Joo, hassu aloitus on suhteelle, varsinkin kun osittain miehen takia muutin uuteen kaupunkiin.
Kukaan ei ole koskaan katsonut mitaan minulle taroteista, mutta Nainen, jos viitsit ja osaat, niin otan myos nama neuvot vastaan.
Haluaisin kuitenkin sanoa sen, etta tama mies osaa olla myos hyva kuuntelija ja ystava, kiukutttelujen jalkeen leppyy nopeasti ja on hyvin huolehtivainen. Meilla on ihan samalainen huumorintaju ja muutenkin meilla sujuu kaikki (silloin kun olemme yhdessa) ihan ongelmitta.
Viela sellainen juttu, etta silloin kun olimme viela vain ystavia, eivat tarinat olleet mitenkaan erilaisia. Ystavystyimme ja vahitellen han alkoi uskoutua minulle vaimostaan ja pikkuhiljaa kertoi yha kauheampia kertomuksia riidoista ja viela kamalemmista jutuista lapsen edessa. Tama siis kaikki ennen kuin tajusimme olevamme kiinni toisissamme. En mitenkaan suunnitellut koko juttua, vaan lahdimme ihan kaveripohjalta hommaan.
Mies ei ole mitenkaan erityisen tunteellinen, kertoo enemman elein ja teoin kuin sanoin. Ehka kaunein asia minka han on minulle sanonut oli yhden illallisen jalkeen, kun olimme ensin alkupaloista saakka nauraneet yhdessa niin etta pyota heilui, etta koskaan vaimonsa kanssa ei ole nauranut nain paljon tai viettanyt tallaista iltaa. Tama vakavalla naamalla ja hiljaisella aanella. Siksi uskon, koska muuten mies on ainainen irvileuka. Kutsuu minua omaksi 'tyhmaksi blondikseen' ja 'aaliokseen' enemman kuin kullakseen. Toki kullakseenkin, mutta enemman tunteita valitamme toisillemme paivittain 'irvaillen' hyvassa hengessa.
Miehen luonteesta viela sen verran etta seka han etta mina olemme kauriita. Siis jukuripaita. Mina tosin olen mukautuvaisempi ja kinojen jalkeen se lepyttelija, aina.
En oikein osaa sanoa, mita aion tehda asian suhteen. Toisaalta itse uskon tuntevani hanet aika hyvin, mutta tuo lyomisjuttu pelottaa. Itse olen pitkaan ollut sinkkuna ja harmittaa hirveasti, jos kaikki nyt kaatuu tuollaiseen.
Ottaakohan tasta kukaan selvaa?
