Imetyksen tuki ry
Meillä on kanssa suuritarpeinen vauva. Nyt 10kk, ja alkaa jo onneksi helpottaa.
Alkuaika oli niin rankkaa, että se on jättänyt syvät jäljet meihin molempiin (mieheen ja minuun) ja harmiksemme juttelimme, että taitaa meidän lapset olla tässä. Mikäli kuopus olisi ollut inasen helpompi vauva, olisi ajatukset toisenlaiset. Nyt kun alkaa elämä taas voittaa ja arki helpottuu lapsen kasvaessa, on se suuri onni.
Vauva ei alkuun suostunut olla missään muualla kun sylissä. Ei vaunuissa, ei turvakaukalossa, ei sitterissä.. Ei missään! Hän nukkui vaan ja ainoastaan vieressä öisin ja päivisin sylissä. Päiväunia meillä ei tunnettu, vaan otettiin torkkuja sen aikaa kun mitä pystyin vauvaa sylissä pitämään. Ei ollut aikaa kuitenkaan tuntitolkulla antaa vauvan sylissä nukkua kun oli vanhempikin lapsi hoidettavana.
Vaunuihin totuttelin vauvaa pikkuhiljaa. Hereillä ja tyytyväisenä ollessa laitoin vaunuihin ja yritin tehdä siitä mahdollisimman mukavan paikan myös lapsen mielestä. Ensimmäiset 4-5kk mentiinkin aina vaunuilla pää punasena huutava vauva mukana. Pakko sitä vaan oli kaupassakin käydä.
Myöskin kantoliina oli inhottava paikka vauvan mielestä, jota ihmettelin suuresti!
Listaa voisi jatkaa loputtomiin vaativasta vauvasta, mutta en halua edes muistella enää sitä aikaa!
Tsemppiä sinne ja toivotaan että pian helpottaa!
