Mua kiinnostaa tietää, miten teillä hyvät immeiset on lähtenyt arki rullaamaan uusien kuvioiden merkeissä?
Itse olen seurustellut kolmisen vuotta ihanan miehen kanssa, joka tulee aivan unelmasti toimeen poikieni kanssa. Siitä en valitakaan. Tämä ns. ongelmani koskeekin lähinnä itseäni ja miesystävääni. Minä kun olisin jo valmis ottamaan seuraavan asteen käytäntöön, mutta jotenkin mieltä kaivertaa se, onko mies todella valmis tähän kaikkeen. Välillä nimittäin tuntuu, että hänellä on "on-off ajatus" tästä kaikesta... Toisaalta ymmärränkin, mutta MUTTA. Haluaisin vaan niin kovasti pystyä luottamaan huomiseen. Yhdessä. =)
Itse olen seurustellut kolmisen vuotta ihanan miehen kanssa, joka tulee aivan unelmasti toimeen poikieni kanssa. Siitä en valitakaan. Tämä ns. ongelmani koskeekin lähinnä itseäni ja miesystävääni. Minä kun olisin jo valmis ottamaan seuraavan asteen käytäntöön, mutta jotenkin mieltä kaivertaa se, onko mies todella valmis tähän kaikkeen. Välillä nimittäin tuntuu, että hänellä on "on-off ajatus" tästä kaikesta... Toisaalta ymmärränkin, mutta MUTTA. Haluaisin vaan niin kovasti pystyä luottamaan huomiseen. Yhdessä. =)