Uusioperhe - realismia?

[uus-vai yhperheen äiti?]

Heips! Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia uusioperheistä - negatiivisia, positiivisia ja neutraaleja.

Olemme molemmat eronneet n. 3 vuotta sitten. Olemme nyt seurustelleet vuodenpäivät ja rakastamme toisiamme syvästi. Voisi jopa kliseisesti sanoa, että olemme molemmat tahoillamme tehneet virheet jo kerran ja ymmärrämme olla toistamatta samoja virheitä. Meillä on toisiakmme kohtaan luja yhteisymmärrys, toisen arvostus, luottamus ja ennenkaikkea toisen kanssa on hirveän hyvä olla.

Meillä on lapsia ex-liitoistamme 2+3 ja lasten kanssa paljon teemme kaikenlaista, välillä koko porukalla, välillä pienemmässä porukassa ja lapsien keskinäiset välit ovat hyvät. Ajatus yhteenmuutosta on alkanut elää.

Monetkin seikat puoltavat yhteenmuuttoa; minulla on iso talo, johon mies lapsineen (lapset ovat siis hänellä jokatoinen viikko) sopisivat. Paljon ovat "yökyläilleet" ja hyvin on mennyt. Lisäksi tuntuu hölmöltä maksaa kaksia vakuutuksia, kaksia sähkölaskuja jne, kun yksilläkin selvittäisi. Harrastamme paljon ja lapsemme harrastavat myös. Käytännön elämän kannalta olisi helpompaa kun olisi kaksi ihmistä jakamassa harkkakyytejä, päiväkoti- ja koulukuljetuksia ja lenkille saattaisi lähteä ilman jumalatonta organisointia, kun toinen olisi kotona.

Samalla vaikka olen hyvin rakastunut ja luottavainen, tuttavien uusperhekuviot laittavat hälytyskellot soimaan päässäni; riitaa on kuluista, kesäloma-aikojen yhteensovittamisessa,puolison lapsetkin on ärsyttäviä ja kinaa tulee joka asiasta.

Kokemuksia/kommentteja

 

["uusperheellinen"]

kyllähän tämä välillä aika syvältä on...exiä ja nyxiä ja lapsia tulee ja menee, mustasukkaisuutta, murkun kettuiluja ei-biologiselle aikuiselle, aikatauujen sovittelua....mut en oikein muusta tiedä, kait siellä ydinperheessäkin ongelmia on!
Kyllä mä tuota "uusukkoani" rakastan ja yritetään vaan kestää!
6v uusperheilyä takana...

 

[Wicked Mary]

Kyllä ne perheen sisäiset asiat on aina jotenkin sovittavissa jos tahtoa löytyy molemmilta osapuolilta mutta yksi asia mitä ei ehkä tule ajatelleeksi ennen yhteen muuttoa on nykyisen kumppanin lasten bio- äiti ja tämän vanhemmat ja muu suku, jotka myös tulevat osaksi elämää...

 

[Non compos mentis]

Se voi toimia ihan hyvinkin - pienin varauksin. Exät yms. hankaloittavat mahdollisesti pakkaa, mutta perhe voi silti olla onnellinen. 17 vuotta sitten isäpuoleni poika hänen aiemmasta suhteestaan muutti meille, koska pojalla oli vaikeahko murkkuikä. Jaoimme sitten nuoruutemme yhdessä. Haastavaa paikoin, mutta meistä tuli läheisiä. Muutaman tunnin kuluttua on kulunut vuosi hänen kuolemastaan (syöpään). En antaisi yhteisiä vuosia pois.

 

["akka"]

Viisi vuotta oltu yhdessä,asuttu epävirallisesti parisen vuotta yhdessä kunnes virallisesti muutettiin yhteen.
Mulla on sopeutumisvaikeuksia selkeästi.Tämä on myös mun ja mun poikien koti mutta täällä ei ole mihinkään mitään sananvaltaa,miehen teinit ei tottele yhtään,ei noudata sääntöjä joista on puhuttu.Ne elää ja tekee miten niitä huvittaa ja se kyllä on rankkaa.
Mä olen opettanut omani siihen että mua totellaan ja mun on vaikea tottua siihen että miehen mielestä sen teinit osaa itse hoitaa asiansa ja ottaa vastuun itsestään täysin.
Lisänä molempien exät jotka kitisee,valittaa ja sekaantuu joka asiaan hoitamatta kuitenkaan omia velvollisuuksiaan niinkuin pitäisi.
Kyllä tuo nuoriso ärsyttää oli ne omia tai toisen,välillä vituttaa niin ettei tiedä mihin päänsä juoksis.
Pääosin menee ihan hyvin,kun maltan pitää turpani kiinni mutta vaikeaa se välillä on.

 

[Vastaaja]

mä en tiedä miksi lähteä sotkemaan hyvin toimivaa kuviota kun ei pakko ole. Itse olen eronnut ja seurustelen, molemmilla lapsia. Mitään aikeita yhteenmuutosta ei ole. Homma toimii näin, miksi lähteä sekoittamaan pakkaa ja mahdollisesti katua jälkeenpäin?

 

["vieras"]

Kannattaa myös pohtia että millaiset välit on exiin, joihin lasten takia joutuu olemaan yhteydessä. Uusioperheessä on usein omat hankaluutensa, joista kyllä pääsee yli jos molemmilla on halua, mutta tilannetta voi vaikeuttaa lisäksi vielä molempien exät. Entistenkin suhtautuminen ja toimintatavat saattaa muuttua kun entinen kumppani ns. perustaa uuden perheen. Saattaa olla mustasukkaisuutta uutta äiti-/isäpuolta kohtaan, pelkää että ei enää iste ole yhtä tärkeä lapsille jne.

 

["vieras"]

Minkähän vuoksi kaikki uusperheelliset valittavat kuin yhdestä suusta exiä ja heidän aiheuttamia hankaluuksia? Olisikohan kuitenkin niin, ettei uusperheissä ymmärretä sitä ettei heidän perheensä ole uusi ydinperhe lapsille, eikä kilpailusta lasten biologisen vanhemman kanssa seuraa mitään muuta kuin ikävyyksiä.