O
onni on
Vieras
On yhä tiiviimmin kiteytynyt mieleen tarve hypätä pois oravanpyörästä ja uraputkesta. Inhoan työtäni ja työpaikkaani, vaikka tämä onkin monen unelma-ammatti. Minulla on toistuvasti syksyisin masennus ja psykologilla on päätelty että työpaikan vaihto voisi olla ainakin osa ratkaisua masennuskierteen loppumiseen. Nyt on taas masennus puskenut päälle kun työt alkoi viikko sitten ja ahdistaa ajatus siitä että olen taas täällä vuoden verran "vankina" erihenkisten ihmisten ja stressin keskellä.
Miehen kanssa haaveena olisi puolipäivätyö tai osa-aikatyö tai etätyö niin että voisi sitten viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Maalle muuttoa mieluillaan, omavaraisuutta ruoantuotantoon ja menot minimiin. Omien vanhempieni kanssa voisimme muuttaa yhdessä asumaan niin oltaisiin toinen toistemme tukena - me tukemassa vanhenevia ja vanhukset auttamassa lapsenhoidossa.
Nyt tuntuu niin älyttömältä olla täällä kaupungissa loukussa kuumassa kerrostalopätsissä sitä varten että voi saada enemmän palkkaa ja samalla voida henkisesti pahoin.
Miehen kanssa haaveena olisi puolipäivätyö tai osa-aikatyö tai etätyö niin että voisi sitten viettää enemmän aikaa perheen kanssa. Maalle muuttoa mieluillaan, omavaraisuutta ruoantuotantoon ja menot minimiin. Omien vanhempieni kanssa voisimme muuttaa yhdessä asumaan niin oltaisiin toinen toistemme tukena - me tukemassa vanhenevia ja vanhukset auttamassa lapsenhoidossa.
Nyt tuntuu niin älyttömältä olla täällä kaupungissa loukussa kuumassa kerrostalopätsissä sitä varten että voi saada enemmän palkkaa ja samalla voida henkisesti pahoin.