Uusi alku mahdollinen?

[Ylpeys on kylmä petikaveri]

Erosimme avomieheni kanssa puolitoista kuukautta sitten ihan yllättäen. Kaikenlaisia vaikeuksia oli osunut kohdalle jo sitä ennen, miehen työttömyys, miehen läheisten kuolemaa ja minun sairautta (parantuu leikkauksen jälkeen). Yllättäen mieheni ilmoitti, ettei enää jaksa olla kanssani ja että hän haluaa minut pois asunnostamme. Muutin pois järkyttyneenä.

Jälkikäteen mies on tavaroitani palautellessaan selittänyt, että ulkopuoliset vaikeudet aiheuttivat eromme ja että minun poismuuttoni tuli hänelle yllätyksenä. En kuulemma ollut tehnyt mitään virhettä, jonka takia hän olisi halunnut erota. Hän myös väitti rakastavansa minua, mutta teki selväksi, että hän ei enää halua olla parisuhteessa. Sitoutumisen pelko on liian suuri.

Olen kokoillut elämääni ja ihmetellyt kaikkea. Olin jotenkin uskonut, että mies tekisi paluun ja haluaisi olla kanssani. Siltä ei nyt kuitenkaan vaikuta. Jokin ei riitä, usko itseensä, toiseen tai sitten rakkautta ei vain enää oikesti ole.

Miten on, missä menee terveessä parisuhteessa kriisien hallinnan raja? Uskaltaako vielä tässä vaiheessa ottaa yhteyttä ja ehdottaa itse jatkamista vai loppuvatko vakavatkin parisuhteet todella näin? Haluaisin tehdä siipalleni tiettäväksi, että rakastan häntä niin paljon ja että hän on juuri se oikea mies riippumatta siitä, onko hän "onnistunut" elämässään vai ei. Jätetylle osapuolelle kaikki yhteinen aika näyttäytyy niin hyvänä ja onnellisena, mutta jättäjälle asia ei ehkä näytä samalaiselta. Voiko jätetty saada enää suhdetta jatkumaan?

Hassua että tällaisia päätyy kyselemään aikuisena ihmisenä keskustelupalstoilla ...

 

[Jaakko]

Niin kanna kamasi takaisin...tyhjä sänky on kylmä, kuten totesit.

 

[alkup.]

Tällaisia kommentteja odotan myös ystäväpiiriltäni, mikäli ryhdyn pyytelemään siippaani takaisin. Ero oli lähipiirille aikamoinen järkytys. Pelkään että se syvenee entisestään, jos muutun ihan lapaseksi...

 

[Jen]

varmaankin vastaavassa tilanteessa haluaisin ainakin tavata miehen vielä kerran sillä idealla, että haluaisin kuulla mieheltä perustelut eroon, sillä eron tunnekuohussa ei ehkä osaa ilmaista itseään. Kun aikaa on kulunut, tunteiden sijaan ajattelee enemmän järjellään.

On vaikea sanoa, miksi mies on eronnut sinusta. Voi olla, että se on menettämisen pelkoa eli hän mieluummin eroaa sinusta itse valitsemaan ajankohtana kuin että sinä esim. kuolisit. Voi olla, että miehelläsi on toinen. Voi olla, että rakkaus on kadonnut. Voi olla, että miehesi ei tiedä mitä haluaa ja haluaa vain levätä ja selvittää tunteitaan.

Jos suhteessanne on ongelmia, sinunkin olisi hyvä tietää, mikä on mennyt pieleen. Jos kyse on esim. kompromissien tekemättömyydestä, kommunikointivaikeuksista, stressistä tms, niin niistä yleensä pääsee yli, jos kumpikin haluaa yrittää kasvaa tilanteen mukana ja tehdä parhaansa. Jos taas rakkaus on kadonnut, oleellisinta lienee se, että haluaako hän enää edes yrittää.

Jos kummankin on vaikea päästä asiasta jaloilleen, kannattaisi ehdottomasti keskustella ajan kanssa ongelmat selviksi, sillä vaikkei yhteen palattaisikaan, olisi hyvä päästä aloittamaan puhtaalta pöydältä ja välttää tulevassa suhteessa/suhteissa samat virheet.

 

[Aikaa]

Anna ajan kulua. Mies tarvitee yleensä vielä naista enemmän aikaa ymmärtääkseen, mitä elämältä haluaa. Jos rupeat liian aikaisin kyselemään: MIKSI, MIKSI, Miksi... MIKSEI jne. saat varmimmin vastauksen: tästä ei tuu kuitenkaan mitään. Ole siis kärsivällinen. Jos teillä ei ole mitään keskinäistä syytä eroonne, niin miehen on tervehdyttävä, koottava itsensä. Liikaa on ehkä tapahtunut, mies on kappaleina, elämänhallinta on hukassa.

Joku puoli vuotta- vuosi voisi olla sellainen aika, jna jotain muutosta voisi odottaa. Mutta myös sinulla on elämä elettävänä, älä siis jää suremaan komeroon, vaan elä normaalia elämää. En tarkoita, että hakisit uutta miestä, mutta nauti nyt tästäkin ajastasi.

 

[kysyjä]

ja kuinkahan kauan tämä suhteenne oli kestänyt ennen tätä yhtäkkistä eroa? silläkin nimittäin on merkitystä...

 

[ap]

Ehkä tosiaan jään vielä odottamaan miehen aloitetta, koska tämä itse ei ole jatkoa ehdottamassa. Itsestäni on vain tuntunut, että minun pitäisi vielä yrittää saada mieheni uskomaan, että parisuhteessamme (kuten elämässä yleensäkin) ei ollut mitään syytä, miksi se ei olisi voinut toimia.

Masentuneenkin miehen sanaa pitää kuitenkin uskoa ja lisäroikkuminen menee tyrkyttämisen puolelle. Tuntuu vain niin pahalta siipan puolesta, kun hän on työnsä ja vanhempiensa lisäksi nyt "päässyt eroon" myös avokistaan ...