Uskoisinko miehen tarinan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Niipa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

Niipa

Vieras
Mieheni jäi kiinni suhteesta, kun unohti sähköpostinsa auki. Olin saanut vihjeitä jo aiemminkin epäilystä. Sähköposteissa terveisiä lähetettiin sun sille ja muisteltiin ihania pyörryttäviä hetkiä ja haukuttiin omia ja toistensa puolisoita.
Mies sanoi, että suhde oli täysin platoninen, kerran on suukko poskelle annettu. Työmatkoja tämän kanssa on ollut ja puolisoidensa haukkumisista yhteinen sävel löytyi heidän välillään jo vuosia sitten. Mitä mieltä ellit, voiko 40-kymppiset viettää öitään yhdessä ja keskittyä vain surkeiden ihmisten haukkumiseen. Ja ylipäätään, antaisitko anteeksi sen, että yksityisasianne, myös intiimit, on ollut käsittelyssä yksipuolisesti käsiteltyinä. Pakko laittaa kevennykseksi miehen lausahdus; muuten ihan ok nainen, mutta haisee pahalle, ei hän sellaisen kanssa voisi olla. Tästä on nyt jonkin aikaa, mutta asia on vielä käsittelemättä lopullisesti. Mies on järkähtämätön kannassaan ja anteeksi on pyytänyt haukkumisiaan.
 
Kuulostaa mieheltä joka pelaa molempiin suuntiin. Toisten intiimiasioiden levittely on aika vakava luottamuksen rikkominen, itse en osaisi luottaa enää pätkääkään tällaiseen ihmiseen.

Jos mies pystyy haukkumaan sekä sinua että toista naista toisillenne, hän ei ole rehellinen. Jos tämä nainen haisee pahalle niin mitähän kaikkea ominaisuuksia hän sinusta on tälle naiselle haukkunut?

Olen pahoillani puolestasi, että miehesi on toiminut näin.
 
No voi surkeus, vai haisee pahalle. Joskus voi pelata itsensä pihalle. Miehesi taisi siinä juuri onnistua. Tietysti sinä voit hänen huoltajanaan jatkaa ruokahuoltoa ja vaatehuoltoa, mutta luottamus pitää rakentaa aivan alusta, ja se vaatii petturin täydellistä antautumista ja katumista.
 
voin tietysti sanoa vain omasta puolestani, mutta en enää luottaisi. Mies on täysin kaksinaamainen. Pelkästään jo tuo kommentti "haisee pahalle" paljastaa hänen luonteensa.

Tosi kurja juttu:(
 
Kaikkeen pöyristyttävään voi suhteessaan joutua. Tämä on yksi esimerkki. Kovin haiskahtaa tutulta. Selityksiä löytyy jos jonkinmoisia, vaikka olisi mies tavoitettu haaskan päältä. On muuten täytynyt olla lähikontakti päästäkseen aistimaan pahan hajun. Harva nainen haisee selvästi pahalle metrin päähän. Tulkitsit itse tuon hajun itselle myönteiseksi? Vai sanoiko mies, että sinä haiset hyvälle tai paremmalle?

Tässä on selvä peli, koska olet sen itse omin silmin lukenut ja sen lisäksi kuullut miehen kommentit. Hän ei arvosta sinua naisena eikä vaimona, puolisona, kun vielä tunnustaa arvostelevansa ja haukkuvansa sinua ulkopuoliselle. Tietenkin jokaisessa voi olla jotain puutteita ja korjattavaa, mutta eikö se pitäisi ensin esittää asianomaiselle itselleen eikä mustamaalla sinua ulkopuolisille, vieläpä työkaverilleen, siis puolitutulle, joka pystyy sinut helposti identifioimaan. Joskus tuntuu, että tällaisissa tapauksissa olisi riittämiin jopa maineenkin pilaamista.

Suorastaan järkyttävää, mitä nainen voi joutua parisuhteessaan(kin) kohtaamaan ja kärsimään! Yleensä nainen ei kuitenkaan havaitse tätä, vaan sietää ja yrittää tulkita kaiken parhain päin viimeiseen asti. Että mies muka katuu! Pieni anteeksipyyntö ja halaus muka korvaisi tuollaisen perustavan laatuisen pettäminen ja vähättelyn. Sillä mies yrittää vain rauhoittaa ja ehkäpä pidentää pelin väliaikaa itselleen suotuisaan suuntaan.

Itse tekisin tässä vaiheessa selvän pesäeron jo oman terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi. Ehkäpä lähtisin omalle lomalle, poistuisin paikalta joko itse tai mahdollisesti lasten kanssa. Ymmärrän, että tämä ehdotus on monelle naiselle vaikea toteuttaa. Kokemuksesta tekisin kuitenkin noin. Hylkäisin miehen, osoittaisin hänelle selvästi hänen ala-arvoisen käytöksensä. On virhe jäädä odottamaan anteeksipyyntöä ja katumusta. Se tulee, jos on tullakseen, kun tosi on kyseessä. Tai sitten ei.

Lähtemisestä ja paikalta poistuminen on monen miesten tapa selvittää asioita ja välirikkoa. Se saa naisen ja lapset pelkäämään ja kauhun valtaa, kokemaan itsensä totaalisesti hylätyiksi ja sitten anelemaan miehen paluuta olemalla kiltti, huomioiva ja turhaan ärsyttämättä. Siis totaalista henkistä väkivaltaa yleensä siltä pettäjältä, vaikka petetyn pitäisi se anteeksipyyntö saada. Mutta tällaista vääristynyttä on parisuhdepeli tavallisesti. Vain oman kokemuksen kautta, ajan myötä sen voi tajuta.
 
No voi surkeus, vai haisee pahalle. Joskus voi pelata itsensä pihalle. Miehesi taisi siinä juuri onnistua. Tietysti sinä voit hänen huoltajanaan jatkaa ruokahuoltoa ja vaatehuoltoa, mutta luottamus pitää rakentaa aivan alusta, ja se vaatii petturin täydellistä antautumista ja katumista.

Haluaisi kysyä, miten sinun mielestäsi, pitäisi tässä (tämän kaltaisissa) pettämisissä ja suhteen tilanteissa toimia? Tuot vahvasti esiin sitä, ettei perhettä pitäisi rikkoa lasten vuoksi (tai ylipäätään rikkoa suhdetta). Pitäisikö pettämiset aina tulkita hairahdukseksi ja odottaa vain anteeksipyyntöä? Jotkut osaavat anteeksipyynnön helposti tai ainakin niin, että nainen yrittää saada kuulostamaan miehen puheet sellaisiksi ja itselle myönteisesti, vaikka mitään todellista katumusta ja muutosta ei tapahdu miehen sisimmässä. Kuinka kauan on sopivaa odottaa ja asettaa itsensä alttiiksi uusille loukkauksille?

Minusta ensimmäinen ja suurin loukkaus ja ylitse käveleminen on se ensimmäinen pettäminen tavalla tai toisella. Sen jälkeen alkaa peli, jossa katsotaan kumpi voittaa, kumpi alistuu. lasten kannalta pelin kehittyminen on kaikkein vaarallisinta persoonallisuutta muokkaavaa henkistä väkivaltaa. Toinen tai molemmat vanhemmat hallitsevat tilannetta uhalla, pelolla, alistamisella. Ole kiltti, niin kaikki on hyvin, Älä ärsytä, älä riitele, muuten menetät vanhempasi. Tulet hylätyksi ja jätetyksi ihan konkreettisesti, vaikka muutoinkaan vanhemmilta ei liikene aikaa muuhun kuin oman peliasetelman viilaamiseen, miten voisi olla suosiollinen toiselle tai riittävän katuva. Koko tunneilmasto on toisten huomioimista, ei omia aitoja tunteita. Vihaa ei saisi olla, mutta tuskin on rakkauttakaan. Sellaista perheen sisäistä lobbausta enimmäkseen, jossa pitää osata ja tietää rajat :).
 
Viimeksi muokattu:
No, se oli tässä tapauksessa mies joka on jo rikkonut teidän perheen. Se että joku ottaa eron on vain reaktio siihen että joku on mennyt rikkomaan perheen.

Kyse on sinun ja lasten henkisestä hyvinvoinnista. Sinä et selkeästikään voi hyvin. Onko se sinua kohtaan oikein, että patoat tämän asian perheen yhdessäpitämisen vuoksi? Mitä lapset saavat tällaiselta isältä? Vaistoavatko lapset tämän henkisen pelin ja alkavat voida sen vuoksi pahoin?

Joskus rikkoutunutta asiaa ei saa kuntoon. Ja jos saa, siihen jää iäisesti säröt. Miehesi ei selkeästi ole asioiden tasalla eikä vaikuta henkilöltä jonka kanssa voisi jatkaa tasapainoista parisuhdetta sekä perhe-elämää.

Pöyristyttävää ettei miehesi edes pyydä anteeksi. Todellisen anteeksipyynnön kyllä aistii ja tuntee. Jos hän ei koe tehneensä mitään väärää, niin missähän mahtaa hänen moraaliset rajat ollakaan? Vai onko niitä lainkaan?
Jos miehesi heräisi tähän todellisuuteen ja olisi aidosti pahoillaan sekä ottaisi opikseen, mahdollisuuksia ehkä olisi. Mutta tuolla linjalla hän kerjää vain perheen hajottamista.
 
Olisit toki kysynyt, mikä paikka siinä naisessa pahalle haisee??
Entinen mies oli oikein hyvä tuossa hommassa, siis silitteli kahta kissaa yhtä aikaa ja osasi puhua molemmille, oikeilla sanoilla. Voi sitä surkeaa ihmista ja anteeksi anelun määrää, kun paljastuikin...mutta hänen anteeksi pyyntönsä olikin pelkkää sanahelinää, anteeksi saatuaan rinta rottingilla, kohti uusia seikkailuja. Hänelle anteeksisaaminen tarkoitti, että entiset on nyt haudattu ja unohdettu, on lupa tehdä uusia...mutta nainenhan antaa anteeksi, muttei unohda koskaan, eikä liian monta kertaa edes anna anteeksikaan.
Kuka sen perheen ja suhteen rikkoo? Jos pettäjällä ei ole selkärankaa, niin sen toisen osapuolen pitäisi olla jämympi, eikä alkaa leikkimään parisuhteessa olevan, jopa perheellisen kanssamutta useinkaan niin ei ole, vaan sormella osoitettavaksi syylliseksi, perheen hakjottajaksi jää petetty, kun hän ei alakkaan toista viulua soittamaan. Nämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.
 
Hän ei kadu suhdettaan naiseen, vaan on jollain tasolla ylpeä siitä. Hänestä hän ansaitsi sielunsisaren, joka ymmärtää häntä ja inhottavasti sanottuna tukee miestä ajatuksissaan, että vaimo on kauhea. Se että olen nähnyt osan hänen lauseistaan sai hänet pyytämään anteeksi. Niin loukkaavia ne oli. Hän on muutenkin harrastanut oman pesän likaamista ja olen toivonut sen lopettavan. Toki ollaan sovittu, että kontaktit loppuvat nyt tähän, jos perhe-elämä ylipäätään voi jatkua. Kun mies innostuu kotona arvostelemaan rumin sanoin väkisin tulee mieleen, että rohkaisua ajatuksilleen on jostain saatu. Se tuntuu traumaattisen pahalta. Ei pääse edes puolustautumaan mitä minusta kerrotaan. Mutta onko sillä enää väliä?
 
Olisit toki kysynyt, mikä paikka siinä naisessa pahalle haisee??
Entinen mies oli oikein hyvä tuossa hommassa, siis silitteli kahta kissaa yhtä aikaa ja osasi puhua molemmille, oikeilla sanoilla. Voi sitä surkeaa ihmista ja anteeksi anelun määrää, kun paljastuikin...mutta hänen anteeksi pyyntönsä olikin pelkkää sanahelinää, anteeksi saatuaan rinta rottingilla, kohti uusia seikkailuja. Hänelle anteeksisaaminen tarkoitti, että entiset on nyt haudattu ja unohdettu, on lupa tehdä uusia...mutta nainenhan antaa anteeksi, muttei unohda koskaan, eikä liian monta kertaa edes anna anteeksikaan.
Kuka sen perheen ja suhteen rikkoo? Jos pettäjällä ei ole selkärankaa, niin sen toisen osapuolen pitäisi olla jämympi, eikä alkaa leikkimään parisuhteessa olevan, jopa perheellisen kanssamutta useinkaan niin ei ole, vaan sormella osoitettavaksi syylliseksi, perheen hakjottajaksi jää petetty, kun hän ei alakkaan toista viulua soittamaan. Nämä on niitä ikuisuuskysymyksiä.

En todellakaan tuota kysymystä heitä. Pahinta minussa miehestä on juuri vittuilun taito sanojensa mukaan, ja jos tuon kysymyksen heittäisin, hän kertoisi ilkeydestäni ympäri maailman. Lisäksi tiedän, että tavarat lentäisivät kodissamme pitkin seiniä ja pitkä agressiivisuuden aika alkaisi. Toki kysymyshän on täysin oikeutettu ja perusteltu. Olen tainut joutua aika alistetuksi, kirjoittaessani huomaan itsekin...
 
Viimeksi muokattu:
Toki kysymyshän on täysin oikeutettu ja perusteltu. Olen tainut joutua aika alistetuksi, kirjoittaessani huomaan itsekin...

Nyt häntä pystyyn aloittaja! Jos jatkat suhteessasi, älä märehdi miehesi tekemisiä, mikäli edelleenkin suhteessanne jatkat. Jos annat anteeksi, unohda toisen tekemiset.

Voit hyvin valita myös sen, että otat ja lähdet. Niin on moni meistä muistakin tehnyt. Jälkikäteen enää ihmettelee, että kuinka tuollaistakin joskus pidin rakkautena...
 
Viimeksi muokattu:
Haluaisi kysyä, miten sinun mielestäsi, pitäisi tässä (tämän kaltaisissa) pettämisissä ja suhteen tilanteissa toimia? Tuot vahvasti esiin sitä, ettei perhettä pitäisi rikkoa lasten vuoksi (tai ylipäätään rikkoa suhdetta). Pitäisikö pettämiset aina tulkita hairahdukseksi ja odottaa vain anteeksipyyntöä? Jotkut osaavat anteeksipyynnön helposti tai ainakin niin, että nainen yrittää saada kuulostamaan miehen puheet sellaisiksi ja itselle myönteisesti, vaikka mitään todellista katumusta ja muutosta ei tapahdu miehen sisimmässä. Kuinka kauan on sopivaa odottaa ja asettaa itsensä alttiiksi uusille loukkauksille?

Minusta ensimmäinen ja suurin loukkaus ja ylitse käveleminen on se ensimmäinen pettäminen tavalla tai toisella. Sen jälkeen alkaa peli, jossa katsotaan kumpi voittaa, kumpi alistuu. lasten kannalta pelin kehittyminen on kaikkein vaarallisinta persoonallisuutta muokkaavaa henkistä väkivaltaa. Toinen tai molemmat vanhemmat hallitsevat tilannetta uhalla, pelolla, alistamisella. Ole kiltti, niin kaikki on hyvin, Älä ärsytä, älä riitele, muuten menetät vanhempasi. Tulet hylätyksi ja jätetyksi ihan konkreettisesti, vaikka muutoinkaan vanhemmilta ei liikene aikaa muuhun kuin oman peliasetelman viilaamiseen, miten voisi olla suosiollinen toiselle tai riittävän katuva. Koko tunneilmasto on toisten huomioimista, ei omia aitoja tunteita. Vihaa ei saisi olla, mutta tuskin on rakkauttakaan. Sellaista perheen sisäistä lobbausta enimmäkseen, jossa pitää osata ja tietää rajat :).

Ap:n pitäisi erota. Kuulostaa sairaalta tilanteelta. En sano miestä n-kirjaimella alkavaksi p..seksi, mutta mieleni tekisi.
 
Viimeksi muokattu:
Ap:n pitäisi erota. Kuulostaa sairaalta tilanteelta. En sano miestä n-kirjaimella alkavaksi p..seksi, mutta mieleni tekisi.

Olen samaa mieltä, että ap:n pitäisi erota. Vuosien ajan kestänyt `salasuhde´ osoittaa jo sen, että oma suhde ei ole toiminut vastavuoroisesti syystä tai toisesta aikoihin. Ehkä toinen osapuoli on yrittänyt korjata suhdetta tuloksetta, koska suhde työtoveriin on jatkunut. Mutta pystyykö ap oikeasti eroamaan? Siten, että kykenee myöntämään, ettei oma avioliitto ole toiminut ja pystyy päästämään toisen `vapaaksi´, sekä samoin itse jatkamaan elämää rakentavalla tavalla. Syyllisten etsiminen on turhaa ja kohdistaa vain energiat muuhun kuin toimivaan ja hyvältä tuntuvaan ratkaisuun.
 
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä, että ap:n pitäisi erota. Vuosien ajan kestänyt `salasuhde´ osoittaa jo sen, että oma suhde ei ole toiminut vastavuoroisesti syystä tai toisesta aikoihin. Ehkä toinen osapuoli on yrittänyt korjata suhdetta tuloksetta, koska suhde työtoveriin on jatkunut. Mutta pystyykö ap oikeasti eroamaan? Siten, että kykenee myöntämään, ettei oma avioliitto ole toiminut ja pystyy päästämään toisen `vapaaksi´, sekä samoin itse jatkamaan elämää rakentavalla tavalla. Syyllisten etsiminen on turhaa ja kohdistaa vain energiat muuhun kuin toimivaan ja hyvältä tuntuvaan ratkaisuun.

Niin ja se toimiva ratkaisu on pelastaa itsensä ja muut. Palkintona on huomata, että elämä voi olla hienoa, ilman pelkoa ja tuskaa. Ja tämä tapahtuu niin, että repäisee itsensä irti ensin henkisellä tasolla ja sitten fyysisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Paska osaa paskantaa lähipiirinsäkin.Siinä mielessä tuo pahalta haiseva suhde taitaa olla niin kuin vakka ja kansi kamaa.

Itse en antaisi anteeksi jos intiimiä juttujamme jaettaisiin muille varsinkaan sille naiselle. Tosin paljon on tullut kuultua vuosien varrella yksi urpo iskemisyrityksien lomassa mm. haukkui vaimonsa tavaran liian käytetyksi, väljäksi joten hän ei siihen enää koske.

Siksi sinkku naisen olisi pitänyt häntä auttaa. ;)

On ihan uskomattomia jotkut miehet miten kehtaa uhoa riittää.

Minä kanssa sanoisin että paskasta eroamalla voi saada jopa muunlaisenkin miehen kun paskan tai kusipään. On niitä fanta miehiäkin olemassa . Onneksi..


Niin ja se toimiva ratkaisu on pelastaa itsensä ja muut. Palkintona on huomata, että elämä voi olla hienoa, ilman pelkoa ja tuskaa. Ja tämä tapahtuu niin, että repäisee itsensä irti ensin henkisellä tasolla ja sitten fyysisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Niin ja se toimiva ratkaisu on pelastaa itsensä ja muut. Palkintona on huomata, että elämä voi olla hienoa, ilman pelkoa ja tuskaa. Ja tämä tapahtuu niin, että repäisee itsensä irti ensin henkisellä tasolla ja sitten fyysisesti.

Näin se juuri menee minustakin - todellakin. Esittämäsi toimivan ratkaisun tapahtumisen myötä jokaisella osapuolella on mahdollisuus ihmiseä kasvuun ja yhteiseen onneen. Ja hienoa, jos osapuolet voivat tehdä sen edelleen yhdessä toisia kunnioittaen ja loukkaamatta. Vapaina pelosta ja tuskasta, kuten sanoit. Aivan näin.
 
Viimeksi muokattu:
Jos oletetaan, että mies on "narsku", maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Mies, joka ei ole koskaan väärässä ja mies, joka sanoo joka asiaan "oman oikean näkemyksen". Niin tämä mies joutuu kahnauksiin niiden kanssa, jotka pitävät päänsä ja omat oikeutensa. Tästä syntyy kinat ja haukkumiset, mutta tietysti, jos alistuu , niin silloin ei edes riidellä.

Ap voimia sulle, on tämäkin juhannusaatto, kaikesta huolimatta hyvää Juhannusta.
 
Jos oletetaan, että mies on "narsku", maailman napa, jonka ympärillä kaikki pyörii. Mies, joka ei ole koskaan väärässä ja mies, joka sanoo joka asiaan "oman oikean näkemyksen". Niin tämä mies joutuu kahnauksiin niiden kanssa, jotka pitävät päänsä ja omat oikeutensa. Tästä syntyy kinat ja haukkumiset, mutta tietysti, jos alistuu , niin silloin ei edes riidellä.

Ap voimia sulle, on tämäkin juhannusaatto, kaikesta huolimatta hyvää Juhannusta.

haisee, niin se on kyllä tämän ketjun aloittajan mies! ja tosi pahasti!
 
Viimeksi muokattu:
Olen samaa mieltä, että ap:n pitäisi erota. Vuosien ajan kestänyt `salasuhde´ osoittaa jo sen, että oma suhde ei ole toiminut vastavuoroisesti syystä tai toisesta aikoihin. Ehkä toinen osapuoli on yrittänyt korjata suhdetta tuloksetta, koska suhde työtoveriin on jatkunut. Mutta pystyykö ap oikeasti eroamaan? Siten, että kykenee myöntämään, ettei oma avioliitto ole toiminut ja pystyy päästämään toisen `vapaaksi´, sekä samoin itse jatkamaan elämää rakentavalla tavalla. Syyllisten etsiminen on turhaa ja kohdistaa vain energiat muuhun kuin toimivaan ja hyvältä tuntuvaan ratkaisuun.

Näen tässä miehen puolustamista, vaikka syyllisiä ei pitäisi ollakaan! Onko avioliitto sellainen sitoumus, että siitä pitää päästää vapaaksi? Tuskin mies on missään vankilassa ollut, koska on voinut luoda pitkäaikaisen suhteen ja kirjoitella sähköposteja kotona. Vastavuoroisuutta on turha odottaa, jos TOINEN tai kumpikaan ei ole sitoutunut yhteiseen elämään ja toisen arvostukseen.

Sitten tuo fraasi, ettei syyllisiä pidä etsiä. Miksei, jos sellainen on kaiken moraalin mukaan osoitettavissa selvästi. Vaikka pettäminen avioliitossa ei enää ole rikos kuten aiemmin, on se edelleen sellainen sitoumus, jossa virallisesti on luvannut yhteisestä elosta kuin myös kunnioittaa toista. Lupaus on rikottu. Vääristyneitä juttuja on eroissa sellaiset, että petetty olisi itse syyllinen, aiheuttanut pettämisen. "Täytyyhän sitä jotain vikaa olla, jos toinen pettää." Tässä "Viilan" kommentissa kai tausta-ajatuksena on juuri tuo.

Ja mikä olisi se toimiva ja hyvältä tuntuva ratkaisu? Aika harvoin sellaista oikeasti on. Kenen näkökulmasta toimiva ja hyvä? Miehenkö, joka saisi vapautensa ja vapautettaisi vastuista. Vai tämän toisen "haisevan" naisen näkökulmaako haetaan? Ettei vain tulisi riitaa ja menetyksiä sivusuhteeseen. Petetyltä yleensä odotetaan mahdottomia: sietämistä, anteeksiantoa, itsehillintää, ymmärtämistä, tasapuolisuutta, pettäjien kunnioittamista ja yhteistoimintaa eron jälkeenkin. Eikö siinä on liikaa yhdelle ihmiselle?
 
Viimeksi muokattu:
Oletko antanut miehelle aihetta vieraissakäymiseen haukkumisen lisäksi?

Onko pölhömpää kuultu; "antanut aihetta vieraissa käymiseen ja haukkumiseen". Ei ole fiksu vastaveto tuo mihinkään, vaan jos kotona jokin ahdistaa niin siellä ne asiat myös selvitetään. Tai sitten erotaan jollei enää ole mitään minkä takia jatkaa.
Tasapainoisen ihmisen ei tarvitse lähteä moisiin kostotoimenpiteisiin.
 
Viimeksi muokattu:
Onko pölhömpää kuultu; "antanut aihetta vieraissa käymiseen ja haukkumiseen". Ei ole fiksu vastaveto tuo mihinkään, vaan jos kotona jokin ahdistaa niin siellä ne asiat myös selvitetään. Tai sitten erotaan jollei enää ole mitään minkä takia jatkaa.
Tasapainoisen ihmisen ei tarvitse lähteä moisiin kostotoimenpiteisiin.

En minä väittänyt, että pettäminen missään tilanteessa oikeutettua olisi. Ihmiset vain inhimillisessä heikkoudessaan moiseen sortuvat, jos oma kumppani ei ole halukas tarpeita tyydyttämään kykyjensä mukaan. Ja tietysti silloin pitäisi olla selkärankaa ja erota, jos ei ole tyytyväinen eikä asiat puhumallakaan parane.

Valitettava tosiasia vain on, että moni silti pettää. Ja tarkoitukseni oli muistuttaa, että asiaan voi vaikuttaa omallakin käytöksellään. Tämä tuntuu monelta pihtarilta ja seksillä kiristäjältä unohtuneen.
 
Viimeksi muokattu:
En minä väittänyt, että pettäminen missään tilanteessa oikeutettua olisi. Ihmiset vain inhimillisessä heikkoudessaan moiseen sortuvat, jos oma kumppani ei ole halukas tarpeita tyydyttämään kykyjensä mukaan. Ja tietysti silloin pitäisi olla selkärankaa ja erota, jos ei ole tyytyväinen eikä asiat puhumallakaan parane.

Valitettava tosiasia vain on, että moni silti pettää. Ja tarkoitukseni oli muistuttaa, että asiaan voi vaikuttaa omallakin käytöksellään. Tämä tuntuu monelta pihtarilta ja seksillä kiristäjältä unohtuneen.

Suo anteeksi, en varsinaisesti tarkoittanut vastauksellani sinua/kommenttiasi -sillä tottahan se on mitä sanot.
Se vain on jotenkin niin käsittämätöntä miksi ihmiset toimivat noin. Siis jos toinen on vaikkapa ns. "pihtari" niin eipä se siitä pettämällä kummene ja miksi haluaisi elää puolielämää sellaisen ihmisen rinnalla. Itselleni ainakin vieraissa koluaminen olisi jotenkin vajaata, kun samalla on tyytymätön puolisoonsa jonka luo sitten palaa vetämään teatteria. Ei sitä jatkamista voi oikein perustella millään, jollei asioista pääse puhumalla selvyyteen.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä