K
Kepsis
Vieras
Haluisinpa vaan tietää miten jotkut voivat oikeasti vastustaa sitä että laki antaa perusturvan pitkäaikaisessa suhteessa elävälle, tunnustamalla avoliiton vakavuuden suhteessa avioliittoon.
Eli lakihan turvaa avioehdon kaltaisesti sen että 5v. avoliitossa asuneet yhteisen lapsen omaavat, ovat oikeutettuja niin sanottuun "mikä on mun on mun ja mikä on sun on sun" tyyliseen ratkaisuun, ja jos tuloissa / omaisuudessa on suurehkoja eroja niin tilanteen mukaan heikommassa asemassa olevalla on mahdollisuus korvauksiin liiton päättyessä.
Miten tälläinen VOI olla huono asia? Avoliitto vähintään 5v. kestäneenä ja lapsi tehtynä on kyllä minun mielestä ihan yhtä suuri vakavuudeltaan kuin vastaava avioliitto, siinä on sitouduttu väkisinkin toisiinsa myös taloudellisella tasolla ainakin joissain määrin.
Jotenkin naurettavaa se on ollut tähän mennessä että valtio ei ole tunnustanut pitkää "lapsi"-avoliittoa lain puolelta sellaiseksi instituutioksi että siinä olisi juuri mitään velvoitteita toisiaan kohtaan kun tulee se eron hetki. Poislukien elatusmaksut mitkä nyt on aika normaali asia, jos pukkaat lapsen niin olet sitten siitä vähintään rahallisesti vastuussa jos ei muuten selkäranka kestä, kun ei se lapsi katoa vaikka suhde katoaisikin.
Niin, tämä kiehuminen siksi kun lueskelin netissä muutamia kommentteja tähän liittyen, tuntuu olevan sellainen tietty "porukka" jotka ajattelee että vakavassa avoliitossa ei kuulukkaan olla mitään turvaa.
Vissiin joillakin sekoittuu avoliitto ja seurustelu keskenään, siinä vaiheessa kun on lapsi tehty ja asuttu noinkin monta vuotta yhdessä ei ole kyllä tarkoituskaan että siitä voi häippästä ihan tuollein vain ilman huolen häivää siitä miten kaikki osapuolet pärjäilee ison muutoksen jälkeen.
Hyvällä tuurilla tämä saa monet ihmiset miettimään vakavemmin sitä yhteen muuttoa ja lapsen tekoa, niitä asioita kun ei liian vakavasti voi miettiä.
Eli lakihan turvaa avioehdon kaltaisesti sen että 5v. avoliitossa asuneet yhteisen lapsen omaavat, ovat oikeutettuja niin sanottuun "mikä on mun on mun ja mikä on sun on sun" tyyliseen ratkaisuun, ja jos tuloissa / omaisuudessa on suurehkoja eroja niin tilanteen mukaan heikommassa asemassa olevalla on mahdollisuus korvauksiin liiton päättyessä.
Miten tälläinen VOI olla huono asia? Avoliitto vähintään 5v. kestäneenä ja lapsi tehtynä on kyllä minun mielestä ihan yhtä suuri vakavuudeltaan kuin vastaava avioliitto, siinä on sitouduttu väkisinkin toisiinsa myös taloudellisella tasolla ainakin joissain määrin.
Jotenkin naurettavaa se on ollut tähän mennessä että valtio ei ole tunnustanut pitkää "lapsi"-avoliittoa lain puolelta sellaiseksi instituutioksi että siinä olisi juuri mitään velvoitteita toisiaan kohtaan kun tulee se eron hetki. Poislukien elatusmaksut mitkä nyt on aika normaali asia, jos pukkaat lapsen niin olet sitten siitä vähintään rahallisesti vastuussa jos ei muuten selkäranka kestä, kun ei se lapsi katoa vaikka suhde katoaisikin.
Niin, tämä kiehuminen siksi kun lueskelin netissä muutamia kommentteja tähän liittyen, tuntuu olevan sellainen tietty "porukka" jotka ajattelee että vakavassa avoliitossa ei kuulukkaan olla mitään turvaa.
Vissiin joillakin sekoittuu avoliitto ja seurustelu keskenään, siinä vaiheessa kun on lapsi tehty ja asuttu noinkin monta vuotta yhdessä ei ole kyllä tarkoituskaan että siitä voi häippästä ihan tuollein vain ilman huolen häivää siitä miten kaikki osapuolet pärjäilee ison muutoksen jälkeen.
Hyvällä tuurilla tämä saa monet ihmiset miettimään vakavemmin sitä yhteen muuttoa ja lapsen tekoa, niitä asioita kun ei liian vakavasti voi miettiä.