Mulla on esikoulu-ikäinen muksu ja olen seurustellut saman miehen kanssa jo yli kolme vuotta, olemme tunteneet toisemme jo 14 vuotta ja olemme seurustelleet joskus teini-ikäisinä melkein vuoden verran ja nyt sitten taas siis uusi yritys.
Ei olla vieläkään kihloissa eikä asuta yhessä, koska miestä vaivaa vähän se, että mulla on lapsi.
Mies kertoo tahtovansa omia lapsia, mutta ei osaa päättää tekeekö niitä minun kanssa, koska minulla jo on yksi. Hän pitää lapsista ja touhuaa paljon lasten kanssa, mutta välttelee minun lastani.
Minä tahtoisin kovastikin lisää lapsia, mutta en jotenkin uskalla painostaa miestä siihen koska jos hän ei ole valmis, niin saan kasvattaa nekin yksin. ...Vaikka eipä sekään olisi kamalaa
Olemme kummatkin kolmekymppisiä, joten vielä on jonkin verran aikaa jahkailla, mutta toisaalta alan jo ajatella, että lapseni alkaa olla jo niin iso, että en oikein enää tiedä tahdonko aloittaa vauvajuttuja ihan alusta. Olen pikkuhiljaa alkanut luovuttaa säästämiäni vauvan vaatteita ja tavaroita eteenpäin, koska koen ettei niille ole enää ehkä käyttäjää meillä. Ehkä jotenkin toivon lisää lapsia, koska tämä tavaroista luopuminen tuntuu tuskalliselta ja edelleen piilottelen äitiysvaatteita komeroni perällä ja nytkin tulee vedet silmiin kun yritän kertoa lapsi-haaveista luopumisestani.
Toisaalta mies on aina tiennyt minun tahtovan ison lauman lapsia ja mietinkin, että tekeekö hän tämän vain minua kiduttaakseen ja vaihtaa sitten nuorempaan kun olen liian vanha tekemään lapsia.
