Väärä päätös?

[Nikkirikki]

Ihmissuhde oli oikeastaan vaikeaa koko ajan johtuen kai kommunikointieroista.Minä tykkään selvittää asiat puhumalla,mies huutaa ja mököttää sitten,eikä halua koskaan puhua,joten asiat toistuvat.Vähitellen tulivat myös työttömyys,isot rahahuolet,lisääntyvä huuto ja äkkipikaisuus,mustasukkaisuus (vaikka olen kotona kolmen alle kouluikäisen kanssa aina).Mulla oli turvaton olo koko ajan,mutta toivoin parempaa.

Nyt mies on saanut töitä,mutta huuto vain jatkuu ja molemmilla on paha olla.Töiden myötä tilanteen piti parantua,mutta emme enää jaksa kumpikaan.Päätimme erota,mutta samalla mies totesi,että kyllä sitten harmittaa,kun hän vuoden päästä on taas jaloillaan ja kaikki hyvin.Sitten hän ei meitä enää edes haluaisi elämäänsä.

 

[joku]

eihän tuommonen alistaminen ole inhimillistä!!!
Kuulostaa pahalta... en miekään jaksais

 

[kirsikka]

Asia voi olla ja uskonkin niin vuoden päästä että sinä olet jaloillasi, ukko on mis lie.. ei välitetä Älä jää tuollaiseen alistamiseen!
Nauti elämästä, edessä on varmasti vielä kaikkea mahtavaa, kunhan annat vaan tilaisuuden elämälle

 

[kokoko]

eroaminen kuulostaa ihan oikealta päätökseltä!
Jos mies tuolla lailla uhkailee (siis tuo kyllä sitten harmittaa jne. ja ei sitten teitä haluaiskaan), niin ei tuo ihan terveeltä kuulosta.
Ja jos nyt joku ihme tapahtuu ja vuoden päästä tosiaan on ihan eri mies, niin ainahan sitä voi yhteen palata.

 

[Huuhkajatar]

Sinä nouset, hän jää junnaamaan. Niin se yleensä käy että se joka kovimmin huutaa eroa ja lähtee, on se joka hetken päästä katkerasti katuu (ja sitten haluaa takaisin entiseen).

 

[tytsyjen äiti]

naiset pärjää aina, ollaan vahvempia ja lastenkin takia on jaksettava. Useammin käy niin että miehet jää eron jälkeen yksin, alkaa ryyppäämään tms.ja haikailee kohta takaisin. Koita jaksaa, ja varmasti voi osua kohdalle joku paljon fiksumpi ja aikuisempi mies, elämästä ei koskaan tiedä!

 

[Ap]

Mies on sitä mieltä,että työttömyys ja sitä kautta miehisyyden menetys ovat olleet ykkösongelmia ja työn myötä ne poistuisivat.Lasten takia en haluaisi eron olevan todellisuutta,mutta toisaalta jo ihan huutoa pidän niin pahana,että sitä en kotona haluaisi olevan,enkä usko sen loppuvan koskaan,koska mies on hyväksynyt sen käytösmallikseen ja huuto on oikeutettua,koska minä teen aina kaiken väärin.Minusta koskaan ei tarvitsisi tai saisi huutaa.Asiat pitäisi hoitaa toisin.