Usko parisuhteeseen mennyt

[yökkäävä]

Piiiitkä liitto takana ja siitä liuta lapsia. Mies on ihan ok, tekee kotona pihatöitä ym, laittaa ruokaakin ja on lasten kanssa. Rahatilanne on pitkään ollut tiukka ja stressi siitä valtava, ainakin minulla.
Rakkauselämää ei ole, mies haluaisi seksiä, mutta mä en enää pysty. Ei läheisyyttä, ei mitään. Tätä on jatkunut vuosia. Mies ei puhu tunteistaan tai mistään muustakaan. Odottaa, että kaikki parantuu itsestään.
Mä oon sanonu, että haluan ehkä eron. Mies ei sitä halua ja nyt ollaan taas puhumatta. Minä en enää ala lypsää sitä puhumaan, jos se ei kerran ite halua. Ollaan siis hiljaa. Ei me muutenkaan puhuta kuin lasten asioista ym arkipäiväisestä. Sitä ei mun elämä kiinnosta. Tai eihän mulla olekkaan muuta elämää kuin koti ja työ.
Mä en taida rakastaa tota enää, en ole rakastanu aikoihin. Me ollaan monesti oltu eroamispistees ja aina minun aloitteesta. Lapset ja pitkä yhteiselo taloineen on ollut riittävä syy jatkaa. Mutta kun aina päädytään tähän samaan. Ja koskaan mies ei puhu asioista minun kanssa ja ei ne näin parane. Mä oon nyt yrittänyt ihan tarpeeksi.
Mitä mä teen? Lähdenkö? Jäänkö tähän kuolleeseen elämään, jossa vanhemmat ei puhu keskenään ja lapsetkin sen jo tajuaa?
Mitä mä teen ja miten?
Ei ton kasn voi puhua, joskus aikoinaan ollaan käyty ulkopuolisen jutuis, mutta ei ollut siitäkään näemmä apua.

 

[erolapsi]

Mä yrittäisin vielä pelastaa suhteen. Painostaisin miestäkin tosissani yrittämään. Siinä vaiheessa kun tuntuu tuolta niin voi ottaa ne loputkin keinot käyttöön.

 

[Mirka H.]

Kyllä varmaan kannattaisi kuitenkin mennä vielä parisuhdeterapiaan. Miehesi siis haluaa jatkaa (mikä muuten sekin on jo sentään jotain), muttei puhu. Ymmärtääkö hän, että sinulle olisi tärkeää puhua ja puhumattomuus voi jopa maksaa liittonne, jossa hän siis kuitenkin haluaisi vielä pysyä? Tietääkö hän, mitä sinä haluat ja mikä on sinulle tärkeää liitossanne ja muutenkin? Mistä tiedät, ettei häntä oikeasti kiinnosta? Ehkä sinulla on oikein pätevätkin syyt ajatella, ettei häntä kiinnosta, mutta on parempi selvittää ja varmistaa kuin vain olettaa. Tulee kyllä vaikutelma, että keskusteluyhteyden herätteleminen olisi tilanteessanne ensiarvoisen tärkeää. Vaikka puhuminen ei heti luonnistuisi, kehottaisin siihen, ettet antaisi periksi. Voimia ja parempia aikoja toivotan.