Vähän alle 3 v ei opi "tavoille", neuvoja kaipaan.

["Väsynyt"]

Eli ongelmana on lapsen järjetön omistushalu ja mustasukkaisuus omista tavaroistaan. Puistossa oli hankalaa vuosi sitten kevään-syksyn aikana, mutta ajattelin sen ikäkauteen liittyväksi (silloin lapsi oli siis 2v molemmin puolin). Välillä näytti jo helpottavan, mutta nyt lapsi rääkyy taas tavaroidensa perään, eikä ymmärää lainkaan yhteispelin ja lainaamisen ideaa. Olen oikeasti jo väsynyt tähän. Vaikka kuinka selitän lapselle, että kyllä hänen lelujaan saa toiset lapset lainata (koska hänkin leikkii muiden tavaroilla) niin ei auta. Selitän, että lapsi kyllä saa lelunsa sitten lopuksi takaisin, ei niitä kukaan kokonaan vie -ei auta. Siedätyshoitoa on kokeiltu, toisin sanoen toiset lapset saavat leikkiä oman lapseni leluilla lapsen huudosta ja itkemisestä välittämättä.

Lapsi kyllä sujuvasti haalii itselleen toisten leluja (kysyy kyllä luvan!) mutta hänen tavaroihinsa ei saisi kukaan koskea. Lapsella ikää nyt 2 v 9 kk ja kotihoidossa vielä syksyyn asti. Ainoa lapsi.

Ilmeisesti olen tehnyt jotakin väärin ja palstalta varmaan saan kuulla mitä.

 

[leijona76]

[QUOTE="Väsynyt";28564168]Eli ongelmana on lapsen järjetön omistushalu ja mustasukkaisuus omista tavaroistaan. Puistossa oli hankalaa vuosi sitten kevään-syksyn aikana, mutta ajattelin sen ikäkauteen liittyväksi (silloin lapsi oli siis 2v molemmin puolin). Välillä näytti jo helpottavan, mutta nyt lapsi rääkyy taas tavaroidensa perään, eikä ymmärää lainkaan yhteispelin ja lainaamisen ideaa. Olen oikeasti jo väsynyt tähän. Vaikka kuinka selitän lapselle, että kyllä hänen lelujaan saa toiset lapset lainata (koska hänkin leikkii muiden tavaroilla) niin ei auta. Selitän, että lapsi kyllä saa lelunsa sitten lopuksi takaisin, ei niitä kukaan kokonaan vie -ei auta. Siedätyshoitoa on kokeiltu, toisin sanoen toiset lapset saavat leikkiä oman lapseni leluilla lapsen huudosta ja itkemisestä välittämättä.

Lapsi kyllä sujuvasti haalii itselleen toisten leluja (kysyy kyllä luvan!) mutta hänen tavaroihinsa ei saisi kukaan koskea. Lapsella ikää nyt 2 v 9 kk ja kotihoidossa vielä syksyyn asti. Ainoa lapsi.

Ilmeisesti olen tehnyt jotakin väärin ja palstalta varmaan saan kuulla mitä.[/QUOTE]

Et välttämättä oo tehny mitää väärin. Toisilla on voimakas tuo omien tavaroiden varjelu ja siitä pääsee vain harjotuksella kuten teettekin. Mie taas mietin välillä miten hövelisti tuo meijän ainoa lainaa lelujaan ja jakaa omastaan vaikka nameja. Kyllä me töissä tehään hommia noiden 2-3v kanssa jotka vielä opettelevat lainaamista ja jakamista. Ehtii ap sunkin tenavasi vielä oppia.

 

["vieras"]

Meilläkin vähän samaa samanikäisen kanssa ja ainoa lapsi. Ollaan kuitenkin aina yritetty niin että jos esim isi tai äiti sattuu ottamaan käteen lelun ja lapsi haluaa sen heti itselleen niin sanotaan että isi/äiti leikkii sillä nyt, omaa vuoroa pitää odottaa. Pikkuhiljaa vähentynyt tuo valitus...

 

["vieras"]

Kannatan tuota siedättämisen jatkamista.. Ehkä vähitellen ja ajan kanssa hänen on helpompi luopua omastaan. Persoonia on erilaisia.. Toiset antaisivat hövelinä kaiken mitä kaverit vain keksivät pyytää.. Sinun taas pitää omastaan kiinni viimeiseen asti.

 

["Väsynyt"]

Et välttämättä oo tehny mitää väärin. Toisilla on voimakas tuo omien tavaroiden varjelu ja siitä pääsee vain harjotuksella kuten teettekin. Mie taas mietin välillä miten hövelisti tuo meijän ainoa lainaa lelujaan ja jakaa omastaan vaikka nameja. Kyllä me töissä tehään hommia noiden 2-3v kanssa jotka vielä opettelevat lainaamista ja jakamista. Ehtii ap sunkin tenavasi vielä oppia.

Kiitos. Tuntuu vaan että ihan kaikki muut lapset (omaani nuoremmatkin) jo osaa tuon lainaamisen taidon puolin ja toisin, vain meidän lapsi kiukuttelee ja itkee. Tänään suuttui jopa siitä, että annoin mukana olleen toisen lierihatun eräälle tutulle lapselle lainaksi, koska tällä ei ollut omaa hattua mukana. En olisi kyllä uskonut että lapsi suuttuu myös vaatteistaan noin kovasti, luulin että lelut on se juttu mistä rähistään.
Terkkuja vaan tälle toisen lapsen äidille jos satut lukemaan tämän

 

["Väsynyt"]

[QUOTE="vieras";28564260]Meilläkin vähän samaa samanikäisen kanssa ja ainoa lapsi. Ollaan kuitenkin aina yritetty niin että jos esim isi tai äiti sattuu ottamaan käteen lelun ja lapsi haluaa sen heti itselleen niin sanotaan että isi/äiti leikkii sillä nyt, omaa vuoroa pitää odottaa. Pikkuhiljaa vähentynyt tuo valitus...[/QUOTE]

Pitääkin alkaa toimia noin. Helposti sitä heti antaa lelun lapselle, kun ei sitä oikeasti itse tarvitse.

 

["Väsynyt"]

[QUOTE="vieras";28564304]Kannatan tuota siedättämisen jatkamista.. Ehkä vähitellen ja ajan kanssa hänen on helpompi luopua omastaan. Persoonia on erilaisia.. Toiset antaisivat hövelinä kaiken mitä kaverit vain keksivät pyytää.. Sinun taas pitää omastaan kiinni viimeiseen asti.[/QUOTE]

Niin tekee. Siedätystä tulee sitten pakostakin lisää kun päiväkoti alkaa. Olisin vaan toivonut että lapsi olisi vähän yhteistyökykyisempi päiväkodin alkaessa.

 

["Väsynyt"]

Nosto

 

[Minä vain...]

Mitäs jos sanot lapselle, et jos ei lainaa omiaan muille, ni sitte ei myöskään ite lainaa toisten leluja? Ollenkaan, ei ees luvan kanssa. Tsemppiä

 

["Väsynyt"]

Mitäs jos sanot lapselle, et jos ei lainaa omiaan muille, ni sitte ei myöskään ite lainaa toisten leluja? Ollenkaan, ei ees luvan kanssa. Tsemppiä

Joo, tätäkin voisi kokeilla jos muu ei auta.

 

["vieras"]

Mitäs jos sanot lapselle, et jos ei lainaa omiaan muille, ni sitte ei myöskään ite lainaa toisten leluja? Ollenkaan, ei ees luvan kanssa. Tsemppiä

Ja tästähän voi kokeilla tehdä ihan konkreettista, eli jos lapsi haluaa Lissun keltaisen lapion lainaan, niin hän voi pyytää sitä ja antaa vaihdossa oman sinisen ankkamuotin siksi aikaa tilalle tms. Eli vaihtokauppaa, olisiko testaamisen arvoista? (Toisaalta tarkoitus ei ole oppia, että aina jos lainaa toiselle niin siitä pitäisi itse hyötyä jotain.)

 

["Väsynyt"]

[QUOTE="vieras";28568479]Ja tästähän voi kokeilla tehdä ihan konkreettista, eli jos lapsi haluaa Lissun keltaisen lapion lainaan, niin hän voi pyytää sitä ja antaa vaihdossa oman sinisen ankkamuotin siksi aikaa tilalle tms. Eli vaihtokauppaa, olisiko testaamisen arvoista? (Toisaalta tarkoitus ei ole oppia, että aina jos lainaa toiselle niin siitä pitäisi itse hyötyä jotain.)[/QUOTE]

Juu on kokeiltu vaihtokauppaa jo pitemmän aikaa. Joskus onnistuu, useimmiten ei. Ei muuta kuin sitkeästi eteenpäin, eihän tässä muukaan auta.

 

["Näin meillä"]

En ole mikään kasvatuksen ammattilainen, mutta voin sanoa jotakin sikäli, että olin aika yksinäinen lapsi, ja itselleni oli aina vaikeaa lainata asioita toisille. Toisaalta koulun alaluokilla lahjoitin kalleimpia aarteitani pois, kun suositut tytöt lupasivat leikkiä kanssani vastalahjaksi, ja muisto siitä kirvelee vieläkin.

Mielestäni kaiken harjoittelun lähtökohta on se, että lapsella on oikeus omiin tavaroihin ja omiin päätöksiin. Lapsen ei tarvotse lainata omaansa, vaikka äidit olisivat keskenään sopineet mitä.

Itse olen jo kaksivuotiaalle korostanut, että oma on omaa, ja sitä saa lainata, mutta ei ole pakko. Lapsi lainaa tavaroitaan ihan mielellään, mutta haluaa tehdä sen aina "kädestä käteen" ilman äitejä välittäjinä. Ja jos lelulla ei noudateta meidän kodin sääntöjä (esim. mitään ei heitellä, paitsi palloa) lapsi pyytää tavaran topakasti takaisin.

Saa nähdä, miten asiat kehittyvät kun sisarus kasvaa sen verran, että ryhtyy sotkemaan leikkejä.

 

["Näin meillä"]

Niin, ja on minulla yksi käytännön vinkkikin. Pakkaa puistokassiin aina jalkapallo, ja pidä huoli, että toiset lapset näkevät sen. Ainakin jos kyseessä on poika, hän oppii hyvin äkkiä, mitä iloa jakamisesta on.