uskaltaako uhmakkaan kanssa matkalle?

[mimmi]

Olemme suunnitelleet kovasti joulukuussa matkaa vauvan ja 2v. poikiemme kanssa, mutta eilen alkoi usko horjua, kun 2v. sai aivan hirveän huutokohtauksen... Ajattelin vaan sitä, että täällä se nyt ei niin haittaa jos raivoaa kotona kun saa oven kiinni eikä muut häiriinny, mutta entäs sitten kun koko hotelli tai lentokone saa kuunnella 30 minuuttia raivoamista, johon ei auta mikään??

Mitä sanotte? Jäädäkö kotiin vai pitääkö kiinni suunnitelmista? Toisaalta sopivaa hetkeä ei tule ehkä seuraavaan kuuteen vuoteen ja kotiinkaan ei viitsisi linnottautua, mutta hirvittää nuo uhmakohtaukset, jos ne tulevat väärässä paikassa väärään aikaan. Hyvistä neuvoista kiitollisena odottelen vastauksia...

 

[SmileX]

sanotaan että 'se ei pelaa joka pelkää' eikä mitään saa jos ei yritäkään!
mars matkaan, mikä on kokemus jo sinäkkään ja tekee hyvää kaikille!
Oikea asenne mukaan ja lasten ehdoilla reissuun, ei siihen kiukkuun kukaan kuole, jos sellaista tapahtuu ja lapsille suotakoot heidän käytöksensä
Meillä lapset mukana reissuilla myös ja ihme kyllä, suurilta kiukuilta on aina säästytty lomaillessa B)

 

[webmama]

Matkaan vaan - eihän se lapsi teidän matkasuunnitelmia voi estää. Kaikki matkakokemukset on vaan hyvää treeniä.

 

[hi-5]

Antaa pojan huutaa vaan, mitä enemmän kiinnitätte siihen huomiota, niin sitä enemmän huutaa. Matka sinänsä saataa olla jo niin jännä juttu, että unohtuu koko raivoaminen ja lentokoneeseen jotain pieniä yllätyksiä & omat pienet laukut (joissa muutama tärkeä lelu) mukaan, niin menee matkakin sutjakasti.

 

[krahu]

Matkalle vaan! Jos hyvin käy pojalla on niin paljon katseltavaa ja koettavaa ettei ehdi uhmailla

(jos huonosti käy on teidän koko loma pilalla, mutta yhtä pilalla olisi ollut kotona oloilu sitten ollut... )

 

[Footballers Wife]

Tulipa muistoja mieleen...! =) Olen ollut täpötäydessä lentokoneessa ja tarkemmin lentokoneen vessassa, kun meidän poika alle 3-vuotiaana sai aivan ihastuttavan kohtauksen B) Oli hätä ja housut jo nilkoissa, mutta pöntölle oli outoa istua eikä siis istuttu. No, ei saatu enää housujakaan takaisin jalkaan eli täysin pattitilanne. Poika raivosi ja potki vessan ovea ja lentoemännät kävivät jo välillä kyselemässä mitä siellä oikein tapahtuu. Luulivat vamaan, että pahoinpitelen poikaa. Oltiin siellä vessassa yli puol tuntia ja kauheaa meteliä riitti koko ajaksi... Sit onneksi lopulta tuli se kakkis. Sit kerran yhdellä kaupunkilomalla poika juoksi koko päivän karkuun tai sätki kiukkuisena rattaissa. Meni päivä täysin pilalle.

Mutta nämä on ainuita kertoja, kunmeilllä on ollut ongelmia lasten kanssa matkustaessa. Poika on todella vilkas ja aktiivinen ja se on vain nauttinut kun maisemat on vaihtuneet tiuhaan ja uutta näkemistä on riittänyt. Aika paljon olemmekin matkustelleet.

Kaiken A&O on huolehtia säännöllisistä ja riittävistä ruoka-ajoista ja -annoksista. Huoleti vain syöttää vaikka pelkkää penneä (meidän lasten suosikki), jos sillä saa mahan täyteen ja lapsen tyytyväiseksi. Toinen tärkeä juttu on riittävä uni. Eli ei missään nimessä liian aikaisia lentoja ja muutenkin mahdollisimman säännöllisesti nukkumaan. Nuo kaksi esimerkkiä alussa rikkoi juuri näitä sääntöjä. Lento oli liian aikainen ja tuo kaupunkiloma ei tarjonnut minkäänlaista päikkärimahdollisuuutta, koska olimme tsekanneet jo ulos hotellista. Ja oli h.emmetin huonot tuplarattaat silloin vielä...

Hyvää matkaa! =) Hyvin se menee, kun vain vanhemmat valmistautuu ja asennoituu oikein.

 

[äiti 40plusplus]

meillä on uhmistenkin kanssa matkustettu ja loppujen lopuksi on melkein paremmin mennyt kuin kotona. Sen verran mielenkiintoa ympärillä että "ei muista edes kiukutella"

 

[Cosmopolitan]

Meillakaan ei ole tarvinnut uhmakohtauksista pahemmin karsia matkoilla koskaan...! =)