uskotko yliluonnolliseen ja mikähän tämä kokemus sitten oli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En viitsi lukea kaikkia näitä tarinoita, koska skeptisyydestäni huolimatta nämä pirun jutut tulee minun uniini :D. Olen ollut aina herkkä kummitusjutuille ja pelkään kaikkea typerää vaikka tiedän että siinä pelkäämisessä ei ole mitään järkeä. Jotain neuroosijuttuja...

Mutta siis kuitenkin, aloitusviestissä on tosiaan mitä luultavammin kyse unihalvauksesta ja suurin osa näistä muistakin "yliluonnollisista" jutuista on aika yksinkertaisia kun niihin tietää ne "oikeat syyt". Todella iso osa kaikista oudoista tuntemuksista ja kokemuksista, dejà vusta jne. johtuu tosiaan siitä kun aivot tekee temppujaan. Ja ne kyllä tekee, aivot eivät toimi täydellisesti - toisaalta taas ne pyrkivät selittämään kaiken täydellisesti, minkä takia ne monesti antavat täysin väärää tietoa. Optiset harhat esimerkiksi, ihmisen tapa nähdä kasvot aina kuperina koska ihmisaivot eivät ymmärrä koveria kasvoja, magentaväri jota "ei ole olemassa" jne. Nämä on oikeastaan mielenkiintoisia juttuja, ja olisi ikävä jos noita asioita ei tutkittaisi, vaan uskottaisiin vaan "kummitusjuttuihin".

Sen kyllä uskon, että kaikkea ei vielä pystytä selittämään, mutta kaikki asiat varmasti ovat selitettävissä, jos meillä vain olisi tarvittavat välineet siihen.

En kuitenkaan halua tyrmätä kaikkien hurjia kokemuksia. Myönnän kyllä, että vaikea olisi olla uskomattakin joihinkin juttuihin, jos oikeasti kokisin todella vaikeita ja selittämättömiä asioita - jotka eivät ole pelkästään aistiharhoja. Nimittäin olen kyllä lapsena nähnyt ja kuullut ihmisiä, joita ei ole, löydän kuvioita ja kummallisia yksityiskohtia vieläkin (näitä neuroosijuttuja) ja tykkään kovasti sci-fistä ja fantasiasta viihteenä ja yhteiskunnan peilaajana.

unta ei tarkota että osaan sinä et! voi paska! viksas mies sanoo?
 
Mä jo luulin, et tää topic kuoli...
Mut no joo, kukin uskoo mihinkin.
Tiedän jo nyt, että ei varmaan kukaan usko meidän selittämätöntä tapahtumaa. Mulle onkin tärkeintä, että läheisimmät ihmiset uskovat ja kaikki, jotka minut tuntee, tietää että en ikinä valehtele mistään ja siitä syystä he uskovat ja sanovat itsekkin, että kylmät väreet tulee kun kerron sen heille. Mieheni on tosiaan myös skeptikko eikä usko tollasiin, mutta kyllä huomaa minun silmistäni, etten ole asiaa keksinyt päästäni... Jos edes mietin sitä "ihmistä", menen kananlihalle ja melkee tulee kyyneleet silmiit. Sen verran mua pelottaa toi tapahtuma näin jälkikäteen ja mä en yleensä pelkää mitään...

Pieni hetki menee, kun kirjoitan sen.
 
Jos joku keksii loogisen selityksen tälle,
kuuntelen sen ilomielin jotta saisin mielenrauhan! :)

(Nimet muutettu)

Minä olin silloin n. 11-vuotias. Käytiin uimassa ystäväni Lauran (7v) kanssa ja käppäiltiin kotia päin (n. 20min matka) yhtenä kesäiltana joskus 8 aikoihin. Asuimme samassa kerrostalossa. Jouduimme kävelemään lyhyen matkan metsän vierestä. Näimme jo kerrostalomme ja päätimme oikaista pientä polkua pitkin, näin teimme aina. Polku oli suht. pieni eikä paljoa vaikuttanut matkan nopeuttamiseen... Juuri kun käännyimme polulle, huomasimme tytön valkoisessa kaavussa, n. 3 metrin päästä polulta metsään päin. Kun kävelimme lähemmäks, huomasimme että sehän näyttää ihan Sannalta (9v, meidän yhteinen ystävämme)! Mutta tämä Sannan näköinen tyttö ei moikannut, ei hymyillyt, ei ollut vihainen tai surullinen. Ilme oli eloton ja kalpea, valkoinen kaapu yllään. Hän katso meitä heti, kun tulimme polulle ja katse seurasi meitä kun jatkoimme polkua eteenpäin. Sanoin Lauralle, et soita Sannalle ja kysy missä hän on. Laura soittaa ja Sanna vastaa; "Oon kotona katsomas äidin kaa telkkarii, kui?"..... Laura jäi sitten Sannan kanssa siihen puhumaan, kun minä katsoin tätä Sannan näköistä kaksoisolentoa suoraan silmiin. Edelleenkin hän vain seisoi siinä paikallaan, katso meitä, ei silmiään edes räpäyttänyt, suora katse oli kokoajan. Lopulta jatkoimme matkaa kotia kohti ja ennen kun menimme rappuun sisään, katsoin vielä (suora näköyhteys siihen polulle siitä kohtaa) sinne ja edelleenkin, hän katsoi meitä, vain katsoi, ei muuta.

Sanna on vielä tänä päivänä elossa ja ollaan ystäviä, joten ei ollut mikään "enne" että tulee esim. kuolemaan. Sannalla ei myöskään ole kaksoissiskoa. Mitä hittoa oikeesti!??? En saa ikinä muististani pois hänen elotonta ilmettään, sitä suoraa katsetta ja tieto siitä, että oikea Sanna oli kotona niin mikä ihme se oli? Ei ollut kummitus, sillä Sanna elää, joten en edes tiedä miksi häntä edes kutsuisin. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun kumpikaan meistä on mtn vastaavaa kokenut.
 
Kyllä energia liikkuu olimme missä tahansa. Olen kokenut monta kertaa ääniä ja kosketuksia yms. unissa tai puolivalveille, ja ihan yksinkin. Ei mitään pelättävää tuollaisissa. Uskon vahvasti telepatiaan elävien ja kuolleitten kanssa.
 
Mä jo luulin, et tää topic kuoli...
Mut no joo, kukin uskoo mihinkin.
Tiedän jo nyt, että ei varmaan kukaan usko meidän selittämätöntä tapahtumaa. Mulle onkin tärkeintä, että läheisimmät ihmiset uskovat ja kaikki, jotka minut tuntee, tietää että en ikinä valehtele mistään ja siitä syystä he uskovat ja sanovat itsekkin, että kylmät väreet tulee kun kerron sen heille. Mieheni on tosiaan myös skeptikko eikä usko tollasiin, mutta kyllä huomaa minun silmistäni, etten ole asiaa keksinyt päästäni... Jos edes mietin sitä "ihmistä", menen kananlihalle ja melkee tulee kyyneleet silmiit. Sen verran mua pelottaa toi tapahtuma näin jälkikäteen ja mä en yleensä pelkää mitään...

Pieni hetki menee, kun kirjoitan sen.

Ei sillä, että sillä olisi sinulle mitään väliä kun emme edes tunne toisiamme, mutta en minä ainakaan usko, että sinä valehtelet vaikka en uskokaan siihen, että kokemus oli yliluonnollinen. Uskon kyllä, että sinulle kokemus oli yliluonnollinen ja pelottava. En halua skeptisyydelläni vähätellä ihmisten kokemuksia tai tuntemuksia. Uskon vain, että asiaan on luonnollinen selitys.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Ei sillä, että sillä olisi sinulle mitään väliä kun emme edes tunne toisiamme, mutta en minä ainakaan usko, että sinä valehtelet vaikka en uskokaan siihen, että kokemus oli yliluonnollinen. Uskon kyllä, että sinulle kokemus oli yliluonnollinen ja pelottava. En halua skeptisyydelläni vähätellä ihmisten kokemuksia tai tuntemuksia. Uskon vain, että asiaan on luonnollinen selitys.

Siis en tiedä voiko se olla edes yliluonnollinen kun kyseessä EI ollut kummitus, aave, henki, enkeli jne... Vaan kopio tuntemastamme ihmisestä, joka ei ollut siinä ja joka oli "kuin kuollut". Joten en edes tiedä, miksi ton asian luokittelisin muuksi kuin selittämättömäksi. Kuuntelisin enemmän kuin mielelläni luonnollisen selityksen asialle.
 
Siis en tiedä voiko se olla edes yliluonnollinen kun kyseessä EI ollut kummitus, aave, henki, enkeli jne... Vaan kopio tuntemastamme ihmisestä, joka ei ollut siinä ja joka oli "kuin kuollut". Joten en edes tiedä, miksi ton asian luokittelisin muuksi kuin selittämättömäksi. Kuuntelisin enemmän kuin mielelläni luonnollisen selityksen asialle.

Te ootte auttaneet jotenkin tuota Sannaa, ehkä häntä uhkasi jokin ja te saitte viestin että Sanna tarvii huomiota. Itse tulkitsen kaiken nykyisin ns. energian välityksen ja energiahoidon kautta, siis tuollaiset kokemukset (mitä mulla ei vastavaa kyllä täysin ole) sekä uneni.
 
[QUOTE="vieras";25892087]Te ootte auttaneet jotenkin tuota Sannaa, ehkä häntä uhkasi jokin ja te saitte viestin että Sanna tarvii huomiota. Itse tulkitsen kaiken nykyisin ns. energian välityksen ja energiahoidon kautta, siis tuollaiset kokemukset (mitä mulla ei vastavaa kyllä täysin ole) sekä uneni.[/QUOTE]

Ei me tämän asian jälkeen muutettu mitään meidän ja Sannan välillä eli vanhaan tapaan leikittiin. Joten jos noin nyt olisi, miksi jäi yhteen kertaan?
 
LuvLucy: todella mielenkiintoinen ja pelottava tarina. En kyllä keksi mitään selitystä tuollaiselle. Yleensä kun on noista doppelgängereista lukenut, ne ovat olleet joko varoituksia tai sitten pahoja henkiä tekeytyneeksi joksikin oikeaksi ihmiseksi (siis en sano että uskon noihin juttuihin, mutta tuollaisia selityksiä olen lukenut joskus).

Tuosta sinun tarinastasi tekee erityisen pelottavan se, että se on niin selittämätön :-/ Jokin kummitus tms. olisi helpompi "ymmärtää" vaikka pelottaisikin.
 
[QUOTE="...";25892120]LuvLucy: todella mielenkiintoinen ja pelottava tarina. En kyllä keksi mitään selitystä tuollaiselle. Yleensä kun on noista doppelgängereista lukenut, ne ovat olleet joko varoituksia tai sitten pahoja henkiä tekeytyneeksi joksikin oikeaksi ihmiseksi (siis en sano että uskon noihin juttuihin, mutta tuollaisia selityksiä olen lukenut joskus).

Tuosta sinun tarinastasi tekee erityisen pelottavan se, että se on niin selittämätön :-/ Jokin kummitus tms. olisi helpompi "ymmärtää" vaikka pelottaisikin.[/QUOTE]

Arvaa vaa onko mulla ihanaa, kun muistan sen ilmeen niin selvästi nyt ja aina. Laura ei niinkään, olihan hän vasta 7-vuotias silloin, mutta muistaa myös sen valkoisen kaavun ja että oli elottoman oloinen.

Itsekin olen joskus kuullut noista varoituksista, että just esim. joku kuolee, mutta Sanna ei kuollut eikä kukaan muukaan... Jokaikinen vuos yritän saada asialle loogista selitystä, vaikka sieltä kummitusosaston puolelta, mutta ei en saa mtn selitystä mistään. En minkäänlaista. Se tekeekin asiasta niin sairaan pelottavan.
 
[QUOTE="vieras";25892123]Ajatuksilla on valtava voima. Ajattelethan tuota tapausta edelleen. Itse tiedät asian paremmin, jos osaat ja haluat käyttää intuitiotasi.[/QUOTE]

Edes intuitio ei tässä tapauksessa auta ikävä kyllä.
 
Millainen ihminen tuo Sanna oli / on? Onko mahdollista, että Lauran soitto jotenkin "pelasti" sen takaisin elämään (eli oliko yksinäinen, kiusattu, perheessä onglemia, mitään mikä selittäisi...?) Tosi outo tapahtuma muuten. Tavallisuudessaan ja arkipäiväisyydessään erityisen karmiva. :O
 

Yhteistyössä