B
blondi
Vieras
Olemme kumppanini kanssa perustamassa uusperhettä ensi vuoden alusta alkaen. Olemme seurustelleet kaksi vuotta ja olemme mielestämme valmiita perheen perustamiseen. Meillä molemmilla on kaksi lasta; toisella 8 v. poika, 12 v. tytär ja toisella 10 v. tytär ja 12 v. poika. Pienten vastoinkäymisten jälkeen lapsemme ovat löytäneet yllättävän helposti yhteisen sävelen. Tosin olemme viettäneet vain viikonloppuja ja lomia "täydellä" kokoonpanolla ja miehen lapsilla on ollut aina mahdollisuus mennä äitinsä luo halutessaan (asuvat äidin kanssa).
Tulevassa uusperheessämme minun lapseni asuvat kokoaikaisesti yhteisessä kodissamme ja mieheni lapset tulevat viettämään meillä aikaa paljon, koska asuvat samassa kaupungissa melko lähelläkin. Minun lasteni isä asuu kauempana ja tapaa lapsia harvakseltaan. Kumppanilleni omat lapset ovat kaikki kaikessa ja olenkin vaistoavani huolta siitä, että hänen lapsensa jäävät jotenkin huonommalle. Itse olen mielestäni hyvin oikeudenmukainen ja joskus liiankin tarkka siitä, että kaikille lapsille tarjoamme "maallista hyvää" yhtä paljon. Sisimmässäni taidan itse olla jonkin verran huolissani, että mies suosii omia lapsiaan.
Olemme jo ennättäneet etukäteen riidellä myös kustannusten jakamisesta; itse olen meistä vähemmän ansaitseva, vaikkakin tulot minullakin ihan ok! Talouden pyörittäminen ja kustannusten jakaminen kun on meidän entisissä perheissä ollut ilmeisesti hyvin erilaista; omassani osallistuttiin yhteiseen talouteen suurempia miettimättä, kummalta rahaa menee milloinkin enemmän ja kumppanini entisessä taloudessa on ilmeisesti oltu tarkkoja siitä mitä kumpikin maksaa. Tuon asian pureskelemiseen menee minulta aikaa, koska mielestäni yhteisen hyvän eteen annetaan kaikki mitä kotiin kannetaan. Olenkin sitä mieltä, että esim. molempien lapsilla on oltava samanlaiset mahdollisuudet harrastaa siihen katsomatta, kumman rahaa enemmän kuluu. Nyt pojillamme molemmilla sama harrastus, joka on yleisen mittapuunkin mukaan kallis.
Tiedän jo nyt, että meillä on monta karikkoa vastassa ja vaikeaa tulee olemaan, mutta olen silti valmis yrittämään. Uskon, että löydämme yhtisen sävelen kun jonkin aikaa elämme yhdessä. Siispä lähden rohkeasti ja avoimin mielin kohti tulevaa!
:headwall:
Tulevassa uusperheessämme minun lapseni asuvat kokoaikaisesti yhteisessä kodissamme ja mieheni lapset tulevat viettämään meillä aikaa paljon, koska asuvat samassa kaupungissa melko lähelläkin. Minun lasteni isä asuu kauempana ja tapaa lapsia harvakseltaan. Kumppanilleni omat lapset ovat kaikki kaikessa ja olenkin vaistoavani huolta siitä, että hänen lapsensa jäävät jotenkin huonommalle. Itse olen mielestäni hyvin oikeudenmukainen ja joskus liiankin tarkka siitä, että kaikille lapsille tarjoamme "maallista hyvää" yhtä paljon. Sisimmässäni taidan itse olla jonkin verran huolissani, että mies suosii omia lapsiaan.
Olemme jo ennättäneet etukäteen riidellä myös kustannusten jakamisesta; itse olen meistä vähemmän ansaitseva, vaikkakin tulot minullakin ihan ok! Talouden pyörittäminen ja kustannusten jakaminen kun on meidän entisissä perheissä ollut ilmeisesti hyvin erilaista; omassani osallistuttiin yhteiseen talouteen suurempia miettimättä, kummalta rahaa menee milloinkin enemmän ja kumppanini entisessä taloudessa on ilmeisesti oltu tarkkoja siitä mitä kumpikin maksaa. Tuon asian pureskelemiseen menee minulta aikaa, koska mielestäni yhteisen hyvän eteen annetaan kaikki mitä kotiin kannetaan. Olenkin sitä mieltä, että esim. molempien lapsilla on oltava samanlaiset mahdollisuudet harrastaa siihen katsomatta, kumman rahaa enemmän kuluu. Nyt pojillamme molemmilla sama harrastus, joka on yleisen mittapuunkin mukaan kallis.
Tiedän jo nyt, että meillä on monta karikkoa vastassa ja vaikeaa tulee olemaan, mutta olen silti valmis yrittämään. Uskon, että löydämme yhtisen sävelen kun jonkin aikaa elämme yhdessä. Siispä lähden rohkeasti ja avoimin mielin kohti tulevaa!
:headwall:
