S
Silja.S
Vieras
Meillä tuli jokunen aika sitten ongelmia nukkumaanmenon kanssa. Varmaan kolme vuotta vierähti ilman minkäänlaisia ongelmia, mutta yhtäkkiä ipanat vaan rupesivat meuhkaamaan uniaikaan. Ehtivät pistää hulinaksi muutaman illan ja ajattelin, että tämä touhu loppuu nyt kertakaikkiaan.
Jokunen aika sitten istutin molemmat ipanat sohvalle, istahdin itse lasten eteen ja pidin puhuttelun, jonka aikana kerroin selvin sanoin miten tästä lähtien nukkumaanmeno toimitetaan: vuoropäivin toinen pojista istuu sohvalla ja katsoo telkkaa tai leikkii sen aikaa, kun toinen laitetaan nukkumaan. Sen jälkeen sohvalla istujan kanssa tehdään sama rutiini. Laitan siis yksitellen pojat petiin.
Homma toimi paremmin kuin odotin. Molemmat nauttivat todella paljon siitä, että saavat äidin jakamattoman huomion nukkumaan mennessä. Koska ensimmäisenä sänkyyn laitettu saa 'lukea' sängyssään sen aikaa, kun toinen laitetaan valmiiksi petiin, on syntynyt suorastaan kilpailua siitä, kumpi saa mennä petiin ensimmäisenä. Jostain syystä omassa huoneessa lukeminen on pojista viihdyttävämpää kuin olohuoneessa lukeminen. No, tästä on nyt seurannut sellainen ilmiö, että nukkumaanmenosta on tullut hauskalla tavalla viihdyttävä tapahtuma.
Uuteen systeemiin nimittäin kuuluu, että luen iltasadun vasta molempien tullessa petiin, enkä enää suostu lukemaan erikseen vanhemmalle satua ja nuoremmalle vähemmän vaikeaselkoista satua, niin kuin ennen tein. Nuorempi ei välitä niin kovasti saduista kuin vanhempi, niinpä luen sadun vanhemman sängyssä. Tästä johtuen nuorempi tahtoo kertoa oman satunsa joka kerta, kun olen poistumassa huoneesta. Nämä sadut ovat poikkeuksetta hulvattoman hauskoja, koska niihin liittyy aina autojen romuttumista, hinausautoja, vesivahinkoja, katastrofeja. Oikeasti, nelivuotias kertomassa mitä erikoisemmista auto-onnettomuuksista on todella hauskaa!
Ennen nukkumaanmenorutiinit (hammaspesu, käsi-ja kasvopesu, iltapissa, lyhyt iltasatu) veivät noin 20 minuuttia. Nykyään menee 30 min. Silti voin vakuuttaa, että tämä nykyinen systeemi on miljoona kertaa hauskempi kuin se vanha
Jokunen aika sitten istutin molemmat ipanat sohvalle, istahdin itse lasten eteen ja pidin puhuttelun, jonka aikana kerroin selvin sanoin miten tästä lähtien nukkumaanmeno toimitetaan: vuoropäivin toinen pojista istuu sohvalla ja katsoo telkkaa tai leikkii sen aikaa, kun toinen laitetaan nukkumaan. Sen jälkeen sohvalla istujan kanssa tehdään sama rutiini. Laitan siis yksitellen pojat petiin.
Homma toimi paremmin kuin odotin. Molemmat nauttivat todella paljon siitä, että saavat äidin jakamattoman huomion nukkumaan mennessä. Koska ensimmäisenä sänkyyn laitettu saa 'lukea' sängyssään sen aikaa, kun toinen laitetaan valmiiksi petiin, on syntynyt suorastaan kilpailua siitä, kumpi saa mennä petiin ensimmäisenä. Jostain syystä omassa huoneessa lukeminen on pojista viihdyttävämpää kuin olohuoneessa lukeminen. No, tästä on nyt seurannut sellainen ilmiö, että nukkumaanmenosta on tullut hauskalla tavalla viihdyttävä tapahtuma.
Uuteen systeemiin nimittäin kuuluu, että luen iltasadun vasta molempien tullessa petiin, enkä enää suostu lukemaan erikseen vanhemmalle satua ja nuoremmalle vähemmän vaikeaselkoista satua, niin kuin ennen tein. Nuorempi ei välitä niin kovasti saduista kuin vanhempi, niinpä luen sadun vanhemman sängyssä. Tästä johtuen nuorempi tahtoo kertoa oman satunsa joka kerta, kun olen poistumassa huoneesta. Nämä sadut ovat poikkeuksetta hulvattoman hauskoja, koska niihin liittyy aina autojen romuttumista, hinausautoja, vesivahinkoja, katastrofeja. Oikeasti, nelivuotias kertomassa mitä erikoisemmista auto-onnettomuuksista on todella hauskaa!
Ennen nukkumaanmenorutiinit (hammaspesu, käsi-ja kasvopesu, iltapissa, lyhyt iltasatu) veivät noin 20 minuuttia. Nykyään menee 30 min. Silti voin vakuuttaa, että tämä nykyinen systeemi on miljoona kertaa hauskempi kuin se vanha
