Uusi tulokas tulossa

[Taas äidiksi]

Olen toisen kerran raskaana.. Olemme kaikki hyvin onnellisia ja eniten (luulen) 3-vuotias poikaamme Santtu. Mutta minua hieman huolestuta miten onnellinen hän on sitten kun vauva syntyy? Kun alkavat öiset itkut ja minulla ei ole enää hänelle yhtä paljon aikaa kuin nyt..? Santtu on kasvannut suvussamme ainoana pienokaisena (ei ole pilalle lellitty ja hän on todella ystävällinen ja kiltti, eikä yhtään agressiivinen muiden lasten kanssa) ja on tottunut saamaan kaiken rakkauden ja hellyyden itselleen ja sitten yhtäkkiä tule itkevä kääre joka vie koko shown..
En olisi yhtään näin paljon huolissani tulevasta ellei olisin neuvolasta saanut niin älyttömästi kirjallisuuta joka käsittelee tätä "ongelmaa"! Kaikki artikkelit ja kirjaset kertovat kuinka ihanne lapsesta tule monsteri..
Millaisia kokemuksia/ajatuksia teillä on? Ehkä olen iän puolesta niin epävarma... (olen 24-v.)

Pliis, vastatkaa!!! :snotty:

 

[mutzi81]

Kuulosti aivan siltä kuin olisin itse kirjoittanut tuon sinun kirjoituksesi, tai siis näytti! Paitsi että meillä toinen on vielä tekovaiheessa. Meillä kans poika kolme ja itse olen 24. Mietityttää jo nyt että minkalaista tulee olemaan sitten kun vauva jossain vaiheessa tulee. Meillä kans molempien vanhempien ainut lapsenlapsi. Saa kaiken huomion. Mut toisaalta turhapa tuollaista on etukäteen murehtia, sittenhän sen näkee.

 

[LilliMenninkäinen]

Meille tuli pojille ikäeroksi 3,5v ja jo odotusaikana olin ihan kauhuissani,että tietty vauva tulee just pahimpaan uhma-aikaan. Mä vietin kanssa paljon aikaa esikoisen kanssa yhdessä,kotosalla oleiltiin paljon. Mieltäni askarrutti juuri tuo,että millä saa aikaa riittämään molemmille. Mutta yllättävän hyvin kaikki kuitenkin sujui sen suhteen,ettei tullut mitään kamalia mustiskohtauksia. Vauvan kanssa se kaikki aika kyllä meni eikä paljoa jäänyt aikaa esikoiselle. Vauva osoittautui allergiseksi ja mä olin ihan poikki koko ajan. Mutta 3,5v on yllättävän omatoiminen jo ja pärjäsi ulkonakin hyvin yksistään. Kuopus syntyi kevättalvella ja pian tuli onneksi kesä. Pahimmalta tuntui vauvan synnyttyä se kun kuopus jotenkin aristi/vierasti mua. Yritti siis olla kauheen kiltti mulle ja musta tuntui aina tosi pahalle jos mun piti kieltää/torua jostain. Mutta eräs ilta sitten esikoine tuli mun syliin istumaan ja se tuntui hyvälle! Välit oli taas kunnossa Pikkasen oli mustasukkasuutta siinä vaiheessa kun kuopus lähti ryömimään ja pääsikin yhtäkkiä käsiksi veikan leikkeihin

Nyt pojat ovat pian 6v ja kuopuskin 2v3kk ja leikkivät yhdessä jo vallan mainiosti! Välillä tietty on kahnauksia,mutta niitähän on varmasti läpi elämän!

 

[Tiuhtiainen]

Meidän poika on 2v5kk ja toisen laskettu syyskuun alussa. Minua on alusta asti huolettanut myös kuinka esikoinen ottaa toisen tulon. Esikoinen on luonteeltaan ujo ja rauhallinen,hellyydenkipeä ja muiden lasten joukossa sellainen "sivustakatsoja." Ja ihan äidin poika. :heart: Rohkeutta on tullut paljon lisää ja uhma toi mukanaan myös kiitettävästi omapäisyyttä. Äidin syli on esikoiselle ollut aina hurjan tärkeä,meillä suukotellaan ja halaillaan paljon ja poika sanoo päivittäin rakastavansa meitä. Vaikka kovasti odotankin jo vauvan syntymää,surettaa samalla myös että n.10 viikkoa poitsu saa olla enää se ainukainen. Mietityttää paljon se,että osaanko/pystynkö varmasti jakamaan huomioni tasapuolisesti molemmille,etten jätä esikoista vauvan varjoon.

Meillä on molempien suvuissa paljon lapsia ja varsinkin kummityttömme (joka nyt 6kk) on ollut meillä paljon hoidossa,myös yökylässä. Poika on siis tottunut muihinkin lapsiin ja hoitaa kummityttöä apuna aina mielellään. Ollaan yritetty ottaa esikoinen mukaan jo tähän odotukseen mahdollisimman paljon ettei koe jäävänsä ulkopuolelle ja kun vauva syntyy niin sitten niihin hoitohommiinkin. Silittelee nyt masua ja antaa vauvalle suukkoja,tuskin kuitenkaan ihan ymmärtää että joskus se vauva tulee sieltä poiskin ja tulee jäädäkseen.

Käydään poitsun kanssa kerhoilemassa ja muskarissa ja päätinkin että muskari saa olla meidän kahden yhteinen ja oma harrastus minne ei vauvaa oteta mukaan. Mies tekee vuorotöitä joten se on mahdollista. Turhahan tätä on tietysti stressata etukäteen hirveästi,voihan olla että kaikki menee oikein mukavastikkin. Täytyy vain yrittää ottaa esikoista mukaan kaikkeen mahdollisimman paljon ja yrittää järjestää kahdenkeskeistä aikaa niin isän kuin äidinkin kanssa. Ja yrittää säilyttää tärkeitä juttuja ennallaan,niinkuin iltasadut ja autoleikit. Ja toivoa etei esikoinen tunne että häntä rakastetaan vähemmän kuin ennen tai koe olevansa ulkopuolinen :heart: