vaativa vauva vastaan helppo.onko mitään eroa?

[hoya bella]

[QUOTE="tjaa";23863228]Tosiaan aika ajattelematon ja hassu kommentti. Voisit vaikka vannoa, että vaikket nukkuisi puoliakaan siitä, mitä nyt, olisit aina yhtä ihana ja pirteä äiti? Miten voit etukäteen tietää moisen? Minulla oli helppo esikoinen ja kuopus aika vaativa. Tottakai nautin molempien vauva-ajasta, mutta kuopuksen kanssa helppous oli kaukana,ihan vaan oman univelkani vuoksi.[/QUOTE]

Vauva nukkuu esim 21-8 yöunet ja saattaa "herätä" 0-2 kertaa syömään kuitenkaan heräämättä joten sikäli antaisi kyllä mulle nukkua ruhtinaalliset yöunet. Mutta mä kuitenkin nautin nytkin kun vauva nukkuu "omasta ajasta" ja saatan itse nukkua 3 tunnin yöunet. Tietysti jos olisi vaativa vauva niin tätä omaa aikaa ei jäisi. Ehkä ymmärsin ap:n viestin jotenkin väärin tai ajattelin syvällisemmin tai jotain. Mutta raskausaikana mä odotin jollain tavalla vaativaa vauvaa joka tekisi äitiydestä haastavaa tai sellaista että tekemistä olisi 24/7. Lähipiirissä on ollut oikeasti vaativia vauvoja ja olen nähnyt sitä elämää joten kokemusta on ollut siitäkin vaikken heille äiti olekaan ollut.

Ja sekin on suhteellista miten kukakin määrittelee sen vaativan vauvan ja miten sen asian kanssa selviytyy tai ei selviydy.

 

[zenn]

[QUOTE="vieras";23863263]Tää voisi olla mun kirjoittama, paitsi meidän vauvalla ei ole toistaiseksi ilmennyt allergioita. On kuitenkin ollut todella temperamenttinen syntymästä asti, sai esimerkiksi kamalan hepulin jos imettäessä katsoin väärään suuntaan tai liikahdin vähän ylettääkseni ottamaan harson, eikä viihtynyt missään muualla kuin sylissä (ei kantoliinassakaan) ekaan kolmeen kuukauteen. Vauva kuitenkin on ollut tyytyväinen niin kauan kun saa haluamansa huomion, eikä ole hirveästi siis itkeskellyt (lähinnä silloin joutui kuuntelemaan tajutonta huutoa jos menin vessaan, ja jouduin laskemaan vauvan pois sylistä, tai otin vaikka ruokaa uunista).
[/QUOTE]

Ah niin tuttua. Ei tosiaan tullut laskettua vauvaa minnekään ensimmäisten kuukausien aikana ja nukuimme yömmekin ihokontaktissa, se oli ainoa tapa selvitä ilman raivoamista, eikä niistä allergioista ollut muuta haittaa selvittelyn jälkeen kuin itselleni vuoden maidottomuus, munattomuus, viljattomuus ja muutama muu ruoka-aine. Kaikesta selviää.

Mä voin lohduttaa, että nyt minulla on erittäin toimelias ja rohkea 1,5v taapero, joka ei enää äidin helmoissa jaksa olla vaan pitää kokoajan olla touhuamassa ja maailmaa tutkimassa. Minun rakkain.

 

[MarieHos]

Ah niin tuttua. Ei tosiaan tullut laskettua vauvaa minnekään ensimmäisten kuukausien aikana ja nukuimme yömmekin ihokontaktissa

Ja tuokin. Sitä oppi tekemään vaikka mitä asioita yhdellä kädellä, vauva toisessa.
Kantoliina meilläkin oli, se saatiin käyttöön vasta vauvan ollessa 4-5kk, ei tykännyt olla yhtään siellä pienempänä. Sekin oli kovan totuttelemisen takana. Joka oli minulle tosi outoa, esikoinen kun viihtyi liinassa miten päin vaan missä vaan. Ainoa, miten vauva oli tyytyväinen oli sylissä tissi suussa. Parhaiten nukkui päiväunetkin sylissä - ne ruhtinaalliset 30 min. Hankalaksi tämän teki esikoinen, käsiä kun piti hänellekkin riittää.
Jos esikoinen olisi ollut suuritarpeinen, olisi vauva-ajasta voinutkin nauttia enemmän. Mutta kun se osui kuopukselle, ja tekemistä oli enemmän, oli ihan hukassa ja stresseissä.
Tämä vauva-aika on saanut meidätkin vakavasti harkitsemaan jospa ne lapset olisi tässä.

 

[neelis]

Oma esikoinen oli helppo vauva. Nukkui söi ja hymyili. Seuraavat myös helppoja yleisen mittapuun mukaan, kuitenkinn vähän vaativampia kuin esikoinen. Kuopus onkin sitten sarjassamme se vaativa vauva. Oma kokemus äitiydestä ja omista kyvyistä ja lapsista kuitenkin antaa jo myöden vaativan vauvan kanssa ja sitä ei ota niin henkilökohtaisesti kuin ekan lapsen kanssa. Jos me valvotaan yö niin sitten valvotaan ja seuraavana päivänä eletään sen mukaan. Jos täytyy kantaa niin liinaillaan tai rullataan vaunuilla tai vaikka loikitaan trampalla.
Sitä myös osaa tässä vaiheessa sanoa että pliis, jos joku vaikka hetken leikittäis vauvaa, käyn kaupassa eikä turhaan pue marttyyrinkruunua ylleen. Tai ainakin osaa ostaa herkkuja valvottavan yön varalle kaupasta.

 

[selma-rouva]

Vauvat on vauvoja vaan hetken. Reilun vuoden jokaisen pienokaisen kohdalla jaksaa mitä vaan. Ja kyllä se ruoka kylmänäkin äidin mahan täyttää.

 

["vieras"]

Ja tuokin. Sitä oppi tekemään vaikka mitä asioita yhdellä kädellä, vauva toisessa.
Kantoliina meilläkin oli, se saatiin käyttöön vasta vauvan ollessa 4-5kk, ei tykännyt olla yhtään siellä pienempänä. Sekin oli kovan totuttelemisen takana. Joka oli minulle tosi outoa, esikoinen kun viihtyi liinassa miten päin vaan missä vaan. Ainoa, miten vauva oli tyytyväinen oli sylissä tissi suussa. Parhaiten nukkui päiväunetkin sylissä - ne ruhtinaalliset 30 min. Hankalaksi tämän teki esikoinen, käsiä kun piti hänellekkin riittää.
Jos esikoinen olisi ollut suuritarpeinen, olisi vauva-ajasta voinutkin nauttia enemmän. Mutta kun se osui kuopukselle, ja tekemistä oli enemmän, oli ihan hukassa ja stresseissä.
Tämä vauva-aika on saanut meidätkin vakavasti harkitsemaan jospa ne lapset olisi tässä.

Olisko sulla vinkkejä miten kannattaisi opetella siihen kantoliinaan? En ole nyt muutamaan viikkoon kokeillut, vauva on vain huutanut siinä kun olen vauvan syntymästä asti kokeillut tasaisin väliajoin. Meillä on rengasliina ja trikoinen pitkä liina, jolla olen kokeillut joitakin erilaisia sidontoja. Musta se liina tuntui hyvältä pitää mutta vauva ei tykännyt olla siinä.

Vauva koittaa kovasti lähteä ryömimään ja jotenkin on sellainen olo, että arki voisi helpottua kun vauva alkaisi vähän päästä itse eteenpäin, jos viihtyisi sitten paremmin ilman että äiti pitää jatkuvaa viihdeshowta ja toimii huvipuistolaitteena

 

[fifiia]

Helpon ja vaativan vauvan väliin jää kaikki ne variaatiot siltä ja väliltä. Jokainen lapsi jokainen vauvva jokainen aikuinen on yksilö. Valitettavasti sitä ei pysty itse valutsemaan että minä haluan vain helppoja lapsia ei aina sitäkään että kaikki ihmissuhteet ylipäätään on helppoja. Asiat olisi liian yksinkertaisia, jos voisi valita lapselle sellaisen temperamentin tai luonteen kun minä haluan.

Minusta sitä ei pidä kenellekään luvatakkaan että vauvat ovat aina suloisia ja ihania. Ihan varmasti se helppo vauvakin aiheuttaa välillä huolta tai muuten ei niin onnellisia tunteita. Tottakai helpommin väsyy ja tuntee riittämättömyyttä jos ei esim. saa levätä tai kokee jäävänsä paitsi tuesta jota tarvitsisi.

 

["joo"]

on kome lasta ja 1 näistä on todella vaativa ollut, synnytyksen jälkeen avasi silmänsä ja huusi suoraa huutoa 2h, ennekuin alkoi syömään, heräili yöt läpeensä, yöt alkoi nukkua 4 vuotiaana. Vierasti ihan mahdottomasti ja vain ja ainoastaan äiti kelpasi, huusi siihen asti että minä tulin. Päivät olivat 10 min torkkuja (vastasyntyneestä asti) ja huutoa, meille tuli suurinpiirtein urat, kun minä kannoin ja kannoin loputtomasti kannoin poikaa ja poika huusi. MItään ei koskaan pojasta löytynyt, vaikka tutkittiin ja vieläkin 6v on erittäin herkkä, tempperamenttinen, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, haastava mutta niin rakas. Paljon on tehty töitä ja joudutaan tekemään. Juu ei todellakaan nukkunut, meillä herättiin eka vuosi 30 min-1h välein kokoajan. Vähän on eroa meidän kuopukseen, laitokselta asti nukkúi 6h pätkiä, hymyilee ja on tyytyväinen, vähän omaa tahtoa. Lapset ovat erilaisia, paljon voimme vaikuttaa kasvatuksella, mutta perustempperamentti on synnynnäinen