Noniin, arvasinhan minä, ettei se protestointi siitä lelusta ole kiinni. Jestas sentään, olisittepa nähneet...

Lapsi lähti ensin juoksemaan ympäri huonetta, no hain sen sänkyynsä. Sitten alkoi pattereiden hakkaus ja ikkunasta ulos katsominen. Tämä toistui n. 10 kertaa niin, että kävin aina uudelleen laittamassa lapsen makaamaan. Sitten heitti tällä kertaa tyynynsä ja peittonsa alas sängystä, no sanoin heti ekasta kerrasta, että selvä, nukut sitten ilman niitä kun kerran heität. Ja näin myös tein, nukahti ilman niitä. Hieman yli tunti meni nukutukseen... En voi käsittää, ettei sitä muka väsytä tuon enempää, jos ajattelee, että nukkuu vuorokaudessa niin vähän muutenkin.
Noh, joka tapauksessa, unirättiään kyseli 2 kertaa, eikä edes itkenyt sen perään, kun sanoin, että se on hukassa, eikä sitä enää saa. Eli ei se sitten tainnutkaan olla niin tärkeä kuin kuvittelin.
Tosiaan, nää iltanukutukset on ihan oma lukunsa, mutta jospa ne yöt rauhoittuvat siitä, kun ei tarvii enää rättiä etsiä.