V
välillä väsynyt
Vieras
Huh huh.. Mitenköhän tätä elämää jaksais jatkaa. Erosin lasten isästä puolisen vuotta sitten. Olen kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja. Heti eron jälkeen elämä muuttui. Nautin lapsista enemmän kuin koskaan, jokaisesta päivästä , jokaisesta hetkestä. Jaksoin suunnitella tulevaisuutta jonka näin erityisen valoisana. Astuipa kuvioihin vielä uusi ihana mies. Nyt tuntuu että en jaksa taistella enään oman hyvinvoinnin eteen. Kun vanhempani saivat kuulla uudesta suhteestani, isäni soitti minulle saman tien ja haukkui #&%?$!* ja juopoksi. Syy etteivät hyväksy tyyliäni elää johtuu siitä että vanhempani itse ovat lestadiolaisia. Aikuinen olen ja elän omaa elämää mutta kun teen jotain mikä ei vanhempiani miellytä he soittavat samantien ja lannistavat ja haukkuvat. olen koko suvun häpeäpilkku. Sanoin etten aio tulla käymään kotona enään, niin silti toivottivat minut rakkaudella tervetulleeksi, vaikkakin ensin sain kuulla melko paksua tekstiä elämöntyylistäni. Onneksi omaan muutaman hyvän ystävän jotka ymmärtävät minua täysin. Ilman heitä en jaksaisi tätä vähääkään. Onko saman vähääkään samaa kokeneita. ois ihana vaihtaa ajatuksia ja kuulla muiden kertomuksia.