uusperhe

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja marianne
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
SITÄ???MITÄ SITÄ???

Jos kerron jotain jostain ihmisestä, niin kyllä minäkin sanon se enkä hän.. B) Ja myös omista lapsista!! Ja se nyt vaan on mun tapa... Enkä tosiaan tarkoita sillä mitään loukkaavaa!! Täällä taas joku haluaa n.ssia pilkkuja!! |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minä en kyllä ees halunnu hoitaa sitä, kyseessä down lapsi.

Onneksi sulla edes oli noin hyvä syy, kiesus mikä ääliö olet :o :o Jos mä olisisn sun miehes ollu, oisit saanu mononkuvan arseeseen.

Aika viileä asenne sinulla, minun ainakin on myönnettävä, että ihan helppoa ei olisi välttämättä ollut alkaa hoitaa toisen ihmisen down-lasta siinä vaiheessa, kun ei ollut edes itsellä omia lapsia... en sano, ettenkö olisi siihen voinut pystyä, mutta ainakin kynnys olisi ollut korkeampi.

No ehkä se on niin helppo sanoa että kyllä minä hoitaisin ja kyllä minä tekisin mut mitähän mahtais tapahtua jos joutuis oikeesti sellasen paikan eteen, siis vastuuseen sairaasta lapsesta, huolehtimaan lääkkeiden annot sun muut ajallaan.

 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkö:
No mutta sehän on sinun mielipiteesi! Ethän sä voi ajatella olevas joku maailman napa, että kaikki asiat menee samalla lailla kuin sinä haluaisit, et todellakaan voi alkaa nimittelemään toisia VAIN sillä perusteella että he tekevät asiat sillä tavalla mitä sinä et hyväksy :attn: Tää kirjottaja tais muistaakseni mainita että hänen mies ei edes olettanut hänen hoitavan lapsiaan, siis jos se ei heille ole ongelma niin miksi sun pitää tehdä siitä ongelma vaikka asia ei sulle millään lailla kuulu?

Minäkään en edes odottaisi jos tulisi ero ja löytäisin uuden miehen että hän hoitaisi minun lapsiani silloin kun olen töissä, tottakai odottaisin että hän voisi hoitaa lapsiani jos kävisin vaikka salilla tai jossain jossa en viivy 7-8 tuntia.

Tottakai mä voin pitää mielipiteitäni ainoina ja oikeina, niinhän kaikki muutkin tällä palstalla tekee, sinäkin... :whistle: :D

Eikä oo mitenkään outoa olettaa, että uusi kumppani hoitaisi lapsia, jos hän ei ole töissä?!!

 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkö:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minä en kyllä ees halunnu hoitaa sitä, kyseessä down lapsi.

Onneksi sulla edes oli noin hyvä syy, kiesus mikä ääliö olet :o :o Jos mä olisisn sun miehes ollu, oisit saanu mononkuvan arseeseen.

Aika viileä asenne sinulla, minun ainakin on myönnettävä, että ihan helppoa ei olisi välttämättä ollut alkaa hoitaa toisen ihmisen down-lasta siinä vaiheessa, kun ei ollut edes itsellä omia lapsia... en sano, ettenkö olisi siihen voinut pystyä, mutta ainakin kynnys olisi ollut korkeampi.

No ehkä se on niin helppo sanoa että kyllä minä hoitaisin ja kyllä minä tekisin mut mitähän mahtais tapahtua jos joutuis oikeesti sellasen paikan eteen, siis vastuuseen sairaasta lapsesta, huolehtimaan lääkkeiden annot sun muut ajallaan.


No toiset ehkä eivät voi sanoa ja toiset taas voi. Minä hlö. koht kyllä hoitaisin. Ei siinä pelkkää miestä voi ottaa. Kyllä se on otettava koko perhe, jos leikkiin ryhtyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja minäkö:
No mutta sehän on sinun mielipiteesi! Ethän sä voi ajatella olevas joku maailman napa, että kaikki asiat menee samalla lailla kuin sinä haluaisit, et todellakaan voi alkaa nimittelemään toisia VAIN sillä perusteella että he tekevät asiat sillä tavalla mitä sinä et hyväksy :attn: Tää kirjottaja tais muistaakseni mainita että hänen mies ei edes olettanut hänen hoitavan lapsiaan, siis jos se ei heille ole ongelma niin miksi sun pitää tehdä siitä ongelma vaikka asia ei sulle millään lailla kuulu?

Minäkään en edes odottaisi jos tulisi ero ja löytäisin uuden miehen että hän hoitaisi minun lapsiani silloin kun olen töissä, tottakai odottaisin että hän voisi hoitaa lapsiani jos kävisin vaikka salilla tai jossain jossa en viivy 7-8 tuntia.

Tottakai mä voin pitää mielipiteitäni ainoina ja oikeina, niinhän kaikki muutkin tällä palstalla tekee, sinäkin... :whistle: :D

Eikä oo mitenkään outoa olettaa, että uusi kumppani hoitaisi lapsia, jos hän ei ole töissä?!!

Minä en pidä omia mielipiteitäni ainoina oikeina ENKÄ ALA KETÄÄN HAUKKUMAAN jos he ovat erimieltä kuin minä. Edelleen jos sisunta ei ole outoa olettaa että uusi kumppani hoitaa lapsia sinun töissä ollessa niin ehkä se jonkun mielestä on outoa!

 
Hhmmm... Itselläni on alle vuoden vanha down-lapsi. Nyt kaikki on ok muuten paitsi että mä olen ainoa joka saa lapsen syömään. Jos erottais miehen kanssa ja uuden joskus löytäisin niin en todellakaan odottais että hän hoitais mun lasta työpäivän ajan. En tervettä enkä tätä down-lasta. Eri asia sitten vapaa-ajalla. Olisihan se kiva jos tulisivat hyvin juttuun ja touhuisivat yhdessä. Toisekseen downit on aika usein kuntouttavista syistä päiväkodissa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkö:
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minä en kyllä ees halunnu hoitaa sitä, kyseessä down lapsi.

Onneksi sulla edes oli noin hyvä syy, kiesus mikä ääliö olet :o :o Jos mä olisisn sun miehes ollu, oisit saanu mononkuvan arseeseen.

Aika viileä asenne sinulla, minun ainakin on myönnettävä, että ihan helppoa ei olisi välttämättä ollut alkaa hoitaa toisen ihmisen down-lasta siinä vaiheessa, kun ei ollut edes itsellä omia lapsia... en sano, ettenkö olisi siihen voinut pystyä, mutta ainakin kynnys olisi ollut korkeampi.

No ehkä se on niin helppo sanoa että kyllä minä hoitaisin ja kyllä minä tekisin mut mitähän mahtais tapahtua jos joutuis oikeesti sellasen paikan eteen, siis vastuuseen sairaasta lapsesta, huolehtimaan lääkkeiden annot sun muut ajallaan.

Nimeomaan! Ei se ollut aina helppo hoitaa sitä tervettä lastakaan, vaikka olisikin ihan ihana lapsi, kun ei ollut kuitenkaan se oma lapsi, mutta .... Kyllä sitä pitää ajatella pitempään, että miksi sitten suhtautuisi down-lapseen eritavoin... En osaakaan sanoa mitä ajattelen, etenkin, koska en siihen tilanteeseen enää tule joutumaan. Voisin kuvitella, että nyt kahden lapsen äitinä suhtautuisin eritavalla kuin parikymppisenä tyttösenä, jolla ei ollut lapsia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkö:
Minä en pidä omia mielipiteitäni ainoina oikeina ENKÄ ALA KETÄÄN HAUKKUMAAN jos he ovat erimieltä kuin minä. Edelleen jos sisunta ei ole outoa olettaa että uusi kumppani hoitaa lapsia sinun töissä ollessa niin ehkä se jonkun mielestä on outoa!

Tästä ei nyt tarvi vetää hernettä nenään, mutta välimerkkien käyttö helpottaa lukemista.

Ja kyllä, ehkä se ääliö oli hieman ronski ilmaisu, mutta ap:n kirjoittajan käyttämät sanavalinnat, SITÄ Down-lasta, saivat minut näkemään punaista.

Itse olen ajatellut, että uusperheessä otetaan koko paketti, eikä vain miestä. Minusta ainakin tuntuisi pahalta ajatella, että uusi kumppanini ei haluaisi sairasta lastani hoitaa.



 
Ei olisi meidän elosta tullut mitään jos mies ei osallistui lasten hoitoon. Kunnallinen hoitojärjestelmä kun jo yleensä katsoo avoliitossa molempien olevan vastuussa lapsista, olivat sitten bio-lapsia eli ei. Meillä tässä asiassa ei ollut mitään ongelmaa, mies kuljetti eniten tuota kolmosta hoitoon, koska oli hänen työmatkalla hoitopaikka. Tätä yhteistä ollaan kuljetettu suht puoliks. Muutenkin ollaan aina hoidettu kimppaan. Esimerkiksi nuo kolme isointa oli monesti miehen harrastuksessa (teatteriharjoituksessa) mukana jos mulla oli joku meno (esim omaan harrastukseen liittyvä meno jne..)

Muutama uusperhe on tuttavapiirissä. Yhdessä ainoastaan eritellään. Miehen mielestä naisen pitäisi toki mennä töihin, hoitoala kolmivuorotyö ja kunnan pitäisi antaa äidin lapsille (kouluikäisillekin) hoitopaikka äidin työvuorojen mukaan. Omaansa kyllä hoitaa :whistle: .
 
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Ja kyllä, ehkä se ääliö oli hieman ronski ilmaisu, mutta ap:n kirjoittajan käyttämät sanavalinnat, SITÄ Down-lasta, saivat minut näkemään punaista.

No eihän me kaikki voida osata kirjottaa oikein ;) Kyllä mun mielestä kuulostaa mukavammalta jos kirjotetataan "sitä" kuin jos vaikka käytettäis monien yleisesti käytämää nimitystä pentu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Scarlett-79:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No meillä oli silleen et kun mies oli töissä niin se nuorempi hoitoa vaativa oli aina sillon hoidossa. Eli siis en hoitanut.

Ihan oikeesti?! :o Mun vastaus oli läppä, en uskonu, et oikeesti joku vastais näin.. :ashamed: :ashamed:


No tälläsasiin tilanteisiinki voi olla erilaisia syitä..

Varmasti voikin... Mutta jos on kyse siitä, ettei vaan halua hoitaa, ihmettelen kovasti.


No minä en kyllä ees halunnu hoitaa sitä, kyseessä down lapsi.

Mitä sitten vaikka down-lapsi? Itse olen teininä hoitanut naapurin kolme lasta, joista keskimmäisellä down. Ei siinä mitään ihmeellistä ole

Down lapsi vaatii aika paljon enemmän huomiota/hoitoa ja ennen kaikkea hermoja kuin ei vammainen lapsi.

No riippuu kyllä ihmisestä, mutta itse pärjäsin hyvin monta tuntia ja olin kuitenkin teini vielä.

Tiesitkö, et downiakin on tosi paljon eri tasosia. Kaikilla se ei ilmene todellakaan minään "hymygeeninä". Osa ei opi liikkumaan, eikä puhumaan, eikä syömään, eikä kuivaksi, osalla on pahoja epileptisiä kohtauksia tms. Itse olen hoitanut kolmea todella syvästi ja vaikeasti down-vammaista aikuista 17 vuotiaana, mutta en silti usko, että siihen pystyisi ihan ketä tahansa. Enkä sano tätä mitenkään itseäni ylistäen, sillä olin itsekin ihan liemessä siellä. Kaikkia vammoja on niin monen tasoisia. Ja jos ei ole tottunut vammaista lasta hoitamaan, niin onhan siinä se uskalluskynnyskin, että pelkää vammaisesta ottaa vastuuta uutena ihmisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minäkö:
Alkuperäinen kirjoittaja MeMyselfandIrene:
Ja kyllä, ehkä se ääliö oli hieman ronski ilmaisu, mutta ap:n kirjoittajan käyttämät sanavalinnat, SITÄ Down-lasta, saivat minut näkemään punaista.

No eihän me kaikki voida osata kirjottaa oikein ;) Kyllä mun mielestä kuulostaa mukavammalta jos kirjotetataan "sitä" kuin jos vaikka käytettäis monien yleisesti käytämää nimitystä pentu.

No, jos valittavana on nimitykset, se ja pentu, valitsen sen "se". :flower: :flower: :flower:

 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Hhmmm... Itselläni on alle vuoden vanha down-lapsi. Nyt kaikki on ok muuten paitsi että mä olen ainoa joka saa lapsen syömään. Jos erottais miehen kanssa ja uuden joskus löytäisin niin en todellakaan odottais että hän hoitais mun lasta työpäivän ajan. En tervettä enkä tätä down-lasta. Eri asia sitten vapaa-ajalla. Olisihan se kiva jos tulisivat hyvin juttuun ja touhuisivat yhdessä. Toisekseen downit on aika usein kuntouttavista syistä päiväkodissa :)

Niin ja down-lapsi saattaa myös kärsiä muutoksista enemmän, kuin ns. terve lapsi.
 
mies ei suostu hoitamaan isompaa tyttöäni (ei siis miehen oma lapsi) jos/kun menen jonnekin, vaan minun on järjestettävä joku toinen katsomaan perään. Nyt ensi lauantaina tyttö lähtee leirille ja mie pääsen vapaalle :D sillä yhteistä lastamme hän sentään suostuu hoitamaan
 
mulle sama miten muut,mutta mun mielestä jos toista rakastaa,niin rakastaa myös hänen jälkeläisiään,sama verihän niissä virtaa.
voisinhan itsekkin saada vammaisen lapsen,enkä ikinä ottas miestä joka ei olis valmis olemaan hänen isänsä(isäpuolensa),varsinkin jos mulla olis kyseisen miehen kaa yhteisiä lapsia niin kuin ulkopuoliseksi tämä yksilö itsensä tuntis ja olishan hän lapseni/lapsieni sisar ja mielelläni ja rakkaudella häntä hoitaisin.
Voin sanoo et jos mies löytää naisen joka valmis vilpittömästi rakastamaan hänen(ehkä sairastakin lasta)lasta,ja toinen nainen ei niin luulen että sen miehen ei tarvi kahta kertaa miettiä,kyllä jää toinen kun nalli kalliolle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mulle sama miten muut,mutta mun mielestä jos toista rakastaa,niin rakastaa myös hänen jälkeläisiään,sama verihän niissä virtaa.
voisinhan itsekkin saada vammaisen lapsen,enkä ikinä ottas miestä joka ei olis valmis olemaan hänen isänsä(isäpuolensa),varsinkin jos mulla olis kyseisen miehen kaa yhteisiä lapsia niin kuin ulkopuoliseksi tämä yksilö itsensä tuntis ja olishan hän lapseni/lapsieni sisar ja mielelläni ja rakkaudella häntä hoitaisin.
Voin sanoo et jos mies löytää naisen joka valmis vilpittömästi rakastamaan hänen(ehkä sairastakin lasta)lasta,ja toinen nainen ei niin luulen että sen miehen ei tarvi kahta kertaa miettiä,kyllä jää toinen kun nalli kalliolle.

No no, miehen lapsia ei tod aina voi eikä edes tarvitse RAKASTAA! Virtaa sama veri, heh, heh... Virtaa siinä muutakin.

Mun mielipide on, että yhdessä huolehditaan kaikista lapsista, ja lyhyitä aikoja voin hoitaa yksinkin. Päävastuu miehellä, lasten isällä, niinä aikoina kun ovat meillä.
 
Kyllä mun mielestä se vastuu kuuluu molemmille, varsinki jos kyseessä on se lähivanhempi jolla uusi suhde. Kamalaa katseltavaa kun isäpuoli ei hyväksy vaimon aikaisempaa lasta, mutta yhteistä lasta hoitaa ja paapoo. Meillä tuttavapiirissä tämmöinen tapaus ja kyllä tuntuu ärsyttävältä sivusta seurata.
 
Tunnen tapauksen, jossa isä oli lähivanhempi (poika kävi äidillään vain mutaman kerran vuodessa). Isä löysi uuden rakkaan , jonka kanssa perustivat uusperheen. Heille syntyi yhteinen lapsi. Tämä äitipuoli hoitaa kyllä omaa lastaan kotona, hän oli äitinsä kesäloman poissa hoitopaikasta, mutta vanhempi lapsi joutui käymään hoidossa joka päivä. Yhtään exstravapaata ei voinut tälle ei-omalle lapselle tarjota :/

Itse hoitaisin kyllä samalla ei-omianikin jos kerran kotona olisin.
 
Mielenkiintoisia näkemyksiä.

Me ollaan uusperhe johon kuuluu minun esikoinen edellisestä suhteesta, miehen esikoinen omasta suhteestaan ja kaksi yhteistä lasta. Vanhemmalla yhteisellä lapsellamme on downin syndrooma. Me ollaan koettu että kun yhteen mentiin niin meistä muodostui perhe ja tottakai olen hoitanut myös miehen lasta siinä kuin hänkin minun lastani. Myös esikoiseni äitipuoli on hoitanut häntä jos ex:llä on mennyt töissä pidempään. Ollaan toki hoidettu nämä lasten vierailut etävanhemman perheissä niin että tuo vanhempi olisi silloin mahdollisimman paljon paikalla eikä lapsi jäisi siis uuden puolison hoidettavaksi. Vanhempaansahan lapsi kuitenkin menee tapaamaan eikä tämän uutta puolisoa.

Vammaisessa ja terveessä lapsessa en näe tässä eroa. Jos joskus erottaisiin niin en osaa kuvietalla ottavani miestä kenelle lapseni olisivat liikaa, vaan oletan että mieheni kykenisi huolehtimaan näistä tarvittaessa, myös tästä vammaisesta. Samoin tuntuu oudolta ajatus että nykyinen mieheni kuvitellun eron jälkeen ottaisi puolison joka ei kykenisi tai haluaisi huolehtia lapsestamme tämän vamman takia. Uusperheeseen kuuluu mielestäni se että siinä hyväksytään puolison lapset ja kyetään myös osallistumaan näiden hoitoon, vaikka se päävastuu tietysti on vanhemmalla. Voitaisiin siis ajatella että vammaisen lapsen myötä minulla ainakin rima nousisi uutta miestä ajatellessa. Siksi tuntuu oudolta että joku ei hoida miehen lasta tämän vamma takia.

Tietysti kuntouttavat päivähoidot ja muut erityislasten perheille tarkoitetut helpotukset käytetään hyväksi myös uusperheissa samoin kuin ydinperheissä. Mikäli tämä kirjoittaja tarkoitti sitä että mies teke normaalia päivävuoroa ja lapsi sen ajan päivähoidossa kunt. syistä niin sehän on ihan normaalikäytäntö, noinhan se menisi ydinperheessäkin. Mutta jos lapsen hoitoaikoja täytyy erikseen pidennellä tai järjestellä muuten siksi ettei äitipuoli halua tai pysty olemaan tämän kanssa sitä paria tuntia ennen miehen kotiutumista niin sitä kummastelen. Todella ikävää jos lapsen vamma on ongelma tämän omassa perheessä.
 
Ei olla uusperhe mutta jos sellaiseksi menisi niin kyllä hoidettaisiin myös toisten lapsia. Siis jos ottaisin uuden miehen niin kyllä oletan että hänkin tarpeentullen huolehtisi lapsistani ja tietysti minäkin hänen lapsistaan.

Etälapset nyt varmaan vierailisivat uusperheessä lähinnä silloin kun omalla vanhemmallla on mahdollisuus olla näiden kanssa kotona.
 
meillä mies hoitaa mun lapsia ihan ku omiaan (hoiti silloinkin lapset, kun olin synnyttänyt meidän ensimmäisen yhteisen lapsen...synnytyksessä oli mukana tietty, sen aikaa lapset oli hoidossa mieheni äidillä, mutta muuten mies hoiti itse ne kotona vaikka hänen ei olisi ollut pakko) mieheni ja hänen perhe/sukulaiset ovat suhtautuneet minun lapsiini kuin "omiinsa"
samoin suhtautuisiin minä jos miehellä olisi ennestään lapsia.
mutta meistä ihmisistä kun on niin moneksi...;)
 

Yhteistyössä