Uusi mies ja ikävä..

[hupsuko?]

Olen siis eronnut kahden lapsen äiti ja ihastuin erittäin paljon erääseen mieheen talvella.
Tapahtumien kautta ja eräiden illanistujaisten seurauksena me sitten alettiin tapailla ja sillä tiellä ollaan edelleen, eli tapaillaan/ seurustellaan.
Alussa ihastus oli voimakasta, sitten tuli vaihe, että pidin kovasti mutta mietin kuitenkin olenko enää ihastunut.
Nyt olen ihastunut liiankin kanssa ja tämä mies on todella semmonen mihin voisin rakastua, ja taidankin olla rakastumassa..

Mutta se, mikä tässä ihmetyttää on tämä ikävä joka tietysti on kova silloin kun ei nähdä.. Tänäkin aamuna mies lähti tästä meiltä töihin ja oli jo valmiiksi niin kova ikävä, että olisin voinut vaikka itkeä!

Onko muilla ollut tämmöistä sillon alussa/ joskus myöhemminkin? Entäpä tuo tunteiden heittely, "ihastun, mietin ja nyt jo melkein rakastan"?

En siis epäile omia tunteitani. Tunnetaanhan me nyt paremmin kuin silloin vasta tavattuamme, joten lienee sanomattakin selvää, että olen ihahastunut enemmän ja enemmän, mitä paremmin tunnetaan.. Mutta mikähän tuo epäilys tuossa välissä oikeen oli? Ja kuinka kova ikävä on "normaalia" ja kuinka kova ikävä teillä on ollut?

Jajuu, molemmilla ikää lähes/ yli 30v.

 

["vieras"]

Kyllä ne hormonit heilahtelee vaikka olisi 30v, ei ehkä enää niin paljon kuin teininä mutta kuitenkin

 

[astrolabe]

Ehkä sie vaan inventoit sin tunteita siin välis? Ikäväni on kovaa, eilen min mies läks, tänä aamuna jo jutskattiin, kun hotellilleen pääs, mutta mie en osaa enää mitään yksin.

Nauti siitä ikävästä! Jälleennäkeminen on taas iloinen, eikö?

 

[naisena täysi kymppi]

Sanoisin, että ennemminkin siitä just tietää olevansa rakastunut kun tunteet heittelee ja joudut pohtimaan että onko tämä sitä vaiko eikö ole. Jos olisit pelkästään huumaavasti ihastunut niin silloin vaan on kuin humalassa. Mutta 'humalatila' kestää huonosti, siksi se rakastumiseen syventyminen vaatii mieleltä säätöä ja siksi sä tässä nyt suodat ja huopaat. Ja olen itse melkein neljäkymmentä ja olen vuoden verran ollut suhteessa ja tänä keväänä huomasin olevani rakastunut! Se on hienoa kun tulee ikävä toista ja toinen sykähdyttää, sen kuuluukin olla sellaista. Eikä sen tietenkään tarvitse lakata mitenkään, samaa voi jatkua vaikka kuinka ja kauan.

 

[ap.]

Sitä tässä onkin tullut mietittyä, että kyllä vaan ihan oikeesti pidän tästä miehestä kun mietintöjen jälkeen tunne on taas tämä

Ja ehkä heittelee myös siksi, että eron jälkeen ajattelin, että ihastua tottakai voin, mutta rakastua en! Vieläkään en siis ole rakastunut, ei näin lyhyen ajan jälkeen ja "helposti", mutta rakastumassa olen.
Voitaisiimpa vaan nähdä useemmin, mutta toisaalta ne hetket kun ollaan yhdessä on niin parhaita just siksi, koska ikävä on ollut ihan mieletön
Ja tänään juuri oli ekan kerran ikävä jo ennen kuin mies lähti. Aikasemmin ei ihan näin nopeesti oo ikävä päässyt yllättämään.

 

[Tallu -]

Ikävä on minusta ihana tunne, silloin ainakin tietää olevansa elossa, kun tuntee niin vahvasti jotain =) Vrt. sellainen tilanne, ettei tuntisi mitään.

 

["Vieras"]

Mulla on vieläkin miestäni ikävä kun ei nähdä...vaikka vain työpäivän ajan . Ollaan oltu yhdessä jo vuosia, lapsiakin meillä on. Rakastan miestäni niiin kovasti .

 

[ap.]

Toivotaan, että voisin joskus sanoa samoin kun "Vieras" ja ihana kuulla, että ikävöidä voi pitkässäkin suhteessa jopa työpäivän ajan. Lopulta on niin ihana sitten nähdä

 

["Vieras"]

Toivotaan, että voisin joskus sanoa samoin kun "Vieras" ja ihana kuulla, että ikävöidä voi pitkässäkin suhteessa jopa työpäivän ajan. Lopulta on niin ihana sitten nähdä

Kivasti sanottu sinulta . Meillä on kyllä hyvä suhde, ja ikävistä huolimatta ei olla takertuvia. Toivon sinulle sitä samaa tämän uuden miehesi kanssa.

Oman kommenttini kirjoitinkin tarkoituksena sanoa, että on hyviä ihmisiä, ja hyviä suhteita, eikä se ihana ikävöiminen ja toista tietoisesti rakastaminen välttämättä lopu koskaan . Sinunki hyvä tunne tämän uuden miehesi kanssa voi jatkua hamaan tulevaisuuteen ja sitten vielä :heart:.

 

[DuskyLeDoux]

Me varmaan ollaan vasta siinä tapailu asteelle. Vietettiin alku viikko mökillä (isommalla porukalla) ja perjantaina läksin pois. Siis järkky tunne, ku meet antaa sen vikan suukon ja meinaat jo sillon pakahtuu ikävään :/

Me ollaan vanhoja tuttuja/kavereita. Joten tulee ehkä viel enemmän pähkättyy niitä tunteita... Onko niitä aina ollu? Vai nytkö ne yhtäkkiä vaan iski? Vai mitä ihmettä...

Tänään mä pääsen taas murun kainaloon <3 Ja oon ku joku teinityttö, jalat ihan vapisee ku nii mukamas jännittää Me ollaan kans siin 30 molemmin puolin, ettei ny enää ihan mitää teinejäkään olla.

Ihastuminen/rakastuminen on vaan niin mahtava tunne <3

Tsemppiä teille!

 

["yks"]

Me olemme olleet yhdessä liki 15 v ja vieläkin on ikävä kun mies on jossain muualla