Vaadinko liikaa ja kannattaako suhdetta jatkaa?

[Hukassa]

Taustaksi kerrottakoot, että olemme molemmat 25-vuotiaita ja kyseessä on meidän molempien ensimmäinen parisuhde. Yhteistä taivalta on takana reilut 5 vuotta ja ongelmia on ollut aiemminkin. Olemme eri syistä eronneet kahdesti aiemminkin ja palanneet yhteen ja ongelmat ovat kutakuinkin korjaantuneet jokaisella kerralla.

Viimeisimmästä erosta on nyt kaksi vuotta ja ongelmat alkavat jälleen nostaa päätään.

Omasta mielestäni ongelmat koskevat minun ja miehen erilaisuutta, sillä meillä ei juurikaan ole yhteisiä asioita. Jaamme jokseenkin samanlaiset arvot ja tulevaisuudensuunnitelmatkin käyvät yksiin, mutta se arkielämän jakaminen tuntuu haastavalta.

Olen itse innokas koiraharrastaja ja koirat ovatkin minulle enemmänkin elämäntapa kuin varsinainen harrastus. Mies pitää kyllä koirista, mutta ei ole millään tapaa kiinnostunut ottamaan osaa harrastukseeni, esimerkiksi videokuvaamaan kisasuorituksia tai muutoin kannustamaan harrastuksen parissa.

Myös koiran arkinen hoito (lenkitykset, ruokinnat) on minun vastuullani, mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä kyseessä on minun hankkimani lemmikki. Jotenkin sitä kuitenkin toivoisi, että mies jollain tasolla osallistuisi siihen koiran ulkoilutukseenkin, mutta onko se liikaa vaadittu? Koira on 7-vuotias, eli se on ollut olemassa jo parisuhteemme alusta alkaen. Toisesta koirasta on puhuttu ja mies hyväksyy, joskaan ei ole innostunut sen hoidosta yhtään enempää kuin tämän nykyisenkään.

Olen myös itse kiinnostunut liikunnasta ja tykkään ulkoilla päivittäin, toki kelivarauksella. Mikään himourheilija en siis ole, mutta joka tapauksessa nautin liikunnasta ja liian pitkä laiskottelu tuntuu pahalta, vaikka nautinkin myös tv:n ääressä löhöämisestä. Mies ei kuitenkaan nauti liikunnasta lainkaan ja saankin hänet mukaan korkeintaan satunnaisesti iltalenkille.

Terveelliset elämäntavat ovat itselleni tärkeitä. Tämä ei tarkoita ettenkö nauttisi herkkuja joskus liikaakin, mutta pyrin pitämään itseni normaalipainoisena ja hieman katsomaan mitä syön. Alkoholia käytän hyvin vähän. Mies puolestaan on reilusti ylipainoinen (BMI yli 30) ja syö mitä sattuu. Alkoholia käyttää runsaasti, lähes joka viikonloppu, mutta ei välttämättä mitään huikeita määriä (esim 6-8 olutta normaalisti) mutta itselle nuokin määrät tuntuvat suurilta, kun en itse juo edes "ryypätessäni" noin montaa.

Seksinkin osalta mieltymyksemme ovat todella erilaiset. Mies tykkää perinteisestä vaniljaseksistä, mutta höysteenä myös peppuseksistä, josta en taas itse pidä lainkaan kuin korkeintaan ajatuksen tasolla. Itse puolestani nautin hieman rajummasta menosta (alistusleikit, sitominen) jotka eivät miestä sytytä millään tasolla. Kaikki nämä ovat aiheuttaneet seksiongelmia, joiden vuoksi en enää lainkaan kiihotu mieheni seurassa vaikka haluja kyllä olisi. Jo pidempään olen seksiä harrastaessamme fantasioinut kinkympiä asioita, jotta pystyn edes kostumaan. Mies on myös jonkin verran estynyt, esimerkiksi lopetettuani hormonaalisen ehkäisyn, ei mies ole kyennyt ostamaan esimerkiksi kondomeja, sillä se on hänen mielestään edelleen todella noloa.

Sitten on tietysti se kaikki muu, jolla ei normaalitilanteessa olisi mitään merkitystä. Makumme musiikin, elokuvien, tv-sarjojen, ruokien, pelien... yms. suhteen ovat todella erilaiset. Vain harvoin löytyy jokin yksittäinen asia, josta me molemmat tykkäisimme.

Tämä kaikki on saanut minut tuntemaan, että olemme liian erilaisia. Olemme riidelleen runsaasti alkoholinkäytöstä, tietokoneella pelaamisesta (johon miehellä tuntuu menevän kaikki vapaa-aika) sekä em. asioista ja esimerkiksi alkoholinkäyttöä mies on sanonut vähentävänsä (osittain onnistunut, ei ota enää sammumiseen asti) ja kertonut yrittävänsä laihduttaa (lihonut suhteemme aikana 30 kiloa, joten muutos vaikutaa jo seksihaluihinkin).

Muutama päivä sitten keskustelimme asiasta ja päädyimme eroon. Mieskin tuntui olevan päätöksen kanssa ihan ok, sillä epätyytyväiseni on näkynyt hänellekin ja tehnyt hänen olostaan kurjan. Muutaman tunnin kuluttua (ilmeisesti asian sisäistäminen vei hetken) mies meni kuitenkin aivan sekaisin, itki ja aamulla (ryyppäsi sitten pahaan oloonsa koko yön) kertoi miten ei osaa kuvitellakaan elämää ilman minua ja haluaa muuttua. Rakkautta välillämme on enkä todellakaan haluaisi mieheni kärsivän, joten tuntui todella pahalta nähdä ja kuulla tuo hätä ja suru hänen koko olemuksessaan.

Tästä on nyt muutama päivä ja tilanne edelleen sama. Uskon vilpittömästi miehen haluavan muuttua, mutta epäilyttää, onko se mahdollistakaan näin suurissa määrin ja jos onkin, tekeekö se miehelle sitten hyvää?

Mies on ns. hyvä mies, eli todella luotettava ja välittävä ja haluaa aina minun parastani. Järkevä ja vastuuntuntoinen ja sopivasti kunnianhimoinen ja halukas etenemään mm. työurallaan. Ei väkivaltainen, ei koskaan pettäisi tai muutoin tietoisesti satuttaisi. Pitkä ja komeakin vielä. Tiedän, ettei näitä miehiä kasva joka oksalla ja tunnen itseni kiittämättömäksi kun edes mietin eroa.

 

[hei haloo]

Sängyssä ei suju, eikä teillä ole mitään yhteistä tekemistä. Miksi ihmeessä te väkisin yritätte olla yhdessä? Kenelle te haluatte näyttää ja mitä.
Kerrot, että miehesi on turvallinen. Sinä et kuitenkaan halua turvallista miestä, vaan haluat miehen, joka alistaa sinua sängyssä. Hae sitten sellainen, jos sellaista tosiaan haluat.
Sanot, että miehellä on urahaaveita. Toteuttaako hän niitä yhtä hyvin kuin omasta terveydestään huolehtimista? Entä mitä kuuluu sinun omalle urallesi?
On hyvä tietää, että jos otat toisen koiran, niin sekin on sinun koirasi, josta sinä huolehdit täysin. Miehesi on suostunut vain sinun mieliksesi, koska sinä olet sitä koiraa niin hirveästi kärttänyt. Onneksi olette hankkimassa vain koiraa, ette vauvaa.
Erotkaa. se on hyväksi teille molemmille. Mies itkee aikansa. Toki se imartelee sinua. Sanot olevasi mieheen rakastunut, mutta ei se mitenkään näkynyt tekstistäsi. Olet hänen kanssaan tottumuksen ja tuttuuden takia.

 

[Hukassa]

Mies voi olla turvallinen ja silti sängyssä alistava. Nämä eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Päin vastoin turvallisuudentunne on mielestäni olennaisin osa noita leikkejä.

En tiedä millä tavoin sitä rakkautta olisi pitänyt tuoda tekstissä esiin, mutta rakastan kyllä miestäni. En ehkä siinä kaikkein romanttisimmassa mielessä (sillä intohimo tuntuu kadonneen jonnekin), mutta kyllä minä silti tunteitani rakkaudeksi sanoisin. Tietenkin viiden vuoden yhdessäolon jälkeen osuus on myös tottumuksella ja toveruudella, mutta sanoisin sitä luonnolliseksi.

Oma urani on hieman vaiheessa, sillä opiskelen vielä korkeakoulussa. Mies on tukenut minua opinnoissani ja ottanut taloudellisesti suurempaa vastuuta tuloistaan johtuen (ja myös siksi, ettei itse halua asua vuokra-asunnossa, elää halvalla ruualla tai ilman elektroniikkaa vain siksi, ettei mulla ole mahdollisuutta sellaisiin).

Ei miehen itku missään nimessä imartele minua. En ole lainkaan niin kova kuin tekstistäni ehkä ymmärtää. Monta päivää putkeen itkeneenä vain olo on niin turta, etten ehkä tähän saa purettua sitä tunteellista puolta itsestäni.

 

[helevetti]

pirun pitkä litania siitä, että mitään yhteistä teillä ei ole. Sait aikaiseksi kilometrin pituisen sepustuksen, mutta kertaakaan et sanonut rakastavasi miestäsi, eikä se jälkikäteen selittelemällä parane. Ja usko tai älä, mutta miehesi tietää tasan tarkkaan sen, että sinä et rakasta häntä.

 

[Aikuinen]

On aivan turha koittaa rakentaa suhdetta yhtään minkäänlaisen ihmisen kanssa niin kauan kun koirat menevät ihmisen edelle. Jos ihminen kokee että koirat ohittavat hänet niin sitä lytätyksi tulemisen tunnetta ei kyllä ohita mikään. Siinä kuolee paljon muutakin kuin seksihalut. Parempi että elelet vain koiriesi kanssa yksin.

 

[Missä vika?]

Ihminen ajautuu toteuttamaan väärää elämää, ihan täysin opittua elämänmallia, eli hän ei varsinaisesti tee omaa elämää ja siksi hän ei ole onnellinen. Se näkyy tottakai myös parisuhteessa, sillä ei onnellisuus ole mikään on/off-juttu joka laitetaan kotona päälle. Suosittele tätä miehellesi, ja tutustu itsekin: Alkuajatus

Siinä on heti etusivulla sähkökirja, jonka voit ladata maksutta.

 

[turilas]

On aivan turha koittaa rakentaa suhdetta yhtään minkäänlaisen ihmisen kanssa niin kauan kun koirat menevät ihmisen edelle. Jos ihminen kokee että koirat ohittavat hänet niin sitä lytätyksi tulemisen tunnetta ei kyllä ohita mikään. Siinä kuolee paljon muutakin kuin seksihalut. Parempi että elelet vain koiriesi kanssa yksin.

Tietokonepeliähän tuo pelaa vuorokauden ympäri ja lihoo ja paksunoo. Koirat on tytön harrastus. Libido heikkenee miehellä kun rasvaa kertyy, estrogeenit paukkuu, siihenhän tuo itkeminenkin viittaa.

 

[Angelica]

On aivan turha koittaa rakentaa suhdetta yhtään minkäänlaisen ihmisen kanssa niin kauan kun koirat menevät ihmisen edelle. Jos ihminen kokee että koirat ohittavat hänet niin sitä lytätyksi tulemisen tunnetta ei kyllä ohita mikään. Siinä kuolee paljon muutakin kuin seksihalut. Parempi että elelet vain koiriesi kanssa yksin.

Sama pisti minunkin silmääni. Itsellesi koirat ovat elämäntapa johon miehen on osallistuttava vaikka ei haluaisikaan. Miehen peliharrastus pitäisi saada estettyä?

Olet tyypillinen kusipäinen koiraharrastaja jolle koirat ajavat kaiken muun edelle. Etteköhän nyt vaaan eroa sovussa ja jatkat elämää koiriesi kanssa kun et ihmisten kanssa pärjää. Opeta samalla koirasi alistamaan sinua ja panemaan doggy-stylenä.

 

[ja merirosvo]

Php, tulipa alepatädiltä julumaa tekstilöi-

 

[kyllä tuo]

Sama pisti minunkin silmääni. Itsellesi koirat ovat elämäntapa johon miehen on osallistuttava vaikka ei haluaisikaan. Miehen peliharrastus pitäisi saada estettyä?

Olet tyypillinen kusipäinen koiraharrastaja jolle koirat ajavat kaiken muun edelle. Etteköhän nyt vaaan eroa sovussa ja jatkat elämää koiriesi kanssa kun et ihmisten kanssa pärjää. Opeta samalla koirasi alistamaan sinua ja panemaan doggy-stylenä.

Ei minustakaan olisi suhteeseen, jossa paikkani olisi koirista seuraava. Koirafanit saavat kyllä pysyä puolestani neiti-ihmisinä.

 

[Mitäpä]

Ei minustakaan olisi suhteeseen, jossa paikkani olisi koirista seuraava. Koirafanit saavat kyllä pysyä puolestani neiti-ihmisinä.

Jos opettaa koiran panemaan...

 

[wake up!]

Joo, olen kyllä vähän samoilla linjoilla kuin edelliset vaikken yhtä kärkkäästi... Koira/muut eläinihmiset ovat yleensä valitettavasti niin fanaattisia että olettavat muidenkin ihmisten haluavan elää sitä elämää.
Tosin tietysti onhan miehelläsikin "harrastus" jota minä en myöskään katselisi.

Lika barn leka bäst - vanha totuus pätee kyllä: saman"aatteiset" ihmiset tulevat kyllä aina paremmin toimeen keskenään. Ehkäpä teitä kumpaakin viehättää vain ajatus rakkaudesta ja yhdessäolosta - oletteko todella pysähtyneet miettimään että koska olette esim nauraneet yhdessä jollekin asialle, onko teillä todella mukavaa toistenne kanssa ? Niin pitäisi nimittäin parisuhteessa olla, eikä niin että ollaan yhdessä vain "tavan vuoksi"...
Vai mitä?

 

[Muuttuminen]

Ap kirjoittaa, että mies haluaisi muuttua. Lisäksi ap tuumii, että " uskon vilpittömästi miehen haluavan muuttua, mutta epäilyttää, onko se mahdollistakaan näin suurissa määrin ja jos onkin, tekeekö se miehelle sitten hyvää?"

Jotenkin tuntuu siltä, että ap sisimmässään on vain sitä mieltä, että vain ja ainoastaan hänen miehensä pitäisi muuttua, vaikka pohtiikin, että tekeekö suuri muutos miehelle itselleen hyvää. Kannattaa muistaa, että toista ei voi muuttaa, ainoastaan itsensä. Rakkautta on myös se, että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on - ja ellei hyväksy, ei suhde varmasti toimi pidemmän päälle.

Päätöstä suhteen jatkamisesta ei kuitenkaan voi tehdä muut kuin ap ja hänen puolisonsa itse, vaikka ulkopuolisena esimerkiksi minä ihmettelen, että miten noin erilaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen, ja vieläpä kolmesti.

 

[thaikkunainen]

Päätöstä suhteen jatkamisesta ei kuitenkaan voi tehdä muut kuin ap ja hänen puolisonsa itse, vaikka ulkopuolisena esimerkiksi minä ihmettelen, että miten noin erilaiset ihmiset ovat päätyneet yhteen, ja vieläpä kolmesti.

Jakavat samat arvot kirjoitti ap. Mutta eipä se kanna, jos on elänyt ihmisen jo loppuun. Kiken ex mies sanoi että miehelle riittää elämässä säännöllinen tussu, ruoka ja viihde. Näinhän se on, mutta jaksaako kukaan nainen katsoa teini-ikäistä loppuelämänsä, tuskin.

 

[Samat arvotko?]

Sepä se, jotta ap:n luettelemien seikkojen perusteella noilla kahdella ei ole samat arvot. Ei samoja kiinnostuksen kohteita, harrastuksia tai edes toistensa arvostusta - miehestä en tiedä, mutta tämä naisenpuoli ilmaisee selvästi oman arvostuksensa.

Olen samaa mieltä monen muun kanssa, jotta koiraihmiset laittavat eläimensä kumppaninsa edelle ja vieläpä lapsen asemaan. Se saa paitsi huomion, myös hellyyden ja aineelliset tarpeensa ennen kumppania. Tässäkin ap:n tapauksessa hän kertoo, jotta puoliso vastaa suuremmasta osuudesta menoja, mutta silti typy haluaa vielä yhden rasitteen lisää vastoin kumppaninsa tahtoa. On vain kohtuus, jotta hän myös huolehtii kaikesta koiriin liittyvästä, eikä arvostele ja vaadi miestä mukaan harrastukseen, joka ei häntä yhtään kiinnosta.

Miten minusta tuntuu, jotta naisella ainakaan ei ole kysymys rakkaudesta, vaan siitä, jotta elämä on hänelle aika helppoa ja taloudellisesti turvattu. Hänen opintonsa ovat kesken, mutta talous sujuu puolison ansiosta.

Jos olet reilu, ap, lähdet tästä suhteesta omillesi ja vastaat itse itsestäsi ja koirista. On väärin kumppania kohtaan toimia yhtä itsekkäästi kuin sinä teet. Sinun itsesi tässä pitäisi muuttua, jotta toinen saisi edes jonkinlaisen sijan yhteiselämässänne. Nykyasetelma syö hänestä kaiken itsetunnon ja toimeliaisuuden. Jos sinä muutut, kumppanisi todennäköisesti muuttuu mukana aika paljon, jos alkaa saada ja tuntea arvostustasi. Hänellekin tulee elämästänne mielekästä. Koska en usko kykyysi muuttua, tunnethan itsesi tässä suhteessa paremmaksi ihmiseksi, tee palvelus teille molemmille ja muuta omillesi.

Koirilla korvaat jotain, joka sinulta puuttuu. Ne ovat korvike ja peitetarina sille, jotta elämä ei ole tyydyttävää. Ota vastuusi, lakkaa käyttämästä toista hyväksi.

Luulet varmaan, jotta olen ihminen, joka vihaa koiria. Minulla oli rakas koira, mutta ihmisen edelle se ei koskaan mennyt. Miehellänikin oli koira myös seurustellessamme, mutta kyllä minä olin sijalla 1. ja koira jälkeeni. Näistä oli hauska esimerkki, sillä koirat odottivat aina innokkaasti tervehdystä ihmisen jälkeen. Istuivat takamuksellaan ja heiluttivat häntää hillitysti ja innokkaasti sitten, kun niiden vuoro tuli. Olen sitä mieltä, jotta jos jompikumpi ei tykkää koirasta kotona, sitä ei kannata hankkia.

 

[Torttu]

Luulet varmaan, jotta olen ihminen, joka vihaa koiria. Minulla oli rakas koira, mutta ihmisen edelle se ei koskaan mennyt. Miehellänikin oli koira myös seurustellessamme, mutta kyllä minä olin sijalla 1. ja koira jälkeeni. Näistä oli hauska esimerkki, sillä koirat odottivat aina innokkaasti tervehdystä ihmisen jälkeen. Istuivat takamuksellaan ja heiluttivat häntää hillitysti ja innokkaasti sitten, kun niiden vuoro tuli. Olen sitä mieltä, jotta jos jompikumpi ei tykkää koirasta kotona, sitä ei kannata hankkia.

No just, koiraihminen ei noin kirjoita. KOirat on ensisijaisesti elämäntapa tai harrastus, harvalla ne menee ihmisen eteen. Ja olen sitä mieltä, että miehet on mustasukkaisia jopa niistä koirista tai kissoista, mitä vain naisella on.

 

[koiranelämää]

Taustaksi kerrottakoot, että olemme molemmat 25-vuotiaita ja kyseessä on meidän molempien ensimmäinen parisuhde. Yhteistä taivalta on takana reilut 5 vuotta ja ongelmia on ollut aiemminkin. Olemme eri syistä eronneet kahdesti aiemminkin ja palanneet yhteen ja ongelmat ovat kutakuinkin korjaantuneet jokaisella kerralla.

Viimeisimmästä erosta on nyt kaksi vuotta ja ongelmat alkavat jälleen nostaa päätään.

Omasta mielestäni ongelmat koskevat minun ja miehen erilaisuutta, sillä meillä ei juurikaan ole yhteisiä asioita. Jaamme jokseenkin samanlaiset arvot ja tulevaisuudensuunnitelmatkin käyvät yksiin, mutta se arkielämän jakaminen tuntuu haastavalta.

Olen itse innokas koiraharrastaja ja koirat ovatkin minulle enemmänkin elämäntapa kuin varsinainen harrastus. Mies pitää kyllä koirista, mutta ei ole millään tapaa kiinnostunut ottamaan osaa harrastukseeni, esimerkiksi videokuvaamaan kisasuorituksia tai muutoin kannustamaan harrastuksen parissa.

Myös koiran arkinen hoito (lenkitykset, ruokinnat) on minun vastuullani, mikä sinänsä on ymmärrettävää, sillä kyseessä on minun hankkimani lemmikki. Jotenkin sitä kuitenkin toivoisi, että mies jollain tasolla osallistuisi siihen koiran ulkoilutukseenkin, mutta onko se liikaa vaadittu? Koira on 7-vuotias, eli se on ollut olemassa jo parisuhteemme alusta alkaen. Toisesta koirasta on puhuttu ja mies hyväksyy, joskaan ei ole innostunut sen hoidosta yhtään enempää kuin tämän nykyisenkään.

Olen myös itse kiinnostunut liikunnasta ja tykkään ulkoilla päivittäin, toki kelivarauksella. Mikään himourheilija en siis ole, mutta joka tapauksessa nautin liikunnasta ja liian pitkä laiskottelu tuntuu pahalta, vaikka nautinkin myös tv:n ääressä löhöämisestä. Mies ei kuitenkaan nauti liikunnasta lainkaan ja saankin hänet mukaan korkeintaan satunnaisesti iltalenkille.

Terveelliset elämäntavat ovat itselleni tärkeitä. Tämä ei tarkoita ettenkö nauttisi herkkuja joskus liikaakin, mutta pyrin pitämään itseni normaalipainoisena ja hieman katsomaan mitä syön. Alkoholia käytän hyvin vähän. Mies puolestaan on reilusti ylipainoinen (BMI yli 30) ja syö mitä sattuu. Alkoholia käyttää runsaasti, lähes joka viikonloppu, mutta ei välttämättä mitään huikeita määriä (esim 6-8 olutta normaalisti) mutta itselle nuokin määrät tuntuvat suurilta, kun en itse juo edes "ryypätessäni" noin montaa.

Seksinkin osalta mieltymyksemme ovat todella erilaiset. Mies tykkää perinteisestä vaniljaseksistä, mutta höysteenä myös peppuseksistä, josta en taas itse pidä lainkaan kuin korkeintaan ajatuksen tasolla. Itse puolestani nautin hieman rajummasta menosta (alistusleikit, sitominen) jotka eivät miestä sytytä millään tasolla. Kaikki nämä ovat aiheuttaneet seksiongelmia, joiden vuoksi en enää lainkaan kiihotu mieheni seurassa vaikka haluja kyllä olisi. Jo pidempään olen seksiä harrastaessamme fantasioinut kinkympiä asioita, jotta pystyn edes kostumaan. Mies on myös jonkin verran estynyt, esimerkiksi lopetettuani hormonaalisen ehkäisyn, ei mies ole kyennyt ostamaan esimerkiksi kondomeja, sillä se on hänen mielestään edelleen todella noloa.

Sitten on tietysti se kaikki muu, jolla ei normaalitilanteessa olisi mitään merkitystä. Makumme musiikin, elokuvien, tv-sarjojen, ruokien, pelien... yms. suhteen ovat todella erilaiset. Vain harvoin löytyy jokin yksittäinen asia, josta me molemmat tykkäisimme.

Tämä kaikki on saanut minut tuntemaan, että olemme liian erilaisia. Olemme riidelleen runsaasti alkoholinkäytöstä, tietokoneella pelaamisesta (johon miehellä tuntuu menevän kaikki vapaa-aika) sekä em. asioista ja esimerkiksi alkoholinkäyttöä mies on sanonut vähentävänsä (osittain onnistunut, ei ota enää sammumiseen asti) ja kertonut yrittävänsä laihduttaa (lihonut suhteemme aikana 30 kiloa, joten muutos vaikutaa jo seksihaluihinkin).

Muutama päivä sitten keskustelimme asiasta ja päädyimme eroon. Mieskin tuntui olevan päätöksen kanssa ihan ok, sillä epätyytyväiseni on näkynyt hänellekin ja tehnyt hänen olostaan kurjan. Muutaman tunnin kuluttua (ilmeisesti asian sisäistäminen vei hetken) mies meni kuitenkin aivan sekaisin, itki ja aamulla (ryyppäsi sitten pahaan oloonsa koko yön) kertoi miten ei osaa kuvitellakaan elämää ilman minua ja haluaa muuttua. Rakkautta välillämme on enkä todellakaan haluaisi mieheni kärsivän, joten tuntui todella pahalta nähdä ja kuulla tuo hätä ja suru hänen koko olemuksessaan.

Tästä on nyt muutama päivä ja tilanne edelleen sama. Uskon vilpittömästi miehen haluavan muuttua, mutta epäilyttää, onko se mahdollistakaan näin suurissa määrin ja jos onkin, tekeekö se miehelle sitten hyvää?

Mies on ns. hyvä mies, eli todella luotettava ja välittävä ja haluaa aina minun parastani. Järkevä ja vastuuntuntoinen ja sopivasti kunnianhimoinen ja halukas etenemään mm. työurallaan. Ei väkivaltainen, ei koskaan pettäisi tai muutoin tietoisesti satuttaisi. Pitkä ja komeakin vielä. Tiedän, ettei näitä miehiä kasva joka oksalla ja tunnen itseni kiittämättömäksi kun edes mietin eroa.

Mihin sä yleensäkään miestä tarviit jos sun "elämäntana" on koira/koirat, vai elättäjääkö haet miehestäs.
Iske baarista sängynlämmittjä jos koira on rakkaampi ku miehes.

 

[Jopas jotakin]

No just, koiraihminen ei noin kirjoita. KOirat on ensisijaisesti elämäntapa tai harrastus, harvalla ne menee ihmisen eteen. Ja olen sitä mieltä, että miehet on mustasukkaisia jopa niistä koirista tai kissoista, mitä vain naisella on.

Meillä on elämäntapana elää ja olla yhdessä, koira on koira. Eikä yhtään sen enenpää eikä vähenpää. "Syötä koira, juota koira; kyllä koira koira on" sanotaan meilläpäin. Minä olen koiraihminen, vaimo enenpikin kissaihminen. Molenpia löytyy ja kaikki on tyytyväisiä. Mutta ihmisen edelle koira ei kyllä mene muuta kuin ulkoilulenkillä. Ja silloinkin vain talutushihnan verran.

 

[heh heh]

Meillä on elämäntapana elää ja olla yhdessä, koira on koira. Eikä yhtään sen enenpää eikä vähenpää. "Syötä koira, juota koira; kyllä koira koira on" sanotaan meilläpäin. Minä olen koiraihminen, vaimo enenpikin kissaihminen. Molenpia löytyy ja kaikki on tyytyväisiä. Mutta ihmisen edelle koira ei kyllä mene muuta kuin ulkoilulenkillä. Ja silloinkin vain talutushihnan verran.

Koiraihminen elää eri tavalla kuin koiraton ihminen, sen tietää jokainen, jolla koira on. tai on ollut. Tai oikeastaan ihan mikä tahansa lemmikki. Näin se vaan menee. Koira on elämäntapa, kyllä sen omistaminen vaikuttaa koko perheen elämään.

 

[Jopas jotakin]

Koiraihminen elää eri tavalla kuin koiraton ihminen, sen tietää jokainen, jolla koira on. tai on ollut. Tai oikeastaan ihan mikä tahansa lemmikki. Näin se vaan menee. Koira on elämäntapa, kyllä sen omistaminen vaikuttaa koko perheen elämään.

Tuolla logiikalla voisi kai sitten todeta, että puolisokin on elämäntapa, kyllä senkin "omistaminen" pitäisi jossakin näkyä ja tuntua.

 

[Samat arvotko?]

Tuolla logiikalla voisi kai sitten todeta, että puolisokin on elämäntapa, kyllä senkin "omistaminen" pitäisi jossakin näkyä ja tuntua.

Fanaattisuus asiassa kuin asiassa on pahasta. Koiraihmisyydessäkin.
Koiralle kirjataan omistaja ja lainsäädäntö kohtelee sitä irtaimena omaisuutena.
Ihmistä ei voi omistaa. Ihminen on tasavertainen kumppani, ihminen on vastuullinen. Koira ei voi olla noista kumpaakaan.

 

[Jopas jotakin]

Fanaattisuus asiassa kuin asiassa on pahasta. Koiraihmisyydessäkin.
Koiralle kirjataan omistaja ja lainsäädäntö kohtelee sitä irtaimena omaisuutena.
Ihmistä ei voi omistaa. Ihminen on tasavertainen kumppani, ihminen on vastuullinen. Koira ei voi olla noista kumpaakaan.

Ja siksi kirjoitinkin puolison "omistamisen" sitaatteihin.

 

[marta]

Minulla on työkaveri (nainen), jolla oli yksi koira - otettu vastoin puolison mielipidettä. Sitten nainen halusi toisenkin koiran, mies vastusti ja nainen sanoi että ihan sama. Koira tulee joka tapauksessa, voit lähteä jos haluat. Nyt perheessä on kaksi koiraa. Mies ei lähtenyt - vaimon mukaan on kuulemma "sopeutunut" ja ihastunutkin koiriin. Mitä itse tätä pariskuntaa tapaan niin kyllä kauas paistaa ettei heillä ole keskenään mitään. Sen näkee naamasta kun ....

Aloittajan tilanteeseen sanoisin, että erotkaa hyvät ihmiset. Teillä ei kummallakaan ole kokemusta hyvästä parisuhteesta eikä teille sellaista tule vaikka väkisin yritätte. Se ei vaan riitä, että puoliso on komea, ei ole väkivaltainen eikä pettäisi... jos nämä olisivat perusteet pysyä liitossa kuin liitossa, Suomessa olisi yli puolet vähemmän avioeroja.

Tuossa iässä ja tuossa vaiheessa, yhteiselon pitäisi olla melkein koko ajan pusi-pusi "ruusuilla tanssimista". Ja kyllä, vielä viidenkin vuoden jälkeen. Ja jos olette jo KAKSI kertaa eronneet, uskokaa nyt jo ettei teistä tule paria. Uudelleenlämmittelyt harvoin onnistuu.

Kummallista miten naiset haluavat määrätä mitä toinen tekee ja ei tee ja se oma totuus on se ainut oikea.

 

[Siten tätäkin]

Tuolla logiikalla voisi kai sitten todeta, että puolisokin on elämäntapa, kyllä senkin "omistaminen" pitäisi jossakin näkyä ja tuntua.

Puoliso osaa itse mennä kuselle ja tehdä ruokansa, ei sille tarvi hoitopaikkaa järkätä lomien ajaksi tai viedä räntäsateeseen aamuyöstä. Voi pitää valkoisia mattoja ja ostaa sen vaikeahoitoisen sohvan (ellei ole kakaroita), tai lähteä ex tempore matkoille. Sen vatsataudin takia ei tarvi valvoa koko yötä tai viedä kentälle harkkoihin kehumaan hyvä poika, hyvä poika. Koiran pitäminen opettaa vastuuta, jos menee koirallisen ihmisen kanssa yhteen, niin sieltä tulee se karvaperse mukana. PISTE.Sille on turha kiukutella ja olla sairaalloisen mustasukkainen. Se on sama kuin jos ottaa lapsellisen ukon tai akan, näin se vaan menee, koko paketti tai sitten valitsee toisen naisen/ukon. Aasinsiltaa pitkin kun näitä koirajuttuja luki, työkaverillani oli kissa, ja hän alkoi seurustelemaan. Miehellä oli kuulemma allergia ja kundi alkoi höpöttämään, että kissasta pitää päästä eroon (vaikka eivät edes asuneet yhdessä). No kundi pääsi eroon kissasta, kun työkaveri laittoi samantien äijän kävelemään.

 

[mielipide]

Puoliso osaa itse mennä kuselle ja tehdä ruokansa, ei sille tarvi hoitopaikkaa järkätä lomien ajaksi tai viedä räntäsateeseen aamuyöstä. Voi pitää valkoisia mattoja ja ostaa sen vaikeahoitoisen sohvan (ellei ole kakaroita), tai lähteä ex tempore matkoille. Sen vatsataudin takia ei tarvi valvoa koko yötä tai viedä kentälle harkkoihin kehumaan hyvä poika, hyvä poika. Koiran pitäminen opettaa vastuuta, jos menee koirallisen ihmisen kanssa yhteen, niin sieltä tulee se karvaperse mukana. PISTE.Sille on turha kiukutella ja olla sairaalloisen mustasukkainen. Se on sama kuin jos ottaa lapsellisen ukon tai akan, näin se vaan menee, koko paketti tai sitten valitsee toisen naisen/ukon. Aasinsiltaa pitkin kun näitä koirajuttuja luki, työkaverillani oli kissa, ja hän alkoi seurustelemaan. Miehellä oli kuulemma allergia ja kundi alkoi höpöttämään, että kissasta pitää päästä eroon (vaikka eivät edes asuneet yhdessä). No kundi pääsi eroon kissasta, kun työkaveri laittoi samantien äijän kävelemään.

Joo, mutta ei voi vaatia että se toinenkin on yhtä innostunut toisen harrastuksesta. Jos mies istuu mieluummin tietsikalla kuin lenkittää ja valokuvaa koiraa, pitää sekin sitten hyväksyä. Eikä vaatia miestä muuttumaan.

Kuiten moni muukin on hoksannut, ap ei ole rakastunut mieheensä. Mies on hänelle turva, joka tukee opiskeluissa, antaa katon pään päälle ja ostaa ruokaa kaappiin, vähän kuin iskä.