uusioperheongelmaa

["sad"]

Ollaan seurusteltu reilu 3kk miehen kanssa, jolla itsellään on yksi lapsi. Mulla kaksi. Oikeasti rakastetaan toisiamme, tai niin ainakin olen uskonut ja kuullutkin.. Kaikki oli aluksi niin taivaallisen mahtavaa ja ihanaa, ei mitään ongelmia. Nyt on tilanne se, että mies ei sanojensa mukaan osaa suhtautua tilanteeseen että oltaisiin uusperhe ja muutettaisiin saman katon alle, vaikka sitä haluaisikin. Hän huolehtii ihan liikaa lapsensa puolesta. Ei halua tunkeilla minun lasten elämään. Miksi minusta tämä kaikki ei tunnu niin vaikealta? Onko tämä miehille vaikeampi asia? Nyt on tilanne se, että hän ehdotti että ollaan ainakin viikko erossa pitämättä yhteyttä ollenkaan. Ja minusta tuntuu niinku ois ero tullu

 

[Non compos mentis]

Jospa nyt ihan rauhassa vaan, ei kai parissa kuukaudessa noin isoja muutoksia lasten kanssa eläville?

 

[xx]

Eiköhän 3 kk seurustelun jälkeen ole ihan luonnollista ja oikein pitää lapset ensimmäisellä sijalla. Mikä pakko teidän olisi saman katon alle muuttaakaan, tässä vaiheessa ainakaan?

 

[taitaaoa]

Miestä taitaa vain hirvittää tuo suhteen nopea eteneminen. Anna hänelle aikaa.

 

[-]

Tuohan on miehen suusta oikein! Siis että sanoo suoraan mitä ajattelee ja ainakin minä ymmärtäisin että tarvitsee aikaa asiaan. Reilu kolme kuukautta on aika vähän lasten maailmaan, koska lapset tarvitsevat aikaa, tutustukaa rauhassa molempien lapsiin ja että lapset tottuvat äidin ja isän uusiin kumppaneihin. Tätä mieltä minä olen. Toivottavasti pääsette jossain vaiheessa muuttamaan yhteen, onnea Ja älä huoli, tuo viikko menee nopeaa ja sitä ihanampi on sitten taas nähdäkin kun pitänyt vähän väliä.

 

["sad"]

tämä on ollut vaikeaa sen vuoksi, että nähdään oikeastaan vain joka toinen viikko. silloin kun meillä ei ole lapsia.. joitain kertoja tietenkin lastenkin kanssa. hirveä ikävä silloin, kun ei yhdessä voi olla. ei nyt heti olla yhteen muuttamassakaan, ja enempikin mies on siitä puhunut. mutta ajatus kuitenkin tulevaisuudesta on sellainen ja se häntä ahdistaa nyt

 

[Non compos mentis]

[QUOTE="sad";22155401]tämä on ollut vaikeaa sen vuoksi, että nähdään oikeastaan vain joka toinen viikko. silloin kun meillä ei ole lapsia.. joitain kertoja tietenkin lastenkin kanssa. hirveä ikävä silloin, kun ei yhdessä voi olla. ei nyt heti olla yhteen muuttamassakaan, ja enempikin mies on siitä puhunut. mutta ajatus kuitenkin tulevaisuudesta on sellainen ja se häntä ahdistaa nyt [/QUOTE]

Aikalisä! Ensin nyt tutustuttu toisiinne ja lapsenne toisiinsa ja sitten vasta aletaan miettiä muuttokuvioita. Parikin vuotta voi odotella ennen avoliittoja...

 

[haloo]

Miksi ihmeessä pitäisi jo 3 kk seurustelun jälkeen edes puhua yhteenmuuttamisesta? Minustakin olisi kovin aikaista jos vielä molemmilla lapsia, joiden arkeen se vaikuttaisi. Minä seurutelisin, tutstuisin paremmin ja viettäisin aikaa samassa kodissa, mutta en vielä varmaan vuoteen puhuisi yhteen muuttamisesta.

 

[ccccccc]

kolme kuukautta on kyllä tosi lyhyt aika. Ei kannata mitään yhteenmuuttamisia edes ajatella tuossa vaiheessa. Itse katselisin ihan rauhassa tilannetta. Voi kuulostaa ärsyttävälle, mutta näin on. Itse kaipaan aina silloin tällöin aikoja, kun asuttiin tytön kanssa ihan vain kahdestaan, eikä ollut ukkoa siinä välissä vaatimuksineen . Eli jo pelkkään mieheenkin pitää sopeutua, saati sitten uuteen lapseen. Meille ei edes miehen lasta tullut, ja silti oli sopeutumista, kun enää ei oltukaan kaksistaan tytön kanssa.

 

[hyvä elämä kaikille]

En minäkään koskaan pitkän avioliiton jälkeen halunnut uusperhe-elämää. Kasvatin lapseni yhteishuoltajuudessa exäni kanssa, sulassa sovussa. Toki väliin seurustelinkin muutta ei uusioperhettä koskaan. Lapseni eivät tarvinneet 'isäpuolia' koska heillä oli isänsä. En myöskään itse halunnut äitipuoleksi.

 

["sad"]

minä en ole millään lailla yhteen muutoista puhunutkaan. että painostuksesta ei ainakaan kyse ole. rauhassa rauhassa.. tämmöinen "mietintätauko" tuntuu vaan niin älyttömän pahalta. sanoo kyllä, että haluaa mut, mutta ei tiedä miten se onnistuu ja pelottaa kaikki se mitä mukana tulee eli lapset ja isäpuolijutut.. ihan perseestä koko parisuhteet, mmrrr....!!

 

[hb]

"Nyt on tilanne se, että mies ei sanojensa mukaan osaa suhtautua tilanteeseen että oltaisiin uusperhe ja muutettaisiin saman katon alle, vaikka sitä haluaisikin"

Vähän ristiriitaista. Miksi mies otti yhteenmuuttamisen puheeksi, jos ei sitä halua? Sinähän et sitä ottanut puheeksi. Tuntuu siltä, että suhteenne ei ollut kypsä tällaisen asian esiin nostamiseen, puhui asiasta ensimmäisenä kumpi hyvänsä. Mies kyllä vaistoaa, ettö sulla on jonkinlainen kiire, vaikka et sitä erikseen sanoisikaan. Nyt sun on tosiaan otettava iisisti, muuten on vaarana, että karkaa koko mies.

 

["sad"]

Kerroin juuri, että voidaan ottaa ihan rauhassa. Tarvii aikaa ajatustensa selvittelyyn. Vika ei ole minussa kuulemma. Hän itse puhuu pahaa itsestään, että ei ole tarpeeksi hyvä mulle, ansaitsen vain parasta, mitä v****a?!

 

[xx]

Kuulostaa vähän siltä, että mies haluaa pistää homman poikki.

 

[elämässä]

Kuulostaa ihan järkevältä. 3kk on niin lyhyt aika, että siinä on niin paljon sitä alkuhuumaa, jonka takia ei nähdä metsää puilta. Uusperhe ei ole välttämättä mitään helppoa. En siis ole sen kannalla, että 3kk:n jälkeen muutetaan yhteen. Oli niitä lapsia tai ei.