauvalla on suuria vaikeuksia nukkua tai hän huutaa joka tapauksessa tuntikausia joka yö, niin välttämättä se huudattaminen 2 h tänä yönä ja 15 min seuraavana yönä ei ole katastrofi, jos se tarkoittaa, että koko perhe saa sen jälkeen nukuttua paremmin. Jos esim. uusioperheessä on murrosikäisiä, herkkäunisia lapsia, niin kyllä sitä on murkkukin hermorauniona äkkiä, jos hänkin joutuu heräilemään joka yö vauvan huutamisen takia.

Minä kuulun siihen sukupolveen, että minut ja veljeni jätettiin esim. päiväunille yksin siksi aikaa, kun äiti kävi kävellen/puolijuoksua parin kilometrin päässä olevassa kaupassa. Isäni oli silloin armeijassa ja hoitoapua ei ollut ja sisarusrattaita tms. ei tunnettukaan eikä tietkään maaseudulla ollut aina aurattuna. Veli nukkui kuin enkeli ja minä taas huusin vatsavaivojani ja nukuin vain vartin pätkissä. Ihan normaali, tasapainoinen ihminen minusta silti on kasvanut, vaikka useita kertoja itkuuni ei vastattukaan, sillä rakkautta, huolenpitoa ja välittämistä sain silti.

Tätä taustaa vasten ei siis ihme, että olen pitänyt unikoulun lapsilleni.