Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Palleriina, mikä sai mielesi muuttumaan lapsen hankinnan suhteen?
Varmaan monen asian summa muutti mieleni. Mutta halusin suuren ja ILOISEN haasteen elämääni. Olen aikamoinen lonelyrider, omantienikulkija ja tähän ei vain sovi monikaan ihminen rinnalle.
Lopulta löysin miehen joka on kanssani siksi että rakastaa minua sellaisena kuin olen ja viiden yhdessäolovuoden jälkeen ja monien vuosien kestäneiden keskusteluiden jälkeen" Kuinka juuri me olisimme parempia vanhempia kuin kukaan muu ketä näemme..Kuinka paljon kunniallisempi lapsi meidän lapsestamme tulisi jne.. "
Ja kaiken sen jälkeen että emme koskaan halua lasta kumpikaan niin
hups huijakkaa yksi pääsiäinen melkein yhteen ääneen aloimme puhumaan että .. "Me haluataan lapsi.. tai siis kaksi lasta.."
Olin teetättänyt sterlisaation 26 vuotiaana joten lapsi siitettiin koeputkessa ja alkio istutettiin minuun. Ihan biologinen lapsi on, mutta tekemällä tehty. Tavallaan sekin sitoo minua jo lapseen. Todella koen että hän on tulossa ja toivottu.
Elämä ennen raskautta on ollut kiitettävän onnekasta aikuisiällä ja jännittävää. Mutta aika vaarallisesti olen elänyt kun yksin olen seikkaillut. Mieheni kanssa sitten koti-illat ja matkustelut noin muuten. Kuten sanoin.. harva mies kestäisi...
Nyt uskon 99,8% että pystyn kesyyntymään. Kaikki ovat vakuuttaneet minulle että rakastun niin umpihullusti lapseen/lapsiin että haluan olla heidän kanssaan ja en koskaan lähteä pois. Tuo mieskin.. tiedän että se on jo nyt loistoisä. Hhaha .. hoitaa jo mun oksennuksetkin ja ruokkimiset kun olen heikko.
Koko jutun pointti on se että uskon vakaasti pärjääväni äitinä.. Pieni pelko vain takaraivossa: "Entä jos sittenkin palaan entiseen.. Riittääkö empatiakykyni?"
Toivottavasti se on vain tervettä pelkoa. Olen kuitenkin realisti,vaikka optimisti.
Niin ja yksi ihana pointti vielä lisää.. Mistä taisin saada alkusysäyksen.. Kun katson appivanhempia ja omiani niin näen miten he nauttivat siitä kun heillä lapsia ( minut, veli ja tuo mies ja sen veli ). Olemme paljon yhteydessä anoppiloihin vaikka minulla äitini kanssa on usein jyrkkiä mielipide-eroja kun hän on väärässä :kieh:
