J
Jokumuu
Vieras
Vuosia korkeassa asemassa tehnyt pitkää päivää, kantanut huolta alaisten jaksamisesta ja firman tuloksesta. Lopputulemana totaalinen romahdus ja burn out. Firmasta haukut ja juorut perään.
Toipuminen käynnissä, etenee vaihtelevasti. Edessä varmasti täysin alan vaihto, ei voi kuvitellakaan samanlaiseen työhön palaamista, ajatuskin aiheuttaa fyysisiä oireita. Henkisistä puhumattakaan.
Haluan pehmeämmän, ihmisläheisemmän työn. Haluan mahdollisuuden vaikuttaa ihmisten elämään positiivisella tavalla ja vaalia hyviä arvoja yhteiskunnassa.
Opiskelu on välttämätöntä ja tutkinnot, mitkä kiinnostaa, ovat 2 tason tutkintoja. Lähihoitaja tai nuoriso-ohjaaja esimerkiksi.
Opiskelu kuitenkin pelottaa jo rahallisestikin paljon. Ja ottaako kukaan töihin 45v akateemisesti koulutettua jolla koko työkokemus vain liike-elämästä?
Itse uskon, että minulla voisi olla paljonkin annettavaa, mutta uskooko kukaan muu.
Löytyisikö kohtalotovereita? Vastaavia kokemuksia?
Toipuminen käynnissä, etenee vaihtelevasti. Edessä varmasti täysin alan vaihto, ei voi kuvitellakaan samanlaiseen työhön palaamista, ajatuskin aiheuttaa fyysisiä oireita. Henkisistä puhumattakaan.
Haluan pehmeämmän, ihmisläheisemmän työn. Haluan mahdollisuuden vaikuttaa ihmisten elämään positiivisella tavalla ja vaalia hyviä arvoja yhteiskunnassa.
Opiskelu on välttämätöntä ja tutkinnot, mitkä kiinnostaa, ovat 2 tason tutkintoja. Lähihoitaja tai nuoriso-ohjaaja esimerkiksi.
Opiskelu kuitenkin pelottaa jo rahallisestikin paljon. Ja ottaako kukaan töihin 45v akateemisesti koulutettua jolla koko työkokemus vain liike-elämästä?
Itse uskon, että minulla voisi olla paljonkin annettavaa, mutta uskooko kukaan muu.
Löytyisikö kohtalotovereita? Vastaavia kokemuksia?