[QUOTE="vieras";28930004]Mitä vääryyttä on siinä, että perhe tekee asiassa oman ratkaisun? jos toinen puoliso elättää perheen, siinä ei pitäisi olla mitään väärää. Mikä pakotusyhteiskunta tästä on muodostumassa? Pitääkö kaikkien jatkossa myös tehdä 8h/päivässä töitä, oli oma varallisuus mikä vaan?
Jos nyt on kyse kotihoidontuesta, niin se alle 300 ei meidän maata edes kaada, eikai kukaan edes sellaista kehtaa pokerina väittää. Kaikissa perheissä ei ole mahdollista että isä TAI äiti pitää kokonaan oman osuutensa tuosta vapaasta, jolloin kärsijäksi joutuu LAPSI.
Meidän nykyinen päivähoitojärjestelmä ei ole lapselle hyväksi. Nyt rajoitettiin lasten oikeutta subjektiiviseen päivähoitoon. Mitä tapahtuu kun ne lapset, jotka ennen oli kokopäiväpaikalla, muuttuu puolipäiväläisiksi? No, tilalle otetaan yhtä monta lisää. Puolipäiväläinen vie ryhmästä vain puolikkaan lapsen paikan. Ja ryhmässä saa olla yhteensä 21 "kokonaista" lasta. Toisinsanoen, jos ryhmässä on 10 puolipäiväläistä, lapsiryhmän koko tämän säädöksen myötä saa nousta 26 lapseen. Onko se jotenkin meidän lapsille eduksi? Ryhmät on jo nykyisellään liian suuret.
Kotihoidontuki on kohdennettu lasten hyväksi, ei äidin. Se kotihoidontuki mahdollistaa sen, että lapsi saa olla pitempään kotihoidossa, joka on hänelle hyväksi. Onko ihmisiltä jotenkin unohtunut biologia ja psykologia vai mikä tässä maassa mättää? Se pieni ihminen syntyy kuitenkin äidistään. Se pieni ihminen on ihan tunteva olento, ja useimmiten hänelle parasta hoitoa tarjoaa oma äiti. Ei meidän lapset ole mitään numeroita, ei ainakaan saisi olla! Perheen pitäisi saada tehdä omat ratkaisunsa lastensa suhteen. Ennen tätä tuettiin hyvin pienellä kotihoidontuella, mutta nyt sekin halutaan viedä pois. Minusta se kielii nimenomaan siitä, että lapsia ja äitejä tässä yhteiskunnassa EI arvosteta. Voisi jokainen kiljukaula täälläkin muistella edes hetken omaa äitiään, jokaisen meidän äiti on uhrannut jotain omasta elämästään, kun on meidät hankkinut. Ilman äitejä, meitä ei olisi. Ehkä ne meidän omatkin äidit olisi halunneet huolehtia meistä parhaalla tavalla ja viettää meidän kanssa aikaa, kun olimme aivan pikkuisia. Ehkä he ei pystynyt. Oliko siinä halussa kuitenkaan jotain oleellisesti väärää?[/QUOTE]
Ei 300,- kotihoidontukeen yksin tätä maata kaada. Mutta se ja sen antamat signaalit ovat yksi osa suurta kokonaisuutta, jolla tämän maan talous on mennyt persiilleen. On valtava määrä lapsia, jotka ovat olleet lapsuutensa päiväkodissa, eikä heistä ole tullut sen huonompia tai syrjääntyneempia aikuisia. Kyllä tässä on kysymys paljolti jonkinlaisesta äitien kehittämistä omantunnontuksista, joita oma etu myös ruokkii.
Aina kun jostain pitää tinkiä tai jonkun etuja rajata, niin vedetään tämä arvostuskortti esiin. Arvostus on ilmeisesti sitä, että annetaan rahaa talikolla vastikkeettomasti. Eli arvostus on aina rahaa, rahaa ja rahaa. Terveet, ilman tukia ja etuuksia lapsensa kasvattaneet ovat tämän maan hyvinvoinnin luoneet ja nyt nykyinen sukupolvi ei osaa arvostaa heidän työtään lainkaan. Kaikki mitataan jaetulla rahalla.
On pakko palata hyvinvointiyhteiskunnan perusjuurille. Heikoimmista pidetään huolta. Työkykyiset ja terveet pystyvät maksamaan oman elämänsä, kasvattamaan lapsensa ja huolehtimaan vielä osaltaan lähimmistään. Mihin tämä ajattelu on kadonnut. Liian helppoon elämään ilmeisesti, jota haluttaisiin vieläkin helpommaksi vaatia.
