vaativa vauva vastaan helppo.onko mitään eroa?

[nellien]

tosi kertomukset kahdesta erilaisesta vauvasta.

toinen on omani(ei enään vauva), toinen kaverin.

kaverin vauva möllöttää tyytyväisenä 90%hereillä oloajasta, itkee vain kun on nälkä(mutta pärjää syömättä tyytyväisenä ihan helposti 2-3tuntia) itku lopuu heti kun joku ottaa syliin ja vaihtuu hymyksi. vastasyntyneenä heräsi sen 2-4kertaa yössä, muutaman kk iässä 1-2kertaa, syö jatkaa unia.
vaunuissa jaksaa olla hereilläkin pitkiä aikoja(ilman että vaunut liikkuu) välillä nukahtaa itsekseenkin. äiti vo iolla monta tuntia pois ja vauva on tyytyväisenä kotona.

omani valvoi 5tuntia yhtämittaa heti syntymänsä jälkeen, itki jatkuvasti,ellei ollut tissi suussa tai kantanut,siltikin saattoi itkeä. mä en saanut syödä ikinä lämpimänä ruokaa en sairaala oloaikana enkä kotona(tosin kotona saattoi lämmittää ruuan monta kertaa), yöllä heräili todella usein välillä nukkuin 20min pätkiä ja heräs saattoi valvoa tunteja ja tietysti piti kantaa koko ajan jotta muut saa nukkua.
hän jatkoi heräilyä 1v 7kk ikään asti. muutaman kerran on nukahtanut ilman tappelua(tietysti silloin kun ai tissiä nukahti sillä helposti), roikkui tissill äjatkuvasti monia tunteja päivässä nukkui 15-20min päiväunia. mä en päässty ikinä minnekkään!

tässä vähän vertailua niille ketkä luulee oman vauvansa perusteella että vauva aika on niin ihanaa ja helppoa kaikilla. ei ole!!

 

["..."]

Joo ymmärrän sua. Itsekin luulin ennen, että kaikki vauvat vain syö ja nukkuu.

Meillä kyllä alkoi helpottaa pikkuhiljaa noi 8 kk:n jälkeen ja vuoden iässä nukkui jo kunnollisia päikkäreitä ja kokonaisia yöunia. Mutta alku oli kyllä paljon hankalempi kuin olin odottanut.

 

["vieras"]

Haluaisinkin kysyä sinulta että oletteko miettineet toista lasta? Meillä 1v9kk ja ei ole vielä helppoa päivää näkynyt. Yöt kyllä on alkanut rauhoittumaan mutta vieläkin tosi itkuinen tapaus. Toista en uskalla edes miettiä.

 

[hoya bella]

Mun vauva on kuin kaverisi vauva ja tiedän että olen onnekas että on helppoa. Mutta voisin vannoa että vauva-aika voisi silti olla ihanaa ja helppoa MULLE vaikka olisikin samanlainen vauva kuin sinulla.

Ihmisiä ja äitejä on nyt erilaisia joiden mielestä asiat kuin asiat ovat erilaisia.

 

[joopas]

niinpä ne on vauvat erilaisia!

Meillä kaksi tyttöä, kuin yö ja päivä! Esikoinen helppo kuin mikä.. Nukkui ja söi vauvana, oli iloinen.
Kakkonen syntyi 1v4kk päästä ja alku oli ihanaa! Sitten alkoi yövalvomiset todenteolla, alkoi hyljeksiä jopa omaa isäänsä :O Hullu vierastus-kausi... Sit kun viimein saatiin nukkumaan yöt 1v+ iässä, tuli muita ongelmia. Sitten taas valvottiin, kanneltiin kasta kun ei voinut kävellä.

Tässä oli nyt kausi, reilut 3vk kun neiti heräili pitkin yötä. Mietin silloin miten ihmeessä jaksettiin... Hullun hommaahan se oli. Mut nyt onneks nukkuvat, onkin jo yli 2v.

Tsempit ap:lle! =)

 

[kiekuva kana]

Mun kolmas vauva on aika helppo, hymyilevä ja tyytyväinen(jos korvatulehdusaikaa ei lasketa). Ja siltikin mua väsyttää välillä ja joskus ottaa niin päähän tää vauva-arki...
On mulla kyllä kahden ekan kanssa ollut hankalampaa.

 

["vieras"]

JOo, on eroa, yksi vaativa ja kolme helppoa...

 

["..."]

Kohtalotoveri Mä en jaksanut enää lopulta edes kommentoida ihmisille, jotka sanoi mulle, et "nukut kato sillon kun vauvakin nukkuu päiväunia, ei sillon mitään univelkaa kerkee tulemaan." Mä olin niin väsynyt, etten lopulta osannut nukkua enää ollenkaan, vaikka olis ollut tilaisuuskin. Ja kolme tuntia joka ilta kuunneltiin sitä kun toinen karju kurkku suorana. Kyllä siinäkin se auvoisuus jonnekin sumentuu. Se on ihan sairaan pitkä aika kuunnella huutoa. Kun se jatkuu monta kuukautta. Mä masennuin vauva-ajasta.

 

["juup"]

Sinun vauvasi kuvaus on kuvaus esikosta. vastasyntyneestä nukkui max 20min pätkiä ja kaikki välit huusi ja huusi.
Sainpa silti hänen jälkeensä vielä 3 lasta, helppoja ja keskihelppoja =)

 

[Heinekeeni]

Esikoinen oli super-vaativa vauva ja kuopus puolestaan super-tyytyväinen.
Esikoisen vaikein vaihe meni ohi siinä 1-vuotis syntymäpäivän aikoihin.

 

[vrs]

Mun vauva on kuin kaverisi vauva ja tiedän että olen onnekas että on helppoa. Mutta voisin vannoa että vauva-aika voisi silti olla ihanaa ja helppoa MULLE vaikka olisikin samanlainen vauva kuin sinulla.

Ihmisiä ja äitejä on nyt erilaisia joiden mielestä asiat kuin asiat ovat erilaisia.

Heh, joo ihan varmaan. Helppohan se on tollasta sanoa ja varmaan itse uskotkin.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";23862468]Haluaisinkin kysyä sinulta että oletteko miettineet toista lasta? Meillä 1v9kk ja ei ole vielä helppoa päivää näkynyt. Yöt kyllä on alkanut rauhoittumaan mutta vieläkin tosi itkuinen tapaus. Toista en uskalla edes miettiä.[/QUOTE]

En myöskään! Meille ehdotellaan, että "sehän ois ihanaa kun on lapset pienellä ikäerolla". Mä en tiedä tuleeko meille ikinä lisää lapsia. Mua kauhistuttaa ajatuksin. Siis todella tulee pakokauhu.

 

["Vierailija"]

Mun vauva on kuin kaverisi vauva ja tiedän että olen onnekas että on helppoa. Mutta voisin vannoa että vauva-aika voisi silti olla ihanaa ja helppoa MULLE vaikka olisikin samanlainen vauva kuin sinulla.

Ihmisiä ja äitejä on nyt erilaisia joiden mielestä asiat kuin asiat ovat erilaisia.

No huh huh - enpä ole vähään aikaan yhtä ymmärtämätöntä kommenttia kuullut! Ihanaa tietenkin kun voi tuudittautua tuollaiseen havoittumattomuuden harhaan, mutta kylä se elämä vielä jossain vaaihessa sinuakin kasvattaa. Olet vain siihen mennessä varmaankin onnistunut tuottamaan paljon pahaa oloa jo muutenkin kuormittavissa tilanteissa oleville ihmisille asenteellasi. Vaikka et livenä sanoisi kokemustasi itsesi erinomaisuudesta noin suoraan, niin asenteesi varmasti on aistittavissa vuorovaikutuksessa. Antoisaa ja ajatuksia avartavaa elämää sinulle.

 

[Waahtera]

Niinpä.. Miten voiki olla niin erilaisia ihmiset jo alusta asti?
Mulle tuli itse asiassa yllätyksenä se, että lapsi voi olla helppo.. Olin aina kuvitellut, että kaikki vauvat huutaa ekan vuoden putkeen kurkku suorana, ei nuku ikinä kahta tuntia pidempään ja syö yötä päivää.. meille sit tuliki superhelppo tapaus..Kuvittelin, että siinä on jotain pahasti vialla, kun ei ekojen kuukausien aikana huutanut oikeastaan ollenkaan: vähän välillä inahti, että sapuskaa tänne ja rauhottu saman tien, ku sai tissin suuhun..:O

 

["vieras"]

lapsi tulee vanhempiinsa, tietty.. joten kannattaa kurkkaa peiliin miks on semmonen ku on me ollaan miehen kans itsepäisiä, reippaita, huonoja nukkumaan ja syömään, minä itse kiukuttelen kun en saa tahtoani läpi. joten en todellakaan odota että lapsi olis mahdottoman helppo.. hyvä tapanen se on, tietty, on mullakin käytöstavat. mutta on myös ne huonot puolet..

 

["..."]

Mun vauva on kuin kaverisi vauva ja tiedän että olen onnekas että on helppoa. Mutta voisin vannoa että vauva-aika voisi silti olla ihanaa ja helppoa MULLE vaikka olisikin samanlainen vauva kuin sinulla.

Ihmisiä ja äitejä on nyt erilaisia joiden mielestä asiat kuin asiat ovat erilaisia.

No voi jumalauta. Tervetuloa todellisuuteen.

 

["poikia3"]

Asiat voivat aina olla myös huonommin. Miettikääpäs, jos olisitte vaativan vauvan kanssa yksinhuoltajia!

Mulla on esikoinen ollut vaativa vauva, tyytyväinen kyllä, muttei nukkunut ja oli tyytyväinen kun näki äidin tai kun kantelin häntä. Imettäessä sai usein rintaraivareita, käytti siis rintaani myös tuttina, ja tavallista tuttia ei huolinut. Minä oli joka toisen viikon lapsen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa yksin.

Ja juuri siksi nukuin aina kuin vauva nukkui, vaikka olisi ollut vain vartti päivällä, vauva kulki rintarepussa mukana, kun imuroin, pyyhin pölyjä jne. Söin itse valtavasti eineksiä, pakkohan mun oli jotain syödä ja ruuan laitto oli miltei mahdotonta. Suihkussa kun kävin, esikoinen oli mukana sitterissä, joka vessassa herra oli mukana. Tästä kaikesta huolimatta selvisin hengissä ja tiedän, että voisi olla pahempaakin - esim. juuri niillä yksinhuoltajilla tai koliikkivauvojen äideillä.

 

["ola"]

vauvasi kuulosta hyvin samanlaiselta kuin omani. meillä vauva vielä oksensi jatkuvasti "kaiken" syömänsä ulos, ja oli todellakin koko ajan nälkäinen ja tissillä, nukkui juurikin noita 15-20 unia, joskus saattoi yöllä nukkua 4h putkeen. 3kk neuvolassa huomattiin ettei vauvan paino nouse, ohjeistettiin aloittamaan soseet ja vellit. velliä varten yritin lypsää maitoa, mikä oli työn ja tuskan takana. lopulta ostin korviketta iltavelleihin ja siihen jäi vauvan tissi-kaipuu. hän oli rinnan kanssa riidellyt koko pienen elämänsä alun ja kun pullosta tuli helpommin siirryttiin (äidin) itkuin pulloon ja korvikkeisiin jotta paino nousee, samalla loppui oksentelu ja vauva alkoi nukkua 1-2h päiväunia ja 3-5h yöunia. 4kk neuvolassa paino oli noussu 1,5kg

edelleen itkettää imetyksen loppuminen, maidon tulo loppui 4päivässä. vauva on tyytyväinen ja kasvaa sekä jaksaa seurustella ja liikkua. Hävettää etten edes tajunnut lapseni tarvitsevan muuta ravintoa kuin oma maitoni, ja ruoka-aine allergiasta ei ollut kysymys, oma maitoni oli lypsettäessäkin ihan valjua ja läpikuultavaa. Uskoin vain sokeasti että kyllä rintamaito vauvalle riittää, vaan eipä meillä :/

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23862569]lapsi tulee vanhempiinsa, tietty.. joten kannattaa kurkkaa peiliin miks on semmonen ku on me ollaan miehen kans itsepäisiä, reippaita, huonoja nukkumaan ja syömään, minä itse kiukuttelen kun en saa tahtoani läpi. joten en todellakaan odota että lapsi olis mahdottoman helppo.. hyvä tapanen se on, tietty, on mullakin käytöstavat. mutta on myös ne huonot puolet..[/QUOTE]

Hyvä tapainen vauva, no onhan geenit!

Ihan vaan tiedoksi, että ne lapset myös oppii ja omaksuu asioita eri tavalla. Se on osittain geneettistä, muttei se vauva mikään klooni ole susta ja miehestäs. Ja vaikka kuinka näkis hyvää esimerkkiä ympärillään, niin ei se välttämättä sitä opi.

 

[vrs]

Käsitys vauvan vaativuudestakin on kuitenkin suhteellinen.

Minä koen toisen lapseni olleen vauvana kuin herran enkeli, nukkui ja söi. Jouduin olemaan n 4 ruoka-aineen dietillä vauvan mahavaivojen vuoksi ensimmäiset 3kk, vauva nukkui vain sylissä (mieluiten liikkeessä) ja söi tunnin välein 24/7. Mutta oli aurinkoinen, sosialinen, ja varsin herttainen tapaus. Eli minusta HELPPO vauva. 1v:nä vasta alkoi todellinen työ lapsn kanssa, on kovin herkkä ja dramaattinen. Loukkaantuu herkästi ja kiukkaa suurella sydämmellä. Mutta iloitseekin yhtä voimakkaasti.

Esikoisemme oli kyllä toista maata, hän oli oikeasti vaativa vauva. Mutta rauhottui 1v ikään mennessä ja on siitä asti ollut varsin hyvä tyyppi, vaikka omat hasteensahan tietysti meissä jokaisessa onkin.

Pointtini kuitenkin oli se, että niin kuin minä kuvasin helppoa vauvaani, kuvasi tuttavani vaativaansa. Samoin sanoin ja oli aivan rikki-poikki-hajalla. Toinen tuttuni kertoi vauvastaan joka minun korviini kuulosti hieman epätodellisen rauhalliselta ja nukkemaisen helppohoitoiselta - hänestä k.o. vauva oli vaativa. Eli kaikki on suhteellista.

 

[Madicken04]

Eroa on, näin kahden helpon ja yhden vaativan vauvan perusteella.

Mitä hoya bellan kommenttiin tulee niin en usko että oikeasti vaativan vauvan äiti voisi ihan rehellisesti kuvailla sitä arkea pelkästään ihanana ja helppona, vaikka sitten kuinka saisikin voimia rakkauden tunteesta ja omaisi kyvyn nähdä aina ne positiiviset asiat. Vaikka olisi vielä loistavat tukijoukot ja omaa aikaa levätä niin yleisesti se kun näkee että omalla lapsella on paha olla eikä tämä pysty edes äidin syliin rauhoittumaan on raastava tunne. Se rakkaus lasta kohtaan tuossa tekee niin kipeää ettei sitä voi oikein ihanaksi arjeksi kutsua... Toki joku selviää noista paremmin, omaa enemmän voimia, tukijoukkoja ja asennetta. Mutta pahalta se oman lapsen tuska silti tuntuu.

 

[zenn]

Meillä oli vaativa vauva, mutta silti voin jossain määrin kutsua vauva aikaa ihanaksi, sikäli kun muistan mitään ensimmäisestä puolesta vuodesta.. Monesti se on asennoitumisesta kiinni, minulla oli valmiiksi inhorealistinen kuva vauva-arjesta ja koliikkitapausta odotin niin kyllä sellainen temperamenttinen rytmitön moniallergikko voi tuntua helpohkolta. Minulla ei vain ollut minnekään kiire ja elelin rauhassa vauvan kanssa omassa pesässä, onneksi lapsellani on ihana isä, joka jaksoi myös.

 

["tjaa"]

Mun vauva on kuin kaverisi vauva ja tiedän että olen onnekas että on helppoa. Mutta voisin vannoa että vauva-aika voisi silti olla ihanaa ja helppoa MULLE vaikka olisikin samanlainen vauva kuin sinulla.

Ihmisiä ja äitejä on nyt erilaisia joiden mielestä asiat kuin asiat ovat erilaisia.

Tosiaan aika ajattelematon ja hassu kommentti. Voisit vaikka vannoa, että vaikket nukkuisi puoliakaan siitä, mitä nyt, olisit aina yhtä ihana ja pirteä äiti? Miten voit etukäteen tietää moisen? Minulla oli helppo esikoinen ja kuopus aika vaativa. Tottakai nautin molempien vauva-ajasta, mutta kuopuksen kanssa helppous oli kaukana,ihan vaan oman univelkani vuoksi.

 

["vieras"]

Meillä oli vaativa vauva, mutta silti voin jossain määrin kutsua vauva aikaa ihanaksi, sikäli kun muistan mitään ensimmäisestä puolesta vuodesta.. Monesti se on asennoitumisesta kiinni, minulla oli valmiiksi inhorealistinen kuva vauva-arjesta ja koliikkitapausta odotin niin kyllä sellainen temperamenttinen rytmitön moniallergikko voi tuntua helpohkolta. Minulla ei vain ollut minnekään kiire ja elelin rauhassa vauvan kanssa omassa pesässä, onneksi lapsellani on ihana isä, joka jaksoi myös.

Tää voisi olla mun kirjoittama, paitsi meidän vauvalla ei ole toistaiseksi ilmennyt allergioita. On kuitenkin ollut todella temperamenttinen syntymästä asti, sai esimerkiksi kamalan hepulin jos imettäessä katsoin väärään suuntaan tai liikahdin vähän ylettääkseni ottamaan harson, eikä viihtynyt missään muualla kuin sylissä (ei kantoliinassakaan) ekaan kolmeen kuukauteen. Vauva kuitenkin on ollut tyytyväinen niin kauan kun saa haluamansa huomion, eikä ole hirveästi siis itkeskellyt (lähinnä silloin joutui kuuntelemaan tajutonta huutoa jos menin vessaan, ja jouduin laskemaan vauvan pois sylistä, tai otin vaikka ruokaa uunista).

Nykyään vauva on 5kk ja vaatii edelleen jatkuvaa huomiota ja syliä, kyllästyy todella helposti ja raivostuu jos jokin asia menee toisin kuin haluaisi (käväisen vaikka nurkan takaa hakemassa jonkin tavaran niin että katoan vauvan näköpiiristä, tai ei ylety leikkimatolla ollessaan leluun) mutta kun asiat menee hänen toivomallaan tavalla, on yhtä hymyä ja aurinkoa, jokeltelee paljon. Kotitöitä on koko vauva-ajan ollut tosi vaikea tehdä (usein jotuu tekemään illalla/yöllä kun vauva nukkuu, jos mies ei ehdi auttaa) ja kunnollisen rytmin puuttumisen vuoksi itse on vaikea saada riittävästi lepoa, mutta en koe tätä silti kamalan raskaaksi. Joku kirjoitti tällä palstalla nimimerkillä "uupunut viihdekeskus" kaikkeen nopeasti kyllästyvästä vauvastaan, ja tuo uupunut viihdekeskus kyllä kuvaa todella hyvin sitä miksi itseni usein tunnen

Olisi varmaan todella raskasta jos joutuisi kaiken aikaa kantamaan tuntikausia pää punaisena huutavaa vauvaa, jotenkin olin ennen vauvan syntymää varautunut sellaiseen elämään. Imetyksen muisteleminen saa kylä edelleen kyyneleet silmiin, kun se oli vauvan osalta yhtä raivoamista kaikesta yrittämisestä huolimatta, jos sitä ei olisi tarvinnut sietää niin en näkisi ensimmäisiä kuukausia mitenkään vaikeina, vaikka ihmiset onkin sitä kauhistelleet kun olin kaiken aikaa ihan fyysisestikin kiinni vauvassa.

Toisaalta jos saan vielä lapsen ja seuraava vauva on sellainen että nukkuu päiväunia yli vartin kerrallaan sängyssä ja viihtyy sitterissä tai kantoliinassa maailmaa ihmetellen ja katsellen niin että mä saan rauhassa joskus syödä ja laittaa tiskit koneeseen, olisin varmaan todella yllättynyt, miten helppoa vauvan kanssa voikaan olla. Mulle tulee tosi hyvä mieli ja hehkutan nykyään miehelle jos saan vaikka viikata pyykit ilman että tarvitsee keskeyttää sitä sataan kertaan kun koitan saada vauvan viihtymään tai ei tarvitse kunnella kitinää kun puen aamulla vaatteet päälle.

 

[MarieHos]

Meillä kuopus on samanlainen kuin sinun vauvasi!
Parin päivän päästä 9kk. Viime yön heräsi tunnin välein, pisin unipätkä oli 3-4.30. Yöunet sijoittuvat ajalle 20.30-5. Tunnin pätkiä, itse en kerkeä edes nukahtamaan kunnolla, ennenkuin uusi herätys taas tulee.
Pienempänä vauvana tätä jatkui ympäri vuorokauden. Nykyään nukkuu päiväunet onneksi hyvin. Aamupäivästä 1-3h, iltapäivästä 1-3h. Mutta noi yöt on edelleen noin rikkonaisia, ja mieluummin nukkuis edes öisin sitten paremmin ja riekkuis päivät..
Mutta siltikin on tämä tämänhetkinen tilanne PALJON parempi, kuin mitä se on ollut.
Näiden lisäksi olen saanut opettaa vauvan olemaan vaunuissa ja autossa. Ensimmäiseen 3kk emme voineet liikkua minnekkään vauvan kanssa, hän huusi vaunuissa oksennukseen asti.

Se, että nyt on muuttunut jo parempaan suuntaan siitä, mitä se on ollut, auttaa jaksamaan!
Toivon kipinä on vielä, että 1v tienoilla saataisiin se kokonainen yö... tai sitten ei.