Unilelusta - mitä olisit tehnyt / mitä mun olis pitänyt tehdä?

[Äitiys on vaikeaa]

Meillä lapsi 2 v 4 kk. Hän nukkuu samassa huoneessa kuin me, omassa sängyssään. Nukutamme hänet niin, että jompikumpi vanhempi menee itse makaamaan omaan sänkyymme kunnes lapsi nukahtaa, muuten ei pysy sängyssä jos ei vahdi.

Nukkumaanmennessä aina alkaa kauhea protestointi, mihin sisältyy se, että heittelee unirättiä lattialle, ja saman tien perään huutaa "anna anna anna", ja tämä toistuu monta monta kertaa. Samoin lapsi heräilee n. 4 kertaa yössä itkemään, ja joka kerta huutaa sitä unirättiään, joka on tietenkin aina yöllä hukassa. Minun pitää siis 4 kertaa yössä nousta etsimään sitä pirun unirättiä jostain sängyn alta, koska lapsi nukkuu niin levottomasti, että se todellakin yleensä on tippunut jonnekin sängyn ja patterin väliin.

No, eilen illalla mulla meni lopullisesti hermot tuohon iltaprotestointiin, otin rätin kun lapsi noin viidennen kerran heitti sen, ja sanoin, että äiti ei enää anna tätä, äiti laittaa sen roskiin, eikä sitä enää ole. Lapsi itki noin 45 min rätin perään, mutta en antanut periksi, koska olen niin pirun kypsynyt siihen rättiepisodiin. Sitten lapsi nukahti, ja nukkui koko yön heräämättä kertaakaan (varmastikin oli kyllä sattumaa, en usko, että noin nopeasti yöt rauhoittuvat ilman rättiä).

Tiedän, että olisi pitänyt etukäteen puhua lapselle asiasta, eikä noin, että kiukuspäissäni kesken nukutuksen otan sen pois. Mutta noin muuten, onko unirätin ottaminen pois 2 v 4 kk vanhalta kauhean julmaa? Se rätti on lapselle hirveän tärkeä, mutta kun tuntuu, että se toimii itseään vastaan, kun tarkoitus olisi tuottaa lapselle turvallinen olo, ja hän on päivastoin tullut siitä niin riippuvaiseksi, että yölläkään ei voi nukahtaa ollenkaan uudelleen, ennen kuin se on löydetty, eli siis olo on turvaton ilman sitä. Vaikka siis huom. olemme itse alle metrin päässä nukkumassa!

Koitin myös, että olisin kiinnittänyt unirätin lyhyellä nauhanpätkällä tyynyyn/sängynlaitaan, mutta lapsi veti siitä ihan järkyttävät kilarit, ei toiminut.

Ääääk. Olenko nyt traumatisoinut lapseni? Mutta eihän mun kuitenkaan kannata sitä enää takaisin antaa, kun kerran otin pois, eihän?

 

[.]

En antas takasi jos oisin pois ottanu!

 

[äitsy]

me tehtiin tutin kanssa sama juttu kun yöllä sai olla tuttia etsimässä milloin mistäkin. rauhoittui ekana iltana ilman tuttia 20 minuutissa ja sen jälkeen on nukkunut yöt ihan ok. eikä siis annettu tuttia koskaan takaisin.

 

[jipe]

jos on ollut vastaava tilanne, olen sanonut, että jos ko. lapsi heittää vielä unilelunsa tms. en tule enää sitä nostamaan. enkä ole tullut, jos on vielä sen jälkeen heittänyt. on saattanut itkeskellä illalla, mutta sitten asia mennyt ohi. samoin kun yksi lapsi itki aina illalla kymmenen kertaa et peittoa pitää tulla laittaan päälle ja yöllä sama homma. sanoin, että tämän yhden kerran jälkeen en tulee enää laittaan peittoa. hän osaa sen itsekin laittaa. parin kiukuttelun jälkeen tottui asiaan. jos unirätti ei aja tarkoitustaan. ts. jos sillä vain on tuommoset vaikutukset niin kuin ap kertoi, tuskin sitä kannattee enää takaisin antaa.

 

[vieras]

En tiedä mitä tuossa tilanteessa olisin tehnyt.

Ehkä antaisin unilelun takaisin, on se lapsi vielä niin pieni.

Sellaista varmaan kokeilisin, jos lapsi heittelisi lelua, että ottaisin ja sanoisin että no, sitten sinä et saa lelua, ja lähtisin kävelemään. Sitten kun lapsi huutaa sen perään, kääntyisin, kysyisin tahdotko lelun. Jos tahtoo, niin annan takaisin, ja sanon, että pidä hyvä huoli lelusta, hymyillen. Sitten toivottaisin hyvää yötä ja poistuisin huoneesta. (Joo, ei välttämättä toimi tuo poistuminen, mutta kokemus on vain saman ikäisestä joka nukkuu suht vaivatta).

 

[Nalkuttava Talonmies]

En olisi roskiin heittänyt, mutta mua ei unilelun perässä juoksuteta. Eli olisin kieltäytynyt nostamasta sitä ja antanut muksun huutaa. Tai jos nukkuminen on mennyt lelun takia hullutteluksi, otan unilelun takavarikkoon hetkeksi. Se tehoaa. Palautan meillä sen puolen tunnin pintaan viimeistään - nykyään viesti tehoaa nopeasti.

En tule peittoakaan laittamaan miljoonaa kertaa...

 

[vieras]

Voiskos se lapsi itse jo hakea sen lelun lattialta? Toki jos on pinniksessä, niin... Ehkä olisi jo aika vaihtaa uuteen sänkyyn, iso lapsi jo.

 

[vieras]

Voiskos se lapsi itse jo hakea sen lelun lattialta? Toki jos on pinniksessä, niin... Ehkä olisi jo aika vaihtaa uuteen sänkyyn, iso lapsi jo.

 

[ap]

Voiskos se lapsi itse jo hakea sen lelun lattialta? Toki jos on pinniksessä, niin... Ehkä olisi jo aika vaihtaa uuteen sänkyyn, iso lapsi jo.

Voisi, ja sitä kokeilinkin, ja toimi muutaman illan. Sanoin, että en hae, hae itse. Sen jälkeen lapsi keksi, että kun unilelun heittää, saa sängystä poistua hakemaan sitä, eli ihan tahallaan keksi keinon, miten päästä sängystä pois... (Ei siis nuku pinniksessä.)

Tämä ei myöskään auta yöllä, jos toinen on unissaan VAHINGOSSA tiputtanut unirättinsä, niin laitapa sellainen itkevä 2-vuotias etsimään sitä lelua sängyn ja patterin välistä pimeässä... Eli se ei auta siihen, että joutuisin edelleen yöllä menemään antamaan sitä.

Ja tuohon, että sanon, että "Jos vielä heität, niin äiti ei anna sitä enää". Arvatkaas vaan, kuinka monta kertaa on kokeiltu. Toi lapsi ei oikeasti ole mikään tyhmä, ja pystyy vedättämään mua 6-0 noilla tempuillaan. Joo, on se kiltisti ja pitää hyvää huolta unirätistään, sen 2 minuuttia...

 

[Jenis]

Mulla ois hyvin todennäköisesti käynyt kuten sullakin, mutta huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa Eihän sellaisesta unilelusta oo mitään hyötyä, joka häiritsee unia.

 

[leijona76]

Meillä on loppunu heittely kun olen takavarikoinut unilelun ellei lopeta heittelyä. 2v on oppinut että se tärkeä nalle pysyy sängyssä jos sen kanssa haluaa nukkua. Pinniksessä heitti tutteja ja loppui kun en suostunut enää nostelemaan.

 

[ap]

Siis ollaan mekin takavarikoitu se lelu esim. 5 minuutiksi, mutta lapsihan tietää, että sen saa itkemällä lopulta takaisin, joten mitä se auttaa... Sama meno jatkuu viimeistään seuraavana iltana. Vai oletteko takavarikoineet sen koko yöksi?

 

[Nalkuttava Talonmies]

Siis ollaan mekin takavarikoitu se lelu esim. 5 minuutiksi, mutta lapsihan tietää, että sen saa itkemällä lopulta takaisin, joten mitä se auttaa... Sama meno jatkuu viimeistään seuraavana iltana. Vai oletteko takavarikoineet sen koko yöksi?

No ehän sitä itkemällä saada takaisin. Sitten kun ollaan kunnolla. Ja jos meno jatkuu, niin voin tuoda lelun takaisin vasta nukahdettua. Mutta tätä ei ole meillä tarvinnut tehdä montaakaan kertaa. Se kulahtanut pehmo on niin tärkeä, että nykyään uhkauskin jo tepsii.


Mutta jos rievun poisviennillä ei ole vaikutusta, niin ei se ole selvästi tärkeä lapselle ja kohta lentäisi meilläkin roskiin, jos inhoaisin sitä.

 

[ap]

Siis ollaan mekin takavarikoitu se lelu esim. 5 minuutiksi, mutta lapsihan tietää, että sen saa itkemällä lopulta takaisin, joten mitä se auttaa... Sama meno jatkuu viimeistään seuraavana iltana. Vai oletteko takavarikoineet sen koko yöksi?

No ehän sitä itkemällä saada takaisin. Sitten kun ollaan kunnolla.

Joo, ei meilläkään tarkoituksella saa itkemällä takaisin, mutta siis lapsi ei lopeta sitä itkemistä ollenkaan ennen kuin saa sen lelun (vaikka kuinka puhuisi järkeä), tai vaihtoehtoisesti siis itkee itsensä uneen, eikä saa sitä ollenkaan.

Eilenkin siis lapsi itki sitä suoraa huutoa 45 min ja sitten nukahti - en kovin monena iltana kyllä tuollaista itkurupeamaa opetusmielessä viitsisi katella, mieluummin sitten kerralla pois eikä takaisin tule.

 

[vieras]

Voiskos se lapsi itse jo hakea sen lelun lattialta? Toki jos on pinniksessä, niin... Ehkä olisi jo aika vaihtaa uuteen sänkyyn, iso lapsi jo.

Voisi, ja sitä kokeilinkin, ja toimi muutaman illan. Sanoin, että en hae, hae itse. Sen jälkeen lapsi keksi, että kun unilelun heittää, saa sängystä poistua hakemaan sitä, eli ihan tahallaan keksi keinon, miten päästä sängystä pois... (Ei siis nuku pinniksessä.)

Tämä ei myöskään auta yöllä, jos toinen on unissaan VAHINGOSSA tiputtanut unirättinsä, niin laitapa sellainen itkevä 2-vuotias etsimään sitä lelua sängyn ja patterin välistä pimeässä... Eli se ei auta siihen, että joutuisin edelleen yöllä menemään antamaan sitä.

Ja tuohon, että sanon, että "Jos vielä heität, niin äiti ei anna sitä enää". Arvatkaas vaan, kuinka monta kertaa on kokeiltu. Toi lapsi ei oikeasti ole mikään tyhmä, ja pystyy vedättämään mua 6-0 noilla tempuillaan. Joo, on se kiltisti ja pitää hyvää huolta unirätistään, sen 2 minuuttia...

Haittaako se jos sieltä sängystä tulee pois? Jättää vaan huomioimatta niin ei se kauaa yksin jaksa pomppia. Pääasia on kuitenkin se, että kyllä se lopulta nukahtaa ja palaa siis sänkyynsä.

 

[ap]

Voiskos se lapsi itse jo hakea sen lelun lattialta? Toki jos on pinniksessä, niin... Ehkä olisi jo aika vaihtaa uuteen sänkyyn, iso lapsi jo.

Voisi, ja sitä kokeilinkin, ja toimi muutaman illan. Sanoin, että en hae, hae itse. Sen jälkeen lapsi keksi, että kun unilelun heittää, saa sängystä poistua hakemaan sitä, eli ihan tahallaan keksi keinon, miten päästä sängystä pois... (Ei siis nuku pinniksessä.)

Tämä ei myöskään auta yöllä, jos toinen on unissaan VAHINGOSSA tiputtanut unirättinsä, niin laitapa sellainen itkevä 2-vuotias etsimään sitä lelua sängyn ja patterin välistä pimeässä... Eli se ei auta siihen, että joutuisin edelleen yöllä menemään antamaan sitä.

Ja tuohon, että sanon, että "Jos vielä heität, niin äiti ei anna sitä enää". Arvatkaas vaan, kuinka monta kertaa on kokeiltu. Toi lapsi ei oikeasti ole mikään tyhmä, ja pystyy vedättämään mua 6-0 noilla tempuillaan. Joo, on se kiltisti ja pitää hyvää huolta unirätistään, sen 2 minuuttia...

Haittaako se jos sieltä sängystä tulee pois? Jättää vaan huomioimatta niin ei se kauaa yksin jaksa pomppia. Pääasia on kuitenkin se, että kyllä se lopulta nukahtaa ja palaa siis sänkyynsä.

Kuule, kyllä se jaksaa kauan pomppia... Jos sitä ei millään tavalla rajoita, että sängyssä pitää olla, niin valvoo kauemmin kuin mitä minä itse jaksan valvoa... Muutenkin nukkuu vain 10-11 tuntia yhteensä vuorokaudessa, että on ihan suotavaa saada se joskus unille.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Siis ollaan mekin takavarikoitu se lelu esim. 5 minuutiksi, mutta lapsihan tietää, että sen saa itkemällä lopulta takaisin, joten mitä se auttaa... Sama meno jatkuu viimeistään seuraavana iltana. Vai oletteko takavarikoineet sen koko yöksi?

No ehän sitä itkemällä saada takaisin. Sitten kun ollaan kunnolla.

Joo, ei meilläkään tarkoituksella saa itkemällä takaisin, mutta siis lapsi ei lopeta sitä itkemistä ollenkaan ennen kuin saa sen lelun (vaikka kuinka puhuisi järkeä), tai vaihtoehtoisesti siis itkee itsensä uneen, eikä saa sitä ollenkaan.

Eilenkin siis lapsi itki sitä suoraa huutoa 45 min ja sitten nukahti - en kovin monena iltana kyllä tuollaista itkurupeamaa opetusmielessä viitsisi katella, mieluummin sitten kerralla pois eikä takaisin tule.

No se on sinun päätöksesi, pistätkö tavaran pois kokonaan vai annatko sen takaisin vasta kun lapsi on kunnolla. Jotkut lapset ovat sinnikkäämpiä kuin toiset. Minusta lapsi saa tahtonsa läpi, kun et pysy päätöksessäsi. Tuon ikäinen lapsi kuitenkin ymmärtää jo oikein hyvin puhettakin.

Meillä itkemällä ei saa tavaraa ja alkuaikoina sitä enemmän kitistiin - mutta myöhemmin ei. Jos päättää nukahtaa huutamalla, niin sitten. Hän se kiukuttelee, en minä. Lelun saa kuitenkin takaisin kunnollisella käytöksellä.

 

[ap]

Joka tapauksessa taitaa olla turhaa tämä keskustelu, kun ainoat vinkit liittyvät tuohon iltaprotestointiin, ja suurempi ongelma on kuitenkin se yöheräily ja yöllä lelun etsiminen, koska minä en ihan oikeasti JAKSA herätä 2 v 4 kk:n kanssa 4 kertaa yössä!

En sitä paitsi ollenkaan epäile, etteikö lapsi keksi taas uuden tavan protestoida nukkumaanmenemistä, kekseliäs kun on... mutta jospa se unileluttomuus toisi rauhallisemmat yöunet.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Joka tapauksessa taitaa olla turhaa tämä keskustelu, kun ainoat vinkit liittyvät tuohon iltaprotestointiin, ja suurempi ongelma on kuitenkin se yöheräily ja yöllä lelun etsiminen, koska minä en ihan oikeasti JAKSA herätä 2 v 4 kk:n kanssa 4 kertaa yössä!

En sitä paitsi ollenkaan epäile, etteikö lapsi keksi taas uuden tavan protestoida nukkumaanmenemistä, kekseliäs kun on... mutta jospa se unileluttomuus toisi rauhallisemmat yöunet.

No mitä tapahtuu, kun haet rättiä pari kertaa ja sitten sanot, että et tule? Yöheräily voi olla ajoittaistakin.

 

[vieras]

Ehkä rättiä ei kannata heti antaa, vaan n. 5 päästä. Ja sitten selittää, että miksi kävi näin. Sanoo, että ensi kerralla rätti on myös 5 min jäähyllä. Ja toistaa sitä. Tai sitten tehdä niinkuin meidän 1.5 vuotiaalle: pitää sitä sängyssä kädellä paikallaan, ettei voi nousta nakkelemaan rättiä. Silitellä uneen, ainakin jos on pahin riehumiskohtaus päällä.

Ja yöksi vararätti oman tyynyn alle/viereen, jonka voi vaan nakata sänkyyn hukkuneen tilalle. RÄtithän on samanlaisia, ainakin meillä on totutettu turvarättiin just sen takia, että niitä saa monta samanlaista halvalla.

 

[ap]

Tuon ikäinen lapsi kuitenkin ymmärtää jo oikein hyvin puhettakin.

No tämäkin vielä, että en voi olla varma, paljonko lapsi ymmärtää puheestani, koska hänellä saattaa olla puheenviivästymä (ei puhu kuin yksittäisiä sanoja), niin on todella vaika päätellä, onko ymmärrys ikätoverien tasolla vaiko ei...

Mutta joo, tässä asiassa en jaksa kovin paljoa tapella tai ainakaan monena iltana, koska kuten sanottu, niin lapsen yöunet nytkin vain 9-06, joten jos sitä nukkumaanmenoa kovin venyttää niin en itsekään jaksa aamulla herätä... (Ja huom. vielä ne 4 heräämistä siinä välissä.) Sen takia varmaan olenkin tässä asiassa katsellut tuota menoa pidempään kuin muuten olisin viitsinyt. Oma jaksaminen kuitenkin myös niistä unista kiinni.

 

[ap]

Yöheräily ei oo ajoittaista, on ollut koko elämänsä huono nukkumaan... Siksipä siirsimmekin samaan huoneeseen meidän kanssa 2-vuotiaana, kun ei enää jaksa käydä rauhoittelemassa toisessa huoneessa monta kertaa yössä.

Mitä tapahtuu, jos annan rättiä pari kertaa, ja sanon, etten tule?
a) Lapsi saa itse hakea rätin -> sitten heittelee sitä ja menee hakemaan sata kertaa
b) Lapsi ei saa itse hakea rättiä -> sitten itkee itsensä uneen

Mutta kuten sanottu, tämäkin siis epärelevanttia sen yöllä heräämisen kannalta.

 

[dfdf]

Joka tapauksessa taitaa olla turhaa tämä keskustelu, kun ainoat vinkit liittyvät tuohon iltaprotestointiin, ja suurempi ongelma on kuitenkin se yöheräily ja yöllä lelun etsiminen, koska minä en ihan oikeasti JAKSA herätä 2 v 4 kk:n kanssa 4 kertaa yössä!

En sitä paitsi ollenkaan epäile, etteikö lapsi keksi taas uuden tavan protestoida nukkumaanmenemistä, kekseliäs kun on... mutta jospa se unileluttomuus toisi rauhallisemmat yöunet.

Eikös silloin ole selvää, ettet enää anna unilelua. Piste. Ei lapsi siitä traumatisoidu.

Lapset temppuilevat niin paljon kuin vanhemmat sallivat. Itsekin tiedostat, että lapsesi pompottaa sinua. Minä olisin aikoja sitten laittanut lapsen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan. Se on kuitenkin joskus edessä. Miksi siis siirtää väistämätöntä, kun se olisi kannattanut jo tehdä. Tottuminen uuteen juttuun voi kestää viikon, mutta kyllä se kannattaa. Sen jälkeen kaikki saavat nukkua yönsä hyvin. Univaje vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen, jos et sitä tiennyt.

Älä suostu enää minkäänlaisiin pompotteluihin, vetkutteluun tai unirituaaleihin. Ne ovat kaikki ihan turhia. Pesut, iltasatu, pusu ja hyvää yötä. EI MUUTA. Jos lapsi tulee pois, niin kannat vain takaisin sanomatta mitään. Parilla ekalla kerralla vain, että nyt nukutaan.

 

[ap]

Minä olisin aikoja sitten laittanut lapsen omaan huoneeseen ja omaan sänkyyn nukkumaan. Se on kuitenkin joskus edessä. Miksi siis siirtää väistämätöntä, kun se olisi kannattanut jo tehdä. Tottuminen uuteen juttuun voi kestää viikon, mutta kyllä se kannattaa. Sen jälkeen kaikki saavat nukkua yönsä hyvin. Univaje vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen, jos et sitä tiennyt.

Kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Lapsi on nukkunut 5 kk asti omassa huoneessaan, eikä missään vaiheessa alkanut nukkua hyvin. 2 v iässä siis siirsimme meidän huoneeseemme, oman jaksamisemme takia. Sen jälkeen rauhoittelu on ollut erittäin helppoa, kun pelkkä puhe riittää, paitsi nyt kun se unirätti on alkanut olla joka ikinen kerta kadoksissa. Muuten lapselle riittää, että sanoo, että mene takaisin nukkumaan. Tämä meidän huoneeseen siirtäminen on nimenomaan parantanut meidän kaikkien unia, se ei ole tässä se ongelma ollenkaan.

Lapsella ei ole univajetta, vaan useimpia samanikäisiä pienempi unentarve. Eihän se muuten klo 06 pomppaisi virkeänä ylös sängystä juoksemaan!

 

[Mina]

Itse olisin tehnyt varmaan saman kuin ap teki, eli rätti kerralla pois kun se selkeästi haittaa unia. Mulla on itsellä kyllä vieläkin unilelu, jota ilman en osaa nukkua, ja se on välillä kadoksissa, mutta osaan sen sentään itse etsiä sängystä taikka lattialta