VAATIVAT vauvat...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huokaus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

huokaus

Vieras
Eli meillä todella vaativa vauva ja vertaistukea etsiskelen. Mulla alkaa itsellä loppua voimavarat, mutta sinnittelen eteenpäin ajatuksella, että jossain vaiheessa helpottaa...Nyt tytöllä ikää 6 kk ja koko elämä ollut yhtä itkua. Mitään varsinaista vikaa ei ole löydetty tytön kiukkuisuuteen ja levottomuuteen eli vaan odotellaan, että aika parantaa. Tyttö on tosin ollut syntymästään saakka kovin vatsavaivainen, mutta mitään lääketieteellistä selitystä vaivoihin ei siis ole.

Meillä ei juurikaan öisin tapahtuvaa toimintaa voi nukkumiseksi kutsua. Pedissä pysytellään kaikin keinoin n. 22-06/07, mutta tätä aikaa ei tosiaan vain uinuta suloisesti. Tyttö heräilee pahimpina öinä sellaiset 20 kertaa ja aina täytyy tassutella/röyhtäytellä/antaa tuttia, vettä tai maitoa....öisin ei tosin maitoa juoda enää kuin kerran. Mutta yöunet jäävät pienellä siis tosi lyhyiksi. Aamuyöstä alkaa aina kauhea ähinä ja kieriskely ja alkuyöstä heräillään muuten vain...Nukkuuko kenenkään muun vauva näin lyhyitä yöunia??????????????? Nukkuu päivisin 3-4 päiväunet johtuen juuri siitä että ei kestä tuon pidempää aikaa ainakaan olla pitkällään. Päiväunista vain yhdet on pitkät n. 1,5-2 h ja 2-3 muut sellaiset 30 min. Mutta mua huolettaa kun vuorokaudessa tulee niin vähän unta.

Syöminen......huokaus.....se on ainaista taistelua. Nykyään juo jo mielellään maitoa/velliä (ensimmäiset kuukaudet myös juominen oli hankalaa) mutta kiinteiden syöminen onkin sitten eri asia....käytän kaikki keinot mitä vaan kuvitella saattaa, että saan tytön syömään 2-3 kertaa päivässa edes 0,5 dl jotain kiinteää. Kukaan muu kuin minä ei edes onnistu syöttämään kiinteitä tytölle, ei edes isä....eli olen aivan kiinni lapsessa tai muuten tyttö ei syö tarpeeksi päivällä ja heräilee sitäkin useammin yöllä.

Tyttö on kaikin puolin tosi kitisevä ja helposti itkevä ja sen takia edes isovanhemmat eivät lasta hoitoon ota, edes hetkeksi. Juuri tällaisen hankalan vauvan kanssa sitä hoitoapua tarvitsisi, mutta en tiedä mistä ihmeestä sitä sitten etsisi. Parisuhdekin on todella kovalla koetuksella tämän ainaisen väsymyksen keskellä.

Löytyykö siis muita vaativien vauvojen äitejä? Mielenkiinnolla odotellaan.....
 
Eipä voi muuta sanoa kuin ohhoh. Lapsi on ilmeisesti tutkittu mahdollisten sairauksien tai allergioiden takia? Onko vauva ollut koko ikänsä huono syömään? Onko imemisessä ollut vaikeuksia? Onko kasvu normaalia?
Kertomasi kuulosti tutulle, sillä oma poikani oli samanlainen huutaja vauvana. Hän tosin on vaikeasti vammainen, eli itkuisuuden syy tiedettiin. Siitä huolimatta se oli hyvin raskasta. Mieheni muistelee edelleen kauhulla noita kuukausia, minä olen ne pyrkinyt unohtamaan. Sukulaisten ja tuttavien hyvää tarkoittavat neuvot ärsyttivät suunnattomasti. Jatkuva väsymys tuntui ajavan hulluuteen. Oli äärimmäisen helpottavaa, kun pojan lääkitykset saatiin kohdalleen ja hän muutenkin kasvoi ja alkoi olla myös iloinen ja tyytyväinen. Kärttyisestä vauvasta kasvoi ihana ja hymyilevä pikkupoika.
Kerro väsymyksestäsi neuvolassa. Sano suoraan, että olet uupunut. Ainakin meille silloin aikoinaan tarjottiin jopa mahdollisuutta laittaa poika sairaalaan pariksi päiväksi, jos me vanhemmat emme saa yhtään levätä. Näin pitkälle ei tarvinnut mennä, sillä saimme hoitoapua muutoin ja myös mummot auttoivat paljon.
Voimia.
 
en tiedä oliko meillä ihan noin paha.. mutta vaativa kuitenkin. edelleen sanon, että kaikki on tehty vaikeimman kautta.

meillä tyttö nukkui aluksi ihan ok, heräsi 3h välein, söi ja jatkoi unia. sitten (muistaakseni 4 kk iässä) alkoivat yöheräilyt lisääntyä. nukkunut olisi takaisin vain pullon kanssa. ilmeisesti kyse oli siitä, että kun nukahti juodessaan maitoa - vähänkin havahtuessaan huomasi ettei pullo ollut enää suussa ja alkoi vaatia sitä takaisin. en voinut huudattaa tästä tavasta pois, meillä 5 muuta perheenjäsentä nukkuvat liian lähellä. ja meidän lapsi on sitkeä! siihen ei 1-2 yötä olisi riittänyt.
jatkuvasta maidon juomisestä yöllä seurasi se, että päivällä ei mennyt sitten ruokaa. kiinteiden syöminen sinänsä ei ollut muutenkaan mikään itsestään selvyys. sanoinkin joskus heittäväni voltteja, että saan lapsen syömään...

ja siis tämä lapsi ei ole ensimmäiseni. tiedän tasan tarkkaan, kuinka "pitäisi" toimia - mutta kun se ei aina mene niin. esikoiseni on nukkunut 5kk iästä yöt läpeensä ja syönyt tosi hyvin. reipas ja omatoiminenkin on ollut.

nuorimmainen roikkuu vieläkin jatkuvasti jalassa, ikää nyt 1v4kk. on oikea "mammantyttö".

meillä syöminen alkoi helpottua siinä 7-8kk kohdalla. yöt rauhoittuivat vähäsen 11,5kk iässä kun maitopullo jätettiin kokonaan pois. vieläkin öisin herätään toisinaan viisikin kertaa.. mutta joskus vain 1-2 kertaa. olen ajatellut, että tutti pitäisi varmaan vielä jättää pois niin yöt rauhoittuisivat kokonaan.

olin n. vuoden suunnilleen zombie. isommat lapset (3 kpl) aiheuttivat sen, että en nukkunut myöskään päivisin. parisuhde oli koetuksella. jatkuva unenpuute tekee kamalia asioita!! tiedän siis täysin, miltä sinusta tuntuu.

ainoa neuvo on, että yritä pitää itsestäsi huolta!!! käy lenkillä tai kaupassa yksin (puolikin tuntia tekee oikeasti hyvää!). mene päiväksi johonkin niin, että isä hoitaa lasta. jos ei saa syömään kiinteitä - olkoot maidolla sen päivän (ei siihen kuole!!). mahdollisuuksien mukaan järjestäkää niin, että nukut kaksi yötä muualla ja isä hoitaa vauvaa (yksi ei riitä, ensimmäisenä yönä et osaa vielä rentoutua tarpeeksi - kokemusta on). käytä korvatulppia.
Elä päivä kerrallaan! Älä murehdi miten pärjäät huomenna tai ensi viikolla. Kirjoita tänne, soita neuvolan terkalle (minä tein niin muutaman kerran kun meinasin jo antaa vauvan ensimmäiselle vastaantulijalle), itke... hyväksy kaikki tunteesi (niitä negatiivisia tulee tuossa tilanteessa vauvaakin kohtaan, ehkä jopa katumusta. se on aivan normaalia!!).
Yrittäkää pysyä miehesi kanssa samalla puolella, olette samassa veneessä. Puhukaa, puhukaa ja puhukaa.. muistakaa, että kaikki johtuu väsystäsi.

Suuri halaus täältä saman (?) kokeneelta!!
 
Täällä on ainakin yksi äiti, jonka vauva itkeskelee kovin helposti. Tosin, onneksi itkuisuus ei ole aivan päivittäistä. Myös yöunet ovat melko pitkissä pätkissä. Vauvani on kuitenkin sellainen, että vaatii joskus kokoaikaista, kokopäiväistä viihdyttämistä. Sylissä hän ei viihdy ilman että itse olisin liikkeessä koko ajan. Vauvalla on ikää 4,5 kk.

Olen kirjoitellut muuten aikaisemmin samasta aiheesta, nimimerkillä Surullinen Äippä. Vertaistuki on minullekin tarpeen, sillä tästä aiheesta ei saa oikein ymmärrystä muutoin kuin saman kokeneelta. Oliko sinun vauvallasi myös koliikki?

 
En laita nyt omaa nikkiäni. Mutta kuullostaa paljon samalta kuin ystäväni vauva. vauva oli täysimetyksellä ja söi kyllä hyvin mutta ...

Pakko oli pitää tyttöä kantoliinassa lähes ensimmäiset 4kk ja imettää "koko ajan". Lopulta tuossa 6-7kk iässä he pitivät "lempeän unikoulun". Tarkalleen neuvolan ohjeiden mukaan toimivat. Tyttö ei vain osannut rauhoittua nukkumaan. Tuon "unikoulun jälkeen" elämä muuttui täysin. Tyttö "oppi" nukkumaan ja nukahtamaan ja rauhoittumaan itse vaikka heräsi yöllä.

Ja tuosta ruokailusta, mielestäni vauva syö ihan ok. Jos vauvalla ei vain ole nälkä? Vellistä saa kuitenkin paljon energiaa. Meillä taidettiin syödä noita määriä vasta lähempänä 10kk. Etenkin, kun hampaiden tulo vaikutti syömiseen.

Ottakaa tarkat rytmit ja yrittäkää vaikka tuota jonkinsortin lempeää unikoulua. Samaten neuvoisin ottamaan syömisessä vaikka jonkun aikarajan. Eli jos ei syö niin, ei sitten syö. Yrität tarjota ruokaa esim. 10-15 minuuttia. Jos ei maistu, niin sitten ei. Kuitenkin syö maitoa ja velliä. Tuosta kiinteiden määrästä huolestuisin vasta paljon vanhempana. Kun omissa korvissa tuo määrä tuntuu hyvinkin suurelta. Jos vauvalla ei vain ole nälkä?
 
Täällä myös vaativan vauvan äiti väsyneenä ilmottautuu... Poika nyt vajaata viikkoa vaille 7kk ikäinen ja myös meillä on itketty/karjuttu ja lujaa syntymästä lähtien. Tiedän siis mitä koet ja kuinka tilanne uuvuttaa.

Meillä todettiin maitoallergia jota epäilinkin jo parin kuukauden iässä ja jätinkin silloin jo pois lehmänmaitokorvikkeet. Masuvaivat ja ihottuma ovat helpottaneet, mutta poika itkeskelee edelleen paljon päivisin eikä viihdy itsekseen kuin joskus pieniä hetkiä.

Yöt meilläkin rikkonaisia, mutta herätään kuitenkin enimmillään alle 10krt yössä ja hyvinä öinä harvoin vain 2krt. Aamulla en meinaa päästä millään ylös, kun herra herää klo 6-7.

Jos poika on isin tai vieraiden kanssa niin viihtyy todella paljon paremmin. Minä kun sitten astun esiin niin kitinät alkavat eli äidille kai pitää rissata. Poika vaatisi paljon virikkeitä, mutta kuinka jaksaa tuollaisten öiden jälkeen kun univelkaa kertyy aina vain lisää?!
Apua ei meillekään ole saatu. Tutut vaan ihmettelevät, että miten nyt tällainen suloinen vauva voisi niin vaikea olla ja läpä-läpä....

En tiedä miten sinua tukisin, kun itselläni sama tilanne ja vitsit vähissä! Kai kohta on kokeiltava unikoulua tai jotain. Minuakin helpottaa, kun ajattelen ettei tätä ikuisesti kestä. Voimia kovasti ja halaus minulta!

 
Alkuperäinen kirjoittaja Surullinen Äippä:
Täällä on ainakin yksi äiti, jonka vauva itkeskelee kovin helposti. Tosin, onneksi itkuisuus ei ole aivan päivittäistä. Myös yöunet ovat melko pitkissä pätkissä. Vauvani on kuitenkin sellainen, että vaatii joskus kokoaikaista, kokopäiväistä viihdyttämistä. Sylissä hän ei viihdy ilman että itse olisin liikkeessä koko ajan. Vauvalla on ikää 4,5 kk.

Olen kirjoitellut muuten aikaisemmin samasta aiheesta, nimimerkillä Surullinen Äippä. Vertaistuki on minullekin tarpeen, sillä tästä aiheesta ei saa oikein ymmärrystä muutoin kuin saman kokeneelta. Oliko sinun vauvallasi myös koliikki?

Niin ne tuon ikäset vaan vaatii huomiota ja viihdytystä. Ei se vauva siksi ole mikään vaativa vaan ihan tavallinen vauva. Etenkin kos saat yötkin nukkua suhteellisen hyvin.
 
Kiitos vastauksista!

Hyviä vinkkejäkin tuli paljon ja olen miettinyt sitä unikoulua, että missähän vaiheessa voisi kokeilla.

Allergiat on poissuljettu, hyvä kait niin...?

Syömisestä en muuten olisi huolissani niin paljon, mutta kun mennään aina vaan reippaasti miinuskäyrillä niin siitä on neuvolassa ja sairaalassa saatu meille muodostettua oikein painajainen. Mutta toisaalta, voihan tyttö olla vaan hoikka, syntyessään tosin oli nelikiloinen.

Meillä on koitettu rytmittää syömisiä ja nukkumisia vaikka millä tavoin, ei tulosta, huokaus......Meilläkään ei muuten viihdy sylissä, vaan pitää olla kaiken aikaa liikkeessä.

Nyt kuuluu taas kutsu.....
 
Mä olen kantanut tyttöä ekat 6 kk miltei 10 tuntia päivässä.Yöt oli 6 kk asti hyvät,sit teki pemput ja 30 minsankin välein heräs.Yritin lisäruokaa mut unet paheni.Pelkällä tissillä mentiin siis vielä 7 kk ja mies nukkui tytön kanssa yöt.EI heräillut yhtään n iin paljoa.3 kk jälkeen oli jo siedettävää ja mun pää alkoi selvitä univajeesta.

Teimme myös sen,ettei päivällä nukutettukaan niin usein tyttöä.Oli ihan väsy ja kun nukutin,taisteli vastaan ja nukkui sen 20-30 minsaa.No,jätimme pois sen kahden tunnin välein nukuttamisen ja tytön yöunetkin vähän parani.Kun oli väsyn oloinen,leikittiin ja touhuttiin,joskus ihan vaan sylissä oltiin.Tunnin kun sai pidennettyä se teki päivän mittaan monet turhat nukutukset pois.

Kaverilla oli sama peli,he laittoi pojan erihuoneeseen ja tällä ratkesi yöonkelma,poika oli niin herkkäuninen että kuorsaus ja vanhempien kääntyilyt herätti.Kannattaa kokeilla eri juttuja ja noin viikon verran ainakin jos ois tehoa.Se oli meillä pelastu skun mies alkoi yöt nukkuu tytön kassa,en saanut isompien takia päivisin nukuttua ja pienen vuoksi en öisin...Ja äiti on se tuttu ja maidontuoksuinen,sekin voi tulla unen läpi..

Jaksamisia,nyt tyttö 1 vee ja nukkuu yöt läpeensä.Ei kaauaa kestä,mnitään unikoulua ei pidetty,tyttö pidensi itse unensa.

 

Yhteistyössä