Vaadinko liikaa?

[väsynyt.]

Mieheni kuorsaa. Meillä ei muutenkaan mene hyvin ja jonkun erittäin tulehtuneen tilanteen seurauksena mies muutti vakituisesti olohuoneen lattialle nukkumaan. Jos joskus olemme vierekkäin nukkumista kokeilleet, mies jossain vaiheessa raivostuu, kun olen töninyt häntä kymmeniä kertoja ja vaihtaa huonetta.

Riitelemme usein, koska mielestäni mies juo liikaa, pakenee vastuuta ja valehtelee raha-asioista. Joka kerta, kun yritän keskustella asioista, mies saa raivarin ja alkaa paasata, kuinka huonosti kohtelen häntä, kun hän joutuu nukkumaan lattialla. Silloin kysyn, miksei hän tee mitään kuorsamiselleen. Hän ei vastaa.

Pitäisikö minun nukkua olohuoneen lattialla, koska mieheni kuorsaa? Vai pitäisikö meidän molempien kärsiä unettomista öistä, koska hän kuorsaa?

Uskon, että mieheni ärtyisyys ja ajoittainen masennus johtuvat pitkälti juuri kuorsaamisesta ja sen aiheuttamasti väsymyksestä. Mies on 20 kg ylipainoinen ja vetää kännit 1 - 2 kertaa viikossa. Vaadinko liikaa, kun odotan, että mieheni menisi lääkäriin ja yrittäisi päästä kuorsauksesta eroon?

 

[no]

yritä seuraavaa: ole onnellinen, että hän kuorsaa, eikä ole kuollut.
Suhtaudu positiivisesti, äläkä suututa itseäsi.

 

[myrkkysumakki]

"Joka kerta, kun yritän keskustella asioista, mies saa raivarin"

Kuulostaa siltä, että keskustelu on teillä sitä, kun sinä kerrot miehelle, miten kehno hän on.

Oikeasti keskustelu on sitä, että kaksi ihmistä jakaa ajatuksiaan, ei sitä että yksi kertoo toiselle mielipiteensä.

 

[tämänkin kokenut]

yritä seuraavaa: ole onnellinen, että hän kuorsaa, eikä ole kuollut.
Suhtaudu positiivisesti, äläkä suututa itseäsi.

Tuskin positiivinen suhtautuminen hirveästi auttaa saamaan unta jos toinen kuorsaa vieressä kuin moottorisaha ja jokaöisellä univajeella ei varmasti kauhean kauan jaksa positiivisuutta viljellä päiväsaikaankaan...vaikea olla myöskään positiivinen ja onnellinen jos toinen räjähtää kiroilemaan ja haukkumaan ja meinaa vetää turpaan kun yrittää kääntää tätä semmoiseen nukkuma-asentoon ettei tämä kuorsaisi.

Väsyin siihen, että joko menetin kuorsaamisen takia yöuneni tai vaihtoehtoisesti pahoitin joka yö mieleni miehen rähjäämisestä (jonka jälkeen ei myöskään tullut uni). Hankin olohuoneeseen kunnon sängyn ja muutin itse sinne nukkumaan. Uni on kuitenkin läheisyyttä perustavampi tarve... Myöhemmin miehen ryyppääminen, väkivaltaiseksi äitynyt kännikäytös, vastuuttomuus sekä raha- että muissakin yhteisissä asioissa sekä kyvyttömyys sulattaa minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä saivat minut voimaan niin huonosti että minun oli pakko terveyteni vuoksi lähteä koko suhteesta.

 

[kuorsaus]

Kovin pienestä miehesi suuttuu. Oman miehen on usein herättänyt yöllä, kun kuorsaa. Ei se siitä tykkää huonoa. Kuka sitä jaksaa valvoa, jos on aamulla aikainen herätys. Ei taida miehesi ymmärtää sinun tunteita, kun tajuaa tekevänsä muutenkin väärin sinua kohtaan. Ei voi myöntää ja siksi suuttuu mitä sille yrität kertoa? Et vaadi liikaa vaan liian vähän. Miksi mies ei voi käydä lääkärissä, että olisko jotain elimillistä häiriötä? Ehkä ylipaino ja alkoholikin voivat vaikuttaa kuorsaamiseen.

 

[uberdiiva]

"Myöhemmin miehen ryyppääminen, väkivaltaiseksi äitynyt kännikäytös, vastuuttomuus sekä raha- että muissakin yhteisissä asioissa sekä kyvyttömyys sulattaa minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä saivat minut voimaan niin huonosti että minun oli pakko terveyteni vuoksi lähteä koko suhteesta."

Joku toinen vain toteaisi, ettei homma toiminut, mutta "sinun oli pakko terveytesi vuoksi lähteä koko suhteesta"

 

[tulppatäti]

En oikein ymmärrä miksi siellä olohuoneen lattialla pitää nukkua? Eikö siellä ole sohvaa tai patjaa tai eikö sinne saa sänkyä?

Jos toinen kymmeniä kertoja yössä tönii hereille, ei mahda olla miehelläkään mukavaa kun se kuorsaaminen kuitenkin tapahtuu unessa. Tuskin hän tahallaan kiusaa tekee? Ensin herätetään kymmeniä kertoja (?) ja sitten mies raahautuu olkkarin lattialle nukkumaan.... ei ihme jos mies on pahalla päällä.

Jos kuorsaaminen sinua häiritsee, hanki ihmeessä itsellesi kunnon sänky toiseen huoneeseen tai kokeile ensin korvatulppia. Apteekista saa oikein hyviä ja tehokkaita tulppia.

Oma mieheni kuorsaa, hänellä on kyllä kotona kuorsauslaite koska sillä hänen oma unen laatunsa paranee (uniapnea) mutta esim reissussa minulla on korvatulpat (niitä löytyy joka kassista ja meikkipussista) ja nukun ihan hyvin niiden kanssa, en kuule mitään. Jos kuulisin, siirtyisin itse muualle, turha sitä nukkuvaa ukkoa on herätellä ja valvoa molempien.

Teidän ongelmien pohjimmainen syy ei kuitenkaan taida olla kuorsaus "mies juo liikaa, pakenee vastuuta ja valehtelee raha-asioissa"....

 

[alkuperäinen]

En oikein ymmärrä miksi siellä olohuoneen lattialla pitää nukkua? Eikö siellä ole sohvaa tai patjaa tai eikö sinne saa sänkyä?

Jos toinen kymmeniä kertoja yössä tönii hereille, ei mahda olla miehelläkään mukavaa kun se kuorsaaminen kuitenkin tapahtuu unessa. Tuskin hän tahallaan kiusaa tekee? Ensin herätetään kymmeniä kertoja (?) ja sitten mies raahautuu olkkarin lattialle nukkumaan.... ei ihme jos mies on pahalla päällä.

Jos kuorsaaminen sinua häiritsee, hanki ihmeessä itsellesi kunnon sänky toiseen huoneeseen tai kokeile ensin korvatulppia. Apteekista saa oikein hyviä ja tehokkaita tulppia.

Oma mieheni kuorsaa, hänellä on kyllä kotona kuorsauslaite koska sillä hänen oma unen laatunsa paranee (uniapnea) mutta esim reissussa minulla on korvatulpat (niitä löytyy joka kassista ja meikkipussista) ja nukun ihan hyvin niiden kanssa, en kuule mitään. Jos kuulisin, siirtyisin itse muualle, turha sitä nukkuvaa ukkoa on herätellä ja valvoa molempien.

Teidän ongelmien pohjimmainen syy ei kuitenkaan taida olla kuorsaus "mies juo liikaa, pakenee vastuuta ja valehtelee raha-asioissa"....

No tottakai olkkarin lattialla on patja.

Korvatulpat eivät todellakaan auta, jos mies nukkuu samassa sängyssä. Mieheni kuorsaus on niin lujaa, että se kuuluu häiritsevästi suljetun oven takaakin, ellei ole korvatulppia.

Meillä ei ole tilaa sängylle olohuoneessa. Mielestäni mieheni kuorsaus on ongelma, josta miehen kannattaisi oman terveytensä takiakin hankkiutua eroon. Miksi minun pitäisi ensisijaisena ratkaisuna lähteä ostamaan kallista sänkyä (no ehkä sängyn voi saada halvalla, mutta kunnollista patjaa ei) ja järjestämään muutenkin ahdasta olohuonettamme uudestaan? Olen ehdottanut miehelleni, että jos hän ei halua mennä lääkärin, hän voi ostaa olkkariin vuodesohvan. Maksan muutenkin huomattavasti enemmän taloutemme menoista (meillä on pieni lapsi) kuin mies.

 

[sohfwwfis]

Eikös miehesi voisi mennä hoidattamaan kuorsaus ongelman pois.Saisitte tollasen rasitteen pois ja voisitte palata normaaliin systeemiin.Ei ole helppoa kuorsaajallakaan.Nykyään osaavat lääkärit korjata kaikenlaisia vaivoja.

 

[alkuperäinen]

"Joka kerta, kun yritän keskustella asioista, mies saa raivarin"

Kuulostaa siltä, että keskustelu on teillä sitä, kun sinä kerrot miehelle, miten kehno hän on.

Oikeasti keskustelu on sitä, että kaksi ihmistä jakaa ajatuksiaan, ei sitä että yksi kertoo toiselle mielipiteensä.

Mistä noin päättelit? Olen toki kysynyt mieheni kantaa moneekin asiaan. Hän ei vastaa. Hänellä ei ole mitään mielipiteitä.

Ja edellisessä viestissä kysyttiin, eikö mieheni voisi mennä lääkäriin. Niin minun mielestäni tietenkin voisi, mutta mies ei mene.

 

[tulppatäti]

Onhan niitä kaikenlaisia hoitoja mutta eivät ne kaikille käy eivätkä tehoa. Ei ole minunkaan miehelleni mahdollista tehdä esim. leikkausta, kysytty on ja monet tutkimukset ja uniklinikat käyty. Lääkäri ei ole keksinyt muuta mahdollisuutta kuin tuo kuorsauslaite, ei meillä nukkuisi muuten kukaan ilman tulppia. Mutta monesti sitä ei matkoille oteta mukaan, lentokoneessa en anna miehen nukahtaa pitkilläkään lennoilla, muuten meillä ei ole perillä yhtään kaveria....

Laita nyt ap ihmeessä kunnon sänky tai hyvä patja (jonka voi päiväksi aina nostaa vaikka sinne makkariin piiloon) sinne olohuoneeseen sinulle lapselle, tulpat korviin ja ovi kiinni huoneiden väliltä. Ja sitten nukkumaan hyviä unia.

 

[tämänkin kokenut]

"Myöhemmin miehen ryyppääminen, väkivaltaiseksi äitynyt kännikäytös, vastuuttomuus sekä raha- että muissakin yhteisissä asioissa sekä kyvyttömyys sulattaa minkäänlaista itseensä kohdistuvaa kritiikkiä saivat minut voimaan niin huonosti että minun oli pakko terveyteni vuoksi lähteä koko suhteesta."

Joku toinen vain toteaisi, ettei homma toiminut, mutta "sinun oli pakko terveytesi vuoksi lähteä koko suhteesta"

Niin, toi lähteminen ei ole ihan pelkän toteamisen takana, jos kumppania kohtaan on kuitenkin tunteita tämän mahdottomasta käyttäytymisestä huolimatta ja toisaalta jos kumppani saa käytöksellään uskomaan, että kaikki vika on minussa ja meillä ei olisi mitään ongelmia jos minä en olisi niin hankala ihminen ja että ilman häntä en ole mitään. Lisää tähän vielä olosuhteet huomioon ottaen suht realistinen pelko siitä, että mies vahingoittaa joko minua tai itseään jos jätän hänet. Kuulostaa joo tosi draamahakuiselta, mutta oikeasti asetelma koko suhteessa oli niin sairas että menetin ajan myötä pikkuhiljaa kokonaan arvostelukykyni sen suhteen, mikä on normaalia käytöstä toista ihmistä kohtaan parisuhteessa. Lopulta vasta siinä pisteessä, kun olin liian ahdistunut syömään ja nukkumaan ja aloin suunnitella itsemurhaa aloin herätä todellisuuteen enkä silloinkaan varmasti olisi ilman ammattiapua saanut kerättyä voimia ja rohkeutta miehen jättämiseen.

Moniko oikeasti pystyy normaalitilassakaan eroamaan pitkästä suhteesta "tää homma ei nyt näytä toimivan joten heippa vaan" -asenteella?

 

[uberdiiva]

En tarkoittanut lähtemisen helppoutta vaan sitä, että joillekin ihmisile on tarpeen aina löytää syyllinen (joku muu kuin he itse, tietysti). Eli sen sijaan, että toteaisi, ettemme sopineet yhteen, pitää exkumppani demonisoida. Jopa terveydelle vaaralliseksi.

 

[tämänkin kokenut]

Uberdiiva, et uskokaan, miten olen syytellyt itseäni ensin koko suhteen ajan siitä, etten pysty muuttamaan itseäni sellaiseksi että suhteemme toimisi ja mies käyttäytyisi normaalisti koska tottakai syytin itseäni hänen juomisestaan, raivokohtauksistaan ja käsiksi käymisistään ja tunsin samalla kauheaa syyllisyyttä että pelkästään omalla olemuksellani ajan hänet voimaan niin pahoin ettei hänellä ole mahdollisuutta kohdella minua paremmin, suhteen jälkeen taas siitä, etten tajunnut erota aiemmin. Eikö sitäpaitsi väkivaltaista käytöstä voi ihan faktapohjaltakin, ketään sen enempää syyttelemättä, pitää läheisten terveydelle, jopa hengelle vaarallisena?

Jotenkin tuon suhteen jälkeen suhteellisuudentaju on palannut ja olen tajunnut, että ehkä vika ei ollutkaan yksin minussa, koska ei aiemmissa suhteissani ole ollut mitään tällaisia ongelmia vaikka olin silloin aivan sama ihminen, vaan niistä aivan tosissaan ollaan erottu ihan siitä syystä ettei sovita yhteen, esim. odotukset tulevaisuuden tai parisuhteen suhteen osoittautuvat liian erilaisiksi että niitä voisi sovittaa yhteen ilman että kumppanissa tai hänen käytöksessään olisi erityisemmin ollut mitään valitettavaa. Oikeastaan tuon yhden ex-kumppanin käsitys minusta on täysin vastakkainen sille, mitä kukaan ystäväni, läheiseni tai muu ex-kumppanini on minusta ajatellut. Miehellä samoja ongelmia on ollut taas joka ikisessä suhteessaan hyvinkin erilaisten naisten kanssa ja myöskin hänen kaikki eromme jälkeiset suhteensa ovat loppuneet hyvin lyhyeen, joten ehkä ongelmamme eivät johtuneetkaan yksin minusta tai siitä että olisin ollut hänelle väärä kumppani.

 

[myrkkysumakki]

Eipä ero tietenkään PELKÄSTÄÄN koskaan johdu parisuhteen kummastakaan osapuolesta. Molemmilla on siihen ansionsa.

Voisi kuvitella psykopaatteja liikkuvan pilvin pimein, kun lueskelee näitä juttuja - lähes jokaisella on ollut hirviömäinen narsistipsykopaattikumppani.

Totuus on kuitenkin se, että suhde on kahden ihmisen luomus. Niin vaikeaa kuin se voi olla itselle myöntää, itsellä on aina ns. osaomistajuus suhteen epäonnistumiseen.

Jos sinua helpottaa, uskottele vain itsellesi, että olet kohdannut hengenvaarallisen psykopaatin, jonka kynsistä pääsit viime hetkellä pakoon.

Minä uskon edelleen, että jokin yhdessäolonne dynamiikassa toi exästäsi esiin pahimmat puolet, jotka eivät sitten jonkun toisen kanssa välttämättä esiinny.

Hyvä kun erosit - huono että sepität itsellesi satuja jaksaaksesi elämääsi.

 

[tämänkin kokenut]

Toki myönnän, että minussakin oli syytä suhteen epäonnistumiseen ja olen myös tehnyt tuossa suhteessa kumppaniani kohtaan asioita joita en ikinä olisi kuvitellut pystyväni tekemään kellekään, yritän nyt vain jälkeenpäin saada itseni uskomaan, että koko syy ei ollut minun vaan vikaa oli myös kumppanissa. Olen monilta kumppanini tutuilta jälkeenpäin kuullut, että suoraan sanottuna he eivät pysty kuvittelemaan sellaista naista, jonka kanssa exäni pystyisi rakentamaan toimivan parisuhteen. Olen huomannut itsekin että täällä tungetaan joka keskusteluun tuota narsistikorttia, mutta ihan oikesti kumppanini tavannutkin psykologi epäili häntä persoonallisuushäiriöiseksi.

Minun on silti tällä hetkellä mahdotonta uskaltautua uuteen suhteeseen vaikka olen tapaillut useita ihania miehiä jotka ovat kaikin puolin aivan exäni vastakohtia, koska pelkään jatkuvasti että jokin minussa saisi uudenkin miehen muuttumaan exän kaltaiseksi. Vaikka siis ikinä aiemmissa suhteissani näin ei ole käynyt. Tiedän, että vikaa oli minussa ja exässä molemmissa ja että tosiaan suhteemme toi varmasti molemmista huonoimmat puolet esiin, silti pohjimmiltani taidan edelleen syyttää yksin itseäni siitä miten minua on kohdeltu.

On vain kovin hämmentävää joutua suhteeseen, jossa toisen ihmisen käytös ei noudata mitään koko oman elämän aiemmissa vuorovaikutustilanteissa opittua logiikkaa. Onhan sitä erilailla toimivia ihmisiä ja ristiriitatilanteita joka ikisessä ihmissuhteessa, mutta yleensä sitä pysyy kuitenkin kartalla edes jotenkin toisen mielenliikkeistä ja tämän käytös noudattaa jollain tavalla arkikokemuksesta tuttuja lainalaisuuksia...

 

[myrkkysumakki]

Varmaankin jokainen kohtaa ihmisiä, joiden "käytös ei noudata mitään koko oman elämän aiemmissa vuorovaikutustilanteissa opittua logiikkaa". On sattunut omallekin kohdalle useamman kuin kerran, ja tiedän, että se on traumaattista.

Itseäni helpotti se, että lakkasin syyttämästä itseäni siitä, että olin antanut kohdella itseäni kaltoin. Jokainen meistä on vastuussa omista teoistaan, ja uhri ei ole vastuussa häntä kohtaan kohdistetusta vääryydestä.

Sinisilmäisyys ja luottavaisuus, heikkous ja joustavuus ovat joskus lähellä toisiaan. Itse sen tietää, jos on toiminut väärin, vai onko vain tullut väärin kohdelluksi.

Anna armo itsellesi ja mene eteenpäin. Älä anna tuon ihmisen ottaa sinulta enempää kuin mitä hän on jo ottanut.

 

[alkuperäinen]

Onhan niitä kaikenlaisia hoitoja mutta eivät ne kaikille käy eivätkä tehoa. Ei ole minunkaan miehelleni mahdollista tehdä esim. leikkausta, kysytty on ja monet tutkimukset ja uniklinikat käyty. Lääkäri ei ole keksinyt muuta mahdollisuutta kuin tuo kuorsauslaite, ei meillä nukkuisi muuten kukaan ilman tulppia. Mutta monesti sitä ei matkoille oteta mukaan, lentokoneessa en anna miehen nukahtaa pitkilläkään lennoilla, muuten meillä ei ole perillä yhtään kaveria....

Laita nyt ap ihmeessä kunnon sänky tai hyvä patja (jonka voi päiväksi aina nostaa vaikka sinne makkariin piiloon) sinne olohuoneeseen sinulle lapselle, tulpat korviin ja ovi kiinni huoneiden väliltä. Ja sitten nukkumaan hyviä unia.

Miksi minun pitäisi nukkua olohuoneessa patjalla eikä miehen? Selvyyden vuoksi kerron nyt vielä, että mies nukkuu olohuoneen lattialla patjalla, patja nostetaan päiväksi makkariin piilon ja olohuoneen ovi on öisin kiinni ja minulla on korvatulpat. Lapsi ei isänsä kuorsaukseen herää, hän nukkuu sikeästi omassa huoneessaan.

Ongelmana tässä on, että mies ei halua tehdä kuorsauksen poistamiseksi mitään ja hän valittaa joka ikinen päivä sitä, että hän joutuu nukkumaan patjalla lattialla. Kun mistä tahansa muusta yrittää puhua, mies vie aina keskustelun patjalla nukkumiseen hankaluuteen. Kun silloin kysyn, miksei hän tee mitään kuorsaukselle, hän ei vastaa.

Minun mielestäni ensimmäinen keino, jota voisi kokeilla, on apteekista saatavat suihkeet yms. Ei maksa paljon eikä vaadi mieheltä suunnattomia ponnistuksia. Seuraava keino on käydä lääkärissä tai yrittää pudottaa painoa.

 

[no]

Väitän edelleen, että kuorsauksessa pystyy nukkumaan, jos on hyvää tahtoa ja suhtautuu rakastavasti.
Ei ihmiset herää junankaan ääniin, vaikka talo tärisisi. Ilmeisesti kaupungissakin on yöllistä melua, johon tottuu?

ihanaa, että joku kuorsaa vieressä

 

[krooh]

No meillä se kuorsaaja olen kuulema minä. En todellakaan tee sitä mieheni kiusaksi. Itse en edes tiedä kuorsaavani. Onneksi mies suhtautuu asiaan lähinnä huumorilla kun talo tärisee. Onneksi mies on aika sikeä uninen kun pääsee unen päästä kiini. Olen normaalipainoinen ja alkoholia menee lähinnä viikonloppuna ruuan kanssa

 

[tulppatäti]

En edelleenkään ymmärrä, miksi miestä rangaistaan asiasta, jonka hän tekee unissaan... minusta on törkeää töniä kymmeniä kertoja toista hereille ja pistää toinen nukkumaan lattialle sen takia, että SINÄ et saa unta.

Toista on erittäin vaikea muuttaa (ainakaan käskemällä), paras lähteä itsestä ja miettiä mitä itse voisi asialle tehdä. Kunnon silikonikorvatulpat, punkka olkkariin, ovi kiinni ja olen varma, että saat nukkua yösi.

Ei ole kovin suuri ongelma oikeasti parisuhteessa tuo kuorsaaminen ellei siitä sellaista tee. Mutta epäilen edelleen että teidän ongelmat ovat ihan jossain muualla kuin kuorsaamisessa. Jos suhde muuten on hyvä, ei yksi kuorsaaminen aiheuta tuollaista haloota.

Ja alkuperäiseen kysymykseen: Kyllä, minusta vaadit liikaa.

 

[tulppatäti]

Ja jatkan vielä, että ei sitä apua lääkäristä aina löydy. Nuo apteekin suihkeet on yhtä tyhjän kanssa, leikkaushoitoa on saatavilla mutta sekään ei kaikille tehoa eikä kaikille sitä voi tehdä. Minun mieheni oli sairaalassa yön ja unta seurattiin muttei siihen jumalattomaan kuorsaukseen mitään apua löytynyt.

Entä jos miehesi menee lääkäriin eikä sieltä apua löydy, onko ongelma silloin vielä olemassa vai mitä sitten teet? Ero?

 

[Sitruunax]

En ymmärrä miksi Uberdiiva hyökkäsi tämänkin kokeneen kimppuun? Ei taida olla itse törmännyt tälläiseen persoonaan. Itse tiedän monia. Olin itse jopa suhteessa sellaisen kanssa, jolla oli jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Ei voi sanoa, että rakkautta ei olisi ollut, mutta ei sellaisessa suhteessa voi olla. Kyllä se syy saattaa olla toisessa henkilössä. Esim. alkoholismi tuskin on puolison syytä persoonallisuushäiriöstä puhumattakaan. Miksi ei saisi "demonisoida", kuten uberdiiva kuvasi, tätä tälläistä henkilöä? Joku toinen joka tälläisessa suhteessa kärvistelee voi tunnistaa tekstistä itsensä ja päästä ulos tilanteesta. Puoliso on voinut saada hänet luulemaan, että syy kaikkeen pahaan on yksin hänen.

 

[korva-tulppa]

Niin kyllähän täällä nyt syyllistetään ap:täkin urakalla Itse olen reilun puoli vuotta asunut miehen kanssa joka kuorsaa ajoittain kovaäänisesti ja uskallan vastavetona kyllä väittää ettei sillä rakkauden määrällä ole mitään tekemistä sen kanssa osaako toinen osapuoli nukkua vai ei.
Itse olen hyväuninen, jos nukun niin nukun "kuin tukki" - mutta kyllä silti joudun äänekkään vieressänukkujan vuoksi käyttämään tulppia ja siltikin valvomaan joskus. Tulpissakin on se huono puoli että korvien bakteerimäärä monisatakertaistuu tulppia käytettäessä - niin että eivät ne mikään aivan autuaaksi tekevä poppakonsti nekään ole!!

 

[erilliset makuuhuoneet saisi yleistyä käytäntönä..]

En edelleenkään ymmärrä, miksi miestä rangaistaan asiasta, jonka hän tekee unissaan... minusta on törkeää töniä kymmeniä kertoja toista hereille ja pistää toinen nukkumaan lattialle sen takia, että SINÄ et saa unta.

Toista on erittäin vaikea muuttaa (ainakaan käskemällä), paras lähteä itsestä ja miettiä mitä itse voisi asialle tehdä. Kunnon silikonikorvatulpat, punkka olkkariin, ovi kiinni ja olen varma, että saat nukkua yösi.

Ei ole kovin suuri ongelma oikeasti parisuhteessa tuo kuorsaaminen ellei siitä sellaista tee. Mutta epäilen edelleen että teidän ongelmat ovat ihan jossain muualla kuin kuorsaamisessa. Jos suhde muuten on hyvä, ei yksi kuorsaaminen aiheuta tuollaista haloota.

Ja alkuperäiseen kysymykseen: Kyllä, minusta vaadit liikaa.

Ok, ap on mielestäsi epäreilu. Onko sinun mielestäsi sitten kohtuullista, että mies ei yritäkään tehdä kuorsaukselleen mitään? Sen lisäksi että kuorsaaminen estää ap:tä nukkumasta, hän mainitsi myös olevansa huolissaan miehensä terveydestä. Onko reilua sellainen välinpitämättömyys, että pelkkää omaa itsepäisyyttään aiheuttaa läheiselleen turhaa huolta? Onko mielestäsi kohtuullista, että mies tekee lattiallanukkumiskommenteillaan mahdottomaksi minkään muidenkaan suhteen ongelmakohtien selvittämisen?

Tosiaan jatkuva tulpat päässä nukkuminen ei välttämättä tee kovin hyvää korville. Lääkärithän eivät suosittele edes päivällä nukkumaan joutuvia vuorotyöläisiä käyttämään jatkuvasti tulppia, ellei se ole aivan välttämätöntä riittävän unen saamiseksi (liian vähäinen yöuni kun on terveysriski myöskin eikä edes sieltä pienimmästä päästä).

Ihme juttuihin ihmiset sitten rakkauden liittävätkin, tämän huomasin jo tuolla yhteinen tili -keskustelussa. Vissiin tyyppi jolla on erityisen hyvät unenlahjat on sitten automaattisesti jotenkin parempi ja rakastavampi ihminen kuin huonouninen kerta kuorsaajan vieressä unen saaminen on vaan rakkauden määrästä kiinni. Voihan sitä tietty kaikenlaista keksiä saadakseen tuntea itsensä paremmaksi kuin muut ihmiset...