ura ja äitiys

[iiiih]

Nyt sen huomaan, että työn ja äitiyden kanssa tasapainoilu onkin yllättävän rankkaa. Tai en tiedä, onko tämä nyt vaan jotain alkujärkytystä tai harjotuksen puutetta. Työpäivät on pitkiä ja henkisesti rassaavia. Tulen töistä kotiin ja haen lapsen hoidosta, teen ruoat ja ilta menee lapen kanssa touhutessa. Kun lapsi menee nukkumaan alkaa mulla kotityöt. Ja töitäkin pitäis ehtiä tehdä ja valmistautua seuraavan työpäivän juttuihin. Nukkumaanmeno venyy ja töissä taas väsyttää entistä enempi. Melkoista juoksemista koko elämä, en muista edes milloin mulla olis ollut sellainen ihana olo, että saa vain rentoutua ja olla rauhassa. Enkä uskalla edes ajatella toista lasta, vaikka alunperi oli vähän suunnitteilla tässä parin vuoden sisään. Kyllä tämä tune kai menee ohi, kunhan elämä asettuu uomiinsa jossain vaiheessa. Mutta nyt vaan tuntuu välillä että olen jossain juoksupyörässä mistä ei vaan pääse pois.

 

["Saara"]

Montako lasta?

 

[Peesh]

Voi kyllä samaistua noihin sun ajatuksiin. Meillä on kaks muksua ja ne on tosi pienellä ikäerolla, olin kotona siis putkeen. Illat menee kyllä hurjan nopeesti ja koko ajan kamala stressi töistä. Pitkät työmatkat ja paine siitä että ehtii hakea lapset ajoissa tarhasta. Siihen päälle vielä päikyn alottamisen takia tulleet sairastelukierteet ym ym.... Haaveissa vielä pikkukolmonen mutten tiiä koska uskaltais hypätä tästä kelkasta pois, mitä kaikkea ehtii tapahtua ennen kuin palaisin työelämään kolmosen jälkeen :/

 

[a.p.]

Voi kyllä samaistua noihin sun ajatuksiin. Meillä on kaks muksua ja ne on tosi pienellä ikäerolla, olin kotona siis putkeen. Illat menee kyllä hurjan nopeesti ja koko ajan kamala stressi töistä. Pitkät työmatkat ja paine siitä että ehtii hakea lapset ajoissa tarhasta. Siihen päälle vielä päikyn alottamisen takia tulleet sairastelukierteet ym ym.... Haaveissa vielä pikkukolmonen mutten tiiä koska uskaltais hypätä tästä kelkasta pois, mitä kaikkea ehtii tapahtua ennen kuin palaisin työelämään kolmosen jälkeen :/

Kyllä nostan hattua kaikille äideille jotka tuota rumbaa pyörittää. Musta tuntuu että olen nyt jo ihan rätti ja parisuhdekin rempallaan tämän kaiken paineen alla. Mies aina töissä, joten ei kyllä riidelläkään ehditä. Musta tuntuu, että jos kakkonen tulee niin vaihdan sitten helpompiin töihin kun töihin menon aika koittaa.

 

[..]

ne on nyt ne ruuhkavuodet. käyt kaupassa vain viikonloppuisin, kokkaa sunnuntaina seuraavan viikon ruoat valmiiksi, tee kotitöitä yhdessä lapsen kanssa niin paljon kun vaan voi. äläkä haali viikonlopuille mitään ylimäärästä tekemistä.

 

[a.p.]

ne on nyt ne ruuhkavuodet. käyt kaupassa vain viikonloppuisin, kokkaa sunnuntaina seuraavan viikon ruoat valmiiksi, tee kotitöitä yhdessä lapsen kanssa niin paljon kun vaan voi. äläkä haali viikonlopuille mitään ylimäärästä tekemistä.

Kiitos. Tuo on suunnitelmissa että alkaisin tehdä sunnuntaisin viikon ruoat pakasteeseen. Ainakin 2-3 sorttia pitäisi kai tehdä.

 

["mä"]

suosittelen lämpimästi osittaista kotihoidontukea, eli lyhennettyä työviikkoa. Se on pelastanut meidän perheen. Ylimääräinen vapaa joka viikkon on sitä luksusta äidille ja lapsille ja mikseis isällekin

 

["maiski"]

Mä taas odotin paljon pahempaa. Menin syksyllä töihin, vaihdoin jopa työpaikkaa. Lapset 2 ja 3 aloittivat päivähoidossa. Mies tekee pitkää päivää. Onhan tää tietty rumbaa, mutta odotin pahempaa. Se mikä tietty haittaa, ettei ole sitä vapautta et voisi sopivassa raossa tehdä seuraavan päivän ruoan yms. vaan kaikki pitää tehdä illalla tai viikonloppuisin.

Meillä on sikäli arki tasapainottunut, et ollaan miehen kanssa tasa-arvoisia. Silloin kun oli lasten kanssa kotona, olin 24/7 "kotiorja". Nyt mieskin ihan erilailla osallistuu kotihommiin.

 

["poikia3"]

Lupaan ap:lle, että jollain tasolla helpottaa, kun lapset kasvaa. Uudet murheet ja soviteltavat seuraavat, lapset harrastavat, on vanhempainiltoja, harrastukseen kuskaamista ja tapaamisia kouluilla. Läksyissä autetaan ja kokeita varten prepataan. Omaa aikaa on sitten hetki uima-altaassa lapsen uimatreenien aikaan, tai kirja lapsen pallopelitreenien aikaan. Välillä tuntuu tosi raskaalta, mutta välillä sitten elämä tuntuu tosi ihanalta. Meillä 3 poikaa, enkä silti päivääkään antaisi pois.

 

[a.p.]

[QUOTE="mä";23097560]suosittelen lämpimästi osittaista kotihoidontukea, eli lyhennettyä työviikkoa. Se on pelastanut meidän perheen. Ylimääräinen vapaa joka viikkon on sitä luksusta äidille ja lapsille ja mikseis isällekin[/QUOTE]

joo se oli ihanaa ja sitä kyllä vakavasti harkitsin. Mutta olis ollut aika monimutkaista lohkaista mun työstä pois tietty osa silleen sopivast, että työviikosta lähtisi yksi päivä pois. Tuln siihen tulokseen, että olisin todennäköisesti saanut tehdä vain samat hommat vähemmällä palkalla vähemmässä ajassa. Miehellee sen järjestäminen olis ehkä yksinkertaisempaa.