H
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Hui kauhistus!
Jos mies joskus alkaisi latelemaan, miten täydellisen sopiva ja jumalainen ihminen hänen rinnallaan olen ja miten hänen elämältään katoaisi pohja, jos minä kuolisin, niin...no en tiedä. Kokisin, ettei miehelläni ole aivan kaikki muumit enää laaksossa ja ehdottaisin hänelle jonkinlaista terapiaa. Tuonkaltainen läheisriippuvuus ja takertuminen toiseen ihmiseen ei voi olla aivan tervettä.
Älä ota tätä henkilökohtaisen loukkauksena kuitenkaan. Uskon ja ymmärrän, että kovin moni muu ihminen (ehkä sinäkin) ajattelee samalla tapaa mun ajattelumallistani.
Monen mielestä olen varmasti hyvin kylmä ihminen, joka ei osaa rakastaa, eikä ymmärrä mitä tosirakkaus on jne. Mutta mulle nyt ei vaan niin millään muotoa ole luonnollista "hypätä kenenkään syliin täysin vietäväksi". Koen vahvaa halua rakentaa itse oman elämäni pohjan ilman, että se on 100% riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä. Koen myös vahvaa halua pitää itse elämäni ohjia käsissäni. Ei kokonaan, mutta suurimmilta osin. Ja näin sen mielestäni pitäisi ihan kaikkien kohdalla mennä.
Mutta tässä sen taas näkee. Meitä on niin kovin moneksi. Ja varmasti siis löytyy noin miljoona eri sävyä vielä tästä meidän välistämmekin.
Tuonkaltainen läheisriippuvuus ja takertuminen toiseen ihmiseen ei voi olla aivan tervettä.
Hui kauhistus!
Jos mies joskus alkaisi latelemaan, miten täydellisen sopiva ja jumalainen ihminen hänen rinnallaan olen ja miten hänen elämältään katoaisi pohja, jos minä kuolisin, niin...no en tiedä. Kokisin, ettei miehelläni ole aivan kaikki muumit enää laaksossa ja ehdottaisin hänelle jonkinlaista terapiaa. Tuonkaltainen läheisriippuvuus ja takertuminen toiseen ihmiseen ei voi olla aivan tervettä.
Älä ota tätä henkilökohtaisen loukkauksena kuitenkaan. Uskon ja ymmärrän, että kovin moni muu ihminen (ehkä sinäkin) ajattelee samalla tapaa mun ajattelumallistani.
Monen mielestä olen varmasti hyvin kylmä ihminen, joka ei osaa rakastaa, eikä ymmärrä mitä tosirakkaus on jne. Mutta mulle nyt ei vaan niin millään muotoa ole luonnollista "hypätä kenenkään syliin täysin vietäväksi". Koen vahvaa halua rakentaa itse oman elämäni pohjan ilman, että se on 100% riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä. Koen myös vahvaa halua pitää itse elämäni ohjia käsissäni. Ei kokonaan, mutta suurimmilta osin. Ja näin sen mielestäni pitäisi ihan kaikkien kohdalla mennä.
Mutta tässä sen taas näkee. Meitä on niin kovin moneksi. Ja varmasti siis löytyy noin miljoona eri sävyä vielä tästä meidän välistämmekin.
Hui kauhistus!
Jos mies joskus alkaisi latelemaan, miten täydellisen sopiva ja jumalainen ihminen hänen rinnallaan olen ja miten hänen elämältään katoaisi pohja, jos minä kuolisin, niin...no en tiedä. Kokisin, ettei miehelläni ole aivan kaikki muumit enää laaksossa ja ehdottaisin hänelle jonkinlaista terapiaa. Tuonkaltainen läheisriippuvuus ja takertuminen toiseen ihmiseen ei voi olla aivan tervettä.
Älä ota tätä henkilökohtaisen loukkauksena kuitenkaan. Uskon ja ymmärrän, että kovin moni muu ihminen (ehkä sinäkin) ajattelee samalla tapaa mun ajattelumallistani.
Monen mielestä olen varmasti hyvin kylmä ihminen, joka ei osaa rakastaa, eikä ymmärrä mitä tosirakkaus on jne. Mutta mulle nyt ei vaan niin millään muotoa ole luonnollista "hypätä kenenkään syliin täysin vietäväksi". Koen vahvaa halua rakentaa itse oman elämäni pohjan ilman, että se on 100% riippuvainen kenestäkään yksittäisestä ihmisestä. Koen myös vahvaa halua pitää itse elämäni ohjia käsissäni. Ei kokonaan, mutta suurimmilta osin. Ja näin sen mielestäni pitäisi ihan kaikkien kohdalla mennä.
Mutta tässä sen taas näkee. Meitä on niin kovin moneksi. Ja varmasti siis löytyy noin miljoona eri sävyä vielä tästä meidän välistämmekin.
Se on aina kovin riskaabelia, jos toinen ihminen on koko elämä, sillä jonain päivänä se toinen ihminen saattaa kadota siitä. Mitä sitten jää jäljelle? Olisi kannattavampaa rakentaa elämä oman itsensä pohjalle, sitä elämää täydentää sitten ne rakkaat ihmiset, joiden häipyminen jättäisi elämään aukon, mutta ei veisi elämältä pohjaa ja tarkoitusta.
Ei ole puolisoa ja jos joskus sellainen tuleekin, hän tuskin on Se.
Se nimittäin meni jo.
Minkä takia ne vaihtoehdot on laskea elämä täysin toisen ihmisen varaan tai olla elämättä tai elää huonossa parisuhteessa? Miksi ei voisi elää täyttä elämää, rakastaa ja olla hyvässä suhteessa, mutta silti pitää sen kaiken perustana omaa itseään, ei puolisoa?
En sano pahalla ilkeilläkseni, mutta jos asenteesi on tuo, niin varmasti se meni jo ja kukaan ei voi koskaan olla kummoinen enää. Mutta jos annat rakkaudelle mahdollisuuden, niin voit yllättyä. Voit tuntea suurempia tunteita kuin olisit koskaan kuvitellut, jos annat itsesi tuntea niitä tunteita. (En kyllä tiedä taustojasi, kunhan sanoin).
Ei ole Ainoaa ja Oikeaa, on vaan sopivia.
Tokihan illuusio siitä Oikeasta on mukava ajatuksena ja romanttinen.
Mieheni ja minä emme varmasti ole Oikeita toisillemme, mutta toisaalta suhteemme toimii. Niin kauan kuin suhteessa molemmilla on tilaa toteuttaa unelmiaan ja kasvaa ihmisenä, suhde on hyvä. Rakastamme toisiamme ja lapsi tulossa.
Emme aina ymmärrä toisiamme, exäni kanssa meillä oli sanaton ymmärrys toisiamme kohtaan ja olimme henkisesti täysin samalla aaltopituudella, mutta yllätys, suhde jarrutti meitä molempia joten ei se "sielunkumppanuus" ole aina hyvä asia.